Siis onko tänään maanantai???

Kuinkas moni muistaa Mikko Alatalon laulaman Känkkäränkkä-laulun? Minun luona tuo pieni ja paha noita Känkkäränkkä vieraili heti aamusta.

Kello soi 04:50 ja heti tunsin, että verensokeri on liian matalalla. Mittari näyttikin 3.0mmol/l. Huokaus.... Todella ihana aloitus aamulle. Eihän se auttanut muu kuin istua pöydän ääreen ja syödä, vaikka ei nälkä ollutkaan. Suu turtana, jalat vetelänä ja pää puurossa mätystin mauttomia leipäpalasia (makuaistini katoaa, kun verensokeri huitelee liian alhaalla) . Ja verensokeri piti vielä kaiken lisäksi saada nousemaan nopeasti ja tarpeeksi ylös, koska oli jo kiire kuljettaa hevoset tarhoihin ja mennä koirien kanssa aamulenkille. Mutta eihän se verensokeri tietenkään totellut ja vasta puolen tunnin kuluttua uskalsin ajatella ulos lähtemistä. Tämän puolen tunnin aikana koirat olivat ehtineet  selvitellä erimielisyyksiä hirvenluista, jotka kaveri eilen toi. Rinjalla sai rytäkässä pienen reiän korvaansa. Huomasin myös mustat silmänaluseni ja litran vetoiset silmäpussit. Milloinkahan viimeksi olen nukkunut kunnolla? Ja ulkonakin oli alkanut sataa kaatamalla... To-del-la hienoa!

Lopulta pääsin rämpimään pilkkopimeään ja sateiseen syksyaamuun. Onneksi koiratkin olivat säästä aivan samaa mieltä kanssani ja toimittivat hommansa vauhdilla. Tallissa tuttua sadekelin loimirumbaa. Tamma esitteli hampaitaan ja toinen tollo pyörii karsinassa ympyrää, niin että loimea oli hankala pukea. Kolmas hidasteli ja neljäs yritti syödä takkini hupun. Viides pelkäsi kaikkia matkan varrelle sattuneita sapelihammastiikereitä. Veetutus pään sisällä vain koveni kovenemistaan.  Piakkoin alkoi henkeäkin ahdistaa liiasta huhkimisesta ja kuinkas muutenkaan, astmalääke oli tietenkin sisällä. Hammasta purren hoidin hommat loppuun. Kaapo hävisi hirvenluiden perään, luulin sen jo joutuneen suden suuhun kuultuani ihmeellistä ulinaa. Onneksi se olikin vain herätyshuuto joltakin kanalan hassuäänisistä kukoista. Sateen ropistessa äänetkin kuulostavat erilaiselta. Lopulta sisälle päästyäni huomasin olevani myöhässä aikataulustani ihan kivasti. Hiestä ja vesisateesta litimärkänä raahauduin suihkuun ja ehdin siinä välissä kadottaa silmälasinikin, joita sitten ennen lähtöäni etsin kuumeisesti. Mutta matkaan pääsin kuitenkin. Onneksi sain aika rauhassa ajella, märällä tieosuudella edessäni köryytteli vain pari hassua tientukkoa. Radio SuomiPoppia kuunnellessa ketutuskin hävisi. Arkiaamun paras hetki onkin se, kun auton käynnistyessä Jaajo, Juha ja Anni pääsevät ääneen. Jutut ovat hulvattomia, joskus ehkä hyvän maun rajoissa, mutta silti tuo kolmikko on vaan niin parasta!! Ei tosikoille!

Huono aamu saattaa joskus pilata koko päivän. Nyt toivottavasti ikävät fiilikset jäi tuon 70km:n pituisen työmatkan varrelle...

Illalla Kaapon kanssa esineruutua harjoittelemaan. Toivottavasti siellä sujuu paremmin.. Ja viikonloppukin alkaa tänään. Ehkä sittenkään ei ole niin huono päivä!

Muriseva koira on rehellinen

1. Kuvassa entinen koiramme Riku. Mitä koiran katse ja olemus kertoo?

Kuvitellaanpa tilanne. Lapsesi konttaa lattialla ja lähestyy koiraasi. Koira murisee. Sinun reaktiosi saattaa olla koiran kieltäminen tai jopa rankaiseminen. Oikein vai väärin?

Kotiisi tulee vieras kyläilemään, koirasi murisee vieraalle. Kiellätkö tai rankaisetko koiraasi?

Miksi koirasi murisee, onko se vihainen, aikooko se hyökätä? Ei todellakaan. Koirasi on tilanteessa epävarma, se ehkä pelkääkin. Koirasi ei tunne oloaan mukavaksi eikä se luota tilanteen hyvin päättymiseen. Tilanne voi olla koirasi mielestä uhkaava. Se varoittaa murinalla. Kertoo, että haluaa epämiellyttävän tilanteen päättyvän. Mitä tapahtuu, kun kiellät koiraasi toistuvasti tämänkaltaisissa tilanteissa? Kyllä, se lakkaa murisemasta. Se lakkaa varoittamasta, kertomasta tunteitaan. Seuraava askel onkin, että koira hyökkää päälle ilman varoitusta. Siitä on tullut meidän mielestä salavihainen. Salavihainen, koska omistaja teki koirasta sellaisen. Siltä on viety sen mahdollisuus kertoa meille mitä se tuntee. Koira on mykistetty rankaisulla, se ei ehkä enää koskaan uskalla murista vaan käy suoraan päälle. Mitä tapahtuu koiralle, joka puree ihmisiä. Se yleensä lopetetaan.

2. Riku ottaa rennosti

Kuinka näissä tilanteissa pitäisi toimia? Järjestä kotiisi paikka, missä koira saa olla rauhassa ja turvassa lapsilta, vierailta ja ihan kaikelta, minkä se tuntee epämiellyttävänä. Paikka, jonne se saa vetäytyä omaan rauhaansa. Vie koira pois epämielyttävistä tilanteista, älä pakota mihinkään mikä tekee sen epävarmaksi. Näihin tilanteisiin koiran voi siedättää pikku hiljaa, muistat vaan aina palkita oikeasta toiminnasta. Ole sinä se vankka kallio, johon koira voi luottaa. Oletko sinä kieltänyt joskus koiraasi murisemasta? Minä olen, se tulee niin automaattisesti. Vanhat tavat ovat tiukassa....

Haukkuva koira ei pure. Vai pureeko? Koiran haukkumistyylejä on niin erilaisia. Niissä on niin monia vivahteita, joita me ihmiset emme ymmärrä. Jos haukun äänensävyä ei voi tulkita niin koiran kehon kieltä seuraamalla voi huomata, haukkuuko koira peloissaan, vihaisena, innokkaana vai iloisena. Onko haukku pelkästään vartiohaukku, jolla se ilmoittaa vieraan tulosta? Haukkuuko se stressaantuneena purkaen oloaan johonkin, minkä se hallitsee? Kutsuuko koira haukullaan leikkimään? En kyllä kehottaisi lähestymään vierasta haukkuvaa koiraa vaan antaisin olla ihan rauhassa, ellen tietäisi mitä se haukullaan tarkoittaa.

Miksi koira rähjää remmissä? Tämä on tapa, jonka me ihmiset olemme koiralle opettaneet. Koirat ovat rauhaa rakastavia eläimiä, ne mieluummin välttelevät tilanteita, joissa ne joutuvat kohtaamaan toisen koiran arveluttavassa tilanteessa. Tai joskus ne vain haluavat tutustua vieraaseen koiraan, joka antaa ystävällisiä signaaleja. Mutta ne eivät todellakaan ala räyhäämään toiselle koiralle heti, kun näkevät sellaisen tulevan. Miten siis olemme saaneet tällaisen käyttäytymisen aikaan? Koirien kohtaamiset kävelytiellä ovat niin epäluonnollisia tilanteita kuin olla voi. Normaalitilanteessa vapaana ollessaan koira lähestyisi toista koiraa kaartaen, kylki toiseen koiraan päin. Ne eivät tuijota toisiaan, vaan katselevat sivuun. Ne ehkä haukottelevat, hiljentävät askeleitaan, nuolaisevat nenää, siristävät silmiään. Rauhoittelevat tilannetta. Mutta mitäpä me ihmiset teemme tässä tilanteessa. Kiristämme remmin. Pakotamme koiran kulkemaan suoraan. Emme anna hidastaa vaan raahaamme vaikka koiraa perässämme. Tuijotamme vastaantulevaa koiraa silmät rävähtämättä. Äänemme kovenee? Ehkä hermostumme, jännitymme? Mitkä signaalit näin välitämme koirallemme? Jep, koirankin mielestä tilanteessa on pakko olla jotain aivan hirveää kun omistaja käyttäytyy noin. Ja kas niin, jokainen vieraan koiran kohtaaminen tämän jälkeen onkin yhtä räyhäämistä.

Koirasi riehuu, se haluaa mennä kaikkien ihmisten ja koirien luokse tutustumaan häntä heiluen. Se ei kuuntele sinua. Mitä sinä teet? Kovennat ehkä ääntäsi?  Kiristät hihnaa ja raahaat väkisin eri suuntaan. Luuletkos, että tällaisen jälkeen koirasi haluaa olla sinun luonasi senkään vertaa? Et olekaan enää kiva ihminen. Mitä sinä voisit tehdä, että olisit koirasi mielestä maailman paras juttu? Kaikki keinot ovat sallittuja, mutta mikä keino toimisi koirasi kohdalla parhaiten? Kuinka saat huomion käännettyä muista kivoista asioista itseesi muuten kuin väkipakolla?

Millaisia rauhoittavia signaaleja koirat sitten käyttävät? Oletko huomannut koirasi haukottelevan joskus? Se ei ehkä tarkoitakkaan väsymystä tai tympääntymistä vaan koirasi on epävarma ja se haluaa rauhoitella tilannetta. Nenän nuolaisu, katseen pois kääntäminen, pään pois kääntäminen; nämä kaikki ovat koiran tapa sanoa "Rauhoituhan nyt, tilanne saa minut levottomaksi". Joskus koira kääntää selkänsä toiselle koiralle, laskee päänsä alas sanoen "Ei mitään hätää, en ole uhkana sinulle". Koira voi jopa käydä istumaan selin toiseen koiraan tai ihmiseen ja istuu siinä kuin tatti, kunnes tilanne on rauhoittunut. Itse käytän tuota istumista, jos koirani alkavat riehua. Menen kyykkyyn lattialle ja käännän selkäni. Saatan haukotella ja vältän katsomasta niitä. Ja hetken päästä koirat ovat rauhallisia ja tulevat kertomaan minulle, että kaikki on hyvin. Tarkkailehan omaa koiraasi, millaisia viestejä se sinulle lähettääkään. Koirasi puhuu sinulle koko ajan, mutta sinä et ymmärrä. Et kuuntele. Etkä myöskään vastaa...

3. Mitä koirien eleet ja ilmeet kertovat? Mitä Kaapo tuolla takana ajattelee?

Monelta koiralta nämä signaalit ovat jääneet unohduksiin, koska ne eivät ole saaneet ihmiseltä mitään reaktiota niihin. Ne lakkaavat käyttämästä minkäänlaisia signaaleja. Tällaisista koirista sanotaan, että ne ovat todella rauhallisia ja ne eivät reagoi pelottaviinkaan tilanteisiin mitenkään. Ei, eivät ne ole rauhallisia. Ne ovat mykkiä. Ne ovat sulkeituneita omaan maailmaansa. Miksi ne haluaisivat kertoa meille mitään, jos emme vastaa niille? Et sinäkään halua kauan jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei puhu sinulle mitään. Lakkaat yrittämästä..

4. Kummalla on pahempi olla, koiralla vai omistajalla?

Kiihkeät, kuumenevat koirat luovat omistajilleen lisähaasteita. Joskus tuntuu, etteivät tällaiset koirat toimi minkään normin mukaan. Mutta kyllähän ne toimivat omalla koiramaisella tavallaan juuri niinkuin niiden pitääkin, omistajan vaan pitää auttaa ja tukea koiraansa ihan koko sydämmestään. Omistajan pitää ennakoida tilanteet ja pysyä koko ajan rauhallisena, tekipä koira mitä tahansa. Helpommin sanottu kuin tehty. Minulla on Rinon kanssa tällaisissa tilanteissa nykyään apuna käpy. Nii-in, ihan tavallinen käpy. Mutta kävystä on tullut jossain vaiheessa koiralle niin mahtava asia, että se keskittyy siihen, vaikka mitä tapahtuisi. Tai melkein mitä vaan. Jos meillä on lukkotilanne ja koira ei saa ajatuksiaan pois ympärillä käynnissä olevasta stressaavasta tilanteesta, otan esille kävyn. Koira keskittyy käpyyn, unohtaa kaiken muun. Rauhoittuu. Teen asioita ja palkkaan kävyllä. Kun koiran mielentila on rauhoittunut, laitan kävyn pois. Näissä tilanteissa olen huomannut pallon palkkiona kuumentavan entisestään kierroksilla käyvää koiraa yhä enemmän. Ruokapalkka hieman rauhoittaa. Naksutin ja ruokapalkka rauhoittaa vielä nopeammin. Naksuttimella palkkaus ajoittuu oikeaan kohtaan ja koira jää odottamaan, että ihminen kaivaa sen herkun taskustaan. Ennen treeniä on koira saatava oikeaan mielentilaan. Stressaantunut koira oppii todella huonosti. Mitä kikkakolmosia sinulla on tilanteiden rauhoittamiseen? Kuinka saat koirasi keskittymään sinuun?

Parhaiten koulutettavia koiria tällaiselle pienharrastajalle ovat koirat, joilla on  suuri miellyttämisen halu omistajaansa kohtaan. Koirat, jotka ovat perusrauhallisia ja avoimia. Niiden kanssa homma yleensä toimii ja koira oppii nopeasti. Pelokkaat ja arat koirat tarvitsevat erilaisen lähestymistavan, niitä pitää kehua ja rohkaista, siedättää ja näyttää esimerkkiä. Koiran pitää luottaa omistajaansa, koska pelokkaan koiran ongelmienratkaisukyky on heikentynyt ja se tarvitsee apua omistajaltaan. Pelokasta koiraa ei koskaan saa viedä tilanteeseen, joka saa sen entistä epävarmemmaksi. Itsenäiset ja rohkeat koirat ovat varmaan kaikista hankalimpia koiria kouluttaa. Niillä ei ole mielyttämisenhalua ollenkaan tai ihan sitä on ihan vähän. Itsenäiset koirat tallaavat omia polkujaan. Tällaiset koirat ratkaisevat ongelmat yleensä itse ja tästä syystä melkoisia ongelmia saattaakin syntyä. Onneksi omalle kohdalleni ei ole tällaista itsenäistä koiraa sattunut. Saattaisin raapia päätäni entistä kovemmin ja useammin. Onko sinulla itsenäinen koira nyt tai oletko joskus omistanut sellaisen? Kerro kokemuksistasi? Kuinkas aran koiran omistajat toimivat hankalissa tilanteissa?

5. Onko Ellu onnellinen?

Eilen kentällä touhutessani joudun miettimään omaa toimintaa tarkasti. Kotonahan Kaapo tekee liikkeet kuin salama, silmät innosta hehkuen. Eilen kentällä oli muita koiria ja muita ihmisiä ja koira olikin flegmaattinen. Se teki mitä pyysin, mutta hitaasti. Monesti vasta toisen kerran pyydettyäni. Koirahan ei osaa oikeastaan kettuilla, joten minussa on selvästi vika. Rajojaan se voi ehkä koirakin joskus kokeilla, mutt eilinen käytös ei ollut sellaista. Mitä teen niin eri lailla kuin kotona? Jännitynkö? Muuttuuko äänen sävy? Enkö osaa leikitellä niinkuin kotona? Huokaus! Joskus nämä asiat on niin vaikea nähdä itse. Kunpa joku tulisi kertomaan minulle valmiit vastaukset. Oletko sinä huomannut äänesi tai käytöksesi muuttuvan, kun pääset koirasi kanssa pois turvallisista kotiympyröistä? Kuinka tämän voisi estää?

6. Rino ja Kaapo tarkkana. Omistaja on kiinnostavampi kuin mikään muu. Vai onkohan sillä keppi kädessä?

Kirjoitustani ei pidä lukea kuin piru raamattua. Tämä oli vain tällaista ajatustenvirtaa. Koiria on erilaisia ja jokaisen koiran kanssa joutuu toimimaan eri tavalla. Koskaan ei ole kahta samanlaista koiraa, joihin pätisi aivan samanlaiset koulutusperiaatteet. Omistajan vastuulla on lukea ja ymmärtää koiraansa ja auttaa sitä eteenpäin tässä ihmisten muokkaamassa, koiralle vieraassa maailmassa. Tekstissä kerron asioista, joita olen itse huomioinnut, oppinut ja joita minulle on opetettu.. Sinulla voi asioista olla ihan erilaiset mielipiteet.

Koiraongelmat ja ongelmakoirat syntyvät helposti yhteisen kielen puuttuessa. Muistathan, että kommunikointi koiran kanssa vaatii sitä, että sinä opettelet koirasi kieltä ja myös opetat koirallesi omaa kieltäsi. Muuten yhteistyö ei voi toimia hyvin kumpaakin miellyttävällä tavalla! Ihan turha kutsua koiraa luoksesi, jos et sitä sille ole opettanut.Se ei yksinkertaisesti tiedä mitä haluat. Sanottakoon vielä se, että vanhanaikainen johtajuuskäsitys on jo tutkimustenkin valossa heitetty romukoppaan ja poljettu todella, todella syvälle. Koirat ja ihmiset eivät muodosta laumaa. Et voi olla "packleader" eli laumanjohtaja eri lajin yksilöille. Tähän johtajuuteen liittyy vahvasti tapa kouluttaa pakotteilla, eli "sinun on toteltava johtajaasi!". Onneksi tämä alkaa olla väistyvä metodi. Kyllähän koiran saa pakotteilla tottelemaan, mutta tekeekö se sen siksi, että siitä on hauska tehdä asioita kanssasi vai siksi, että se pelkää sinua? Opeta koirallesi säännöt. Koira on onnellisimmillaan, kun se tietää mitä sen täytyy tehdä. Kerro, mikä on kiellettyä. Kiellä kielletystä, opasta oikea tapa ja palkkaa oikeasta. Neuvo, johdattele ja anna koiran hoksata itse.

7. Arttu, Rinja ja Ellu. Yksi vanhus, yksi sairas ja yksi terve koira. Kuka on kipein? Onko se onnellinen ja elämänsä kunnossa? Muutama viikko myöhemmin koira menehtyi imusolmukesyöpään

Koiraa hankkiessa kannattaa miettiä millaisen koiran haluaa. Millainen sinä olet luonteeltasi. Mitä aiot tehdä koirasi kanssa. Haluatko laiskan sohvanvaltaajan vai terävän harrastuskoiran? Haluatko harrastaa näyttelyjä vai kenties talvilajeja? Tahdotko kaverin vaelluksille tai juoksuharrastukseen? Vai haluatko tehdä vähän kaikkea, mutta et verenmaku suussa kunniaa hakien? Ihan varmasti löydät juuri sinulle sopivan rodun, onhan koirarotuja monta sataa erilaista.

8. Ollaankos tässä rentoja ja tyytyväisiä?

Tekstin yhteyteen olen lisäillyt kuvia koiristamme, entisistä ja nykyisistä. Mitä näiden koirien ilmeet ja eleet teille kertovat? Ovatko ne mykkiä? Lopuksi linkki koira-ihminen-koira-sanakirjaan. Ihan vaan pienen pieniä juttuja koiran ilmeistä ja eleistä. Mitä koira kertoo?

Kappale kauneinta Suomea

Esittelen teille oman taikamaani, joka elää vuodenaikojen mukaan kevään ihmemaasta kesän satumaahan sekä syksyn haavemaasta talven joulumaahan. Näissä maisemissa nollaan pääni melkein päivittäin. En voisi kuvitellakaan eläväni kaupungin sykkeessä saatikka ulkomailla kaukana omasta taikamaastani..

Vanhaa metsän pohjaa

Olen pienestä pitäen tykännyt liikkua luonnossa. Kun 12-vuotiaana sain oman koiran, Arttu-saksanpaimenkoiran, vietin sen kanssa tuntikausia metsissä samoillen. Ei ollut ikinä kiire minnekään ja ajantaju katosi parhaan ystävän kanssa seikkaillessa. Tuota harrastusta olen jatkanut vuodesta toiseen. Koirat valitettavasti ovat matkalla vaihtuneet ja maisematkin hiukan, koska nyt samoilemme toisella puolella jokea.

Pielisjoen vesi on matalalla

Luonnossa taaperran mieluiten ihan itsekseni koirieni kanssa. En halua seuraa kovinkaan usein, tahdon vain upota ajatuksiin ja nauttia luonnon helmassa oleskelusta. Ihmetellä puolukanvarsia tai mahtavan kokoista hämähäkinseittiä hämähäkkeineen. Seittiä, johon hetki sitten olin törmätä päätä pahkaa ja hajottaa tuon upean taideteoksen. Tahdon ihmetellä rannalta löytyviä, aaltojen tuomia aarteita yhdessä koirieni kanssa; joutsenen höyhen, lumpeen kukkanen tai vesikirppu. Aina yhtä ihmeellisiä. Koirien ilo ja kummastus kaikkea uutta ja ihmeellisestä kohtaan on niin tarttuvaa.

Kaislikossa suhisee

Syksy esittää Suomen kauneimmillaan. Tuo mahtavan leiskuvan värikirjon kauneus melkein salpaa hengityksen.  Entäs ne sumuiset syysaamut, kun oikeasti ei näe kättänsä pidemmälle? Usvaseinämä ympäröi kaikkialla minne päänsä vain kääntää. Aurinkoiset päivät ja pimeät illat. Tavallaan ajatus syksystä myös ahdistaa, koska se tietää minulle lisää stressiä. Päivän valoisa aika alkaa kohtapuoliin olla ihan mitätön ja miljoona asiaa pitäisi ehtiä toimittaa. Vuorokaudet tuntuvat niin lyhyiltä syksyisin ja talvisin. Mutta sekään ei haittaa, kun saa nauttia jostain näin mahtavasta.

Pielisen lahukassa

 Miksipä minä edes tahtoisin muualle lähteä matkustelemaan, kun tällainen mahtava haavemaa löytyy heti, kun astuu uksesta ulos..

Usvaa

Lausunto Kaapon oudoista pateista

............................................ 

Lausunto

1) Kudosnekroosi, lymfo-plasmasytäärinen tulehdus, arpikudosmuodostus

Näytteessä todetaan nahanalaisessa kudoksessa kudosnekroosi, joka todennäköisesti syntynyt verenkiertohäiriön seurauksena. Kudoskuoliota ympäröi aktiivisessa vaiheessa oleva kapselimuodostus sekä lymfosyyteistä ja plasmasoluista koostuva tulehdus.

Tällaisen taustalla on tavallisimmin traumaperäinen, paikallinen verenkiertohäiriö.

2) Lymfo-plasmasytäärinen tulehdus

Toisessa näytteessä todettiin kudosturvotusta eli ödeemiä sekä lymfoplasmasytäärinen tulehdus, jonka aiheuttaja ei näytteestä selvinnyt.

S.S

ELL, tarttuvien tautien erikoisyksikkö

..............................................

Vaikka lausunnon sanat ehkä maallikon silmiin näyttävät pahaenteisiltä, ei Kaapolla ole mitään hätää. Lääkekuuri koiralle ja valtava paino pois harteilta. Eivät siis ole kasvaimia. Ensimmäinen pahkura jalkaan tullut jostain iskusta, paksumman tikun tökkäyksestä, puremasta... Missään vaiheessa en ole huomannut koiran jalkaansa varovan eikä siitä ole vertakaan vuotanut. Voisiko olla punkin aiheuttama? Toinen pahkura saattaa jopa olla punkin pureman jälkeinen tulehdus. Paha mennä sanomaan, kun en lääkäri ole. Ja tässä vaiheessa kaikki on arvuuttelua. Kaikki muu paitsi tuo lausunto on arvuuttelua. Niin, eikä enää edes tarvitse arvuutella koiran vointia. Kaapo on terve. No onpas nyt hyvä fiilis :)

Odotusta ilmassa

Kaapo kävi viime viikolla eläinlääkärissä. Kahdesta patista otettiin ohutneulanäyteet ja näytteet lähtivät tutkittavaksi. Nyt odotellaan tuloksia, ovatko patit kasvaimia vai mitä. Huomenna viimeistään kuullaan tulokset. Ehkä. Ahdistaa... Odottaminen ahdistaa, tulokset ahdistaa...

Nyt kun Kaapo on viettänyt hiljaiseloa "sairaana", Rino on päässyt mukaan harjoituksiin. Vaikka ei Kaapo yleiskunnoltaan sen huonommassa kunnossa ole kuin ennenkään, jotenkin sitä silti säästelee. Ei tuhlata voimia nyt. Eli siis Rino on tehnyt risteily- ja ilmaisuharjoituksia muutamaan kertaan. Risteilyt menivät upeasti jo heti ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla kuin vettä vaan. Olin superhyper ylpeä koirastani, taas se hoksasi jotain ihan kerrasta. Minun tarvitsi vain keskilinjalla seisoa ja osoittaa koiralle suunta, minne seuraavaksi pitää juosta. Ja koirahan juoksi ja palasi ja juoksi... Ja ei tarvinnut keskilinjalla pysäyttää. Tuuletin, kun rata oli menty läpi!! Ne pienet ilon aiheet.

Eilen Kaapo sitten pääsi hakumetsään kaikesta huolimatta. Ja hyvinhän se poika veivasi. Kuusi pistoa, kuusi haukuttua maalimiestä. Tyytyväinen olin. Haukkua ei ole pitkään pitkään aikaan kokeiltu ja nyt eilen sieltä tuli jo äänekäs haukku. Palkkana lelu ja haukku kuului. Aiemmin namipalkka ja Kaapohan kuolasi sitä namia ja haukkuessa meinasi tukehtua omaan kuolaansa. Eli rullaa ei tarvitsekaan opettaa. Huh :)

Kanalakin on viittä vaille valmis. MarttiOlavi muuttikin jo oman parvensa kanssa sinne. Aika tyytyväisen oloisia kanoja painui yöpuulle illalla. Ikkunasta osa tillisteli, kun hevosia ohi kuljetin. Siinäpä onkin hyvä vahtipaikka, istua pöydällä ja tiirailla ulos.. Tänään jos Onni pääsisi Hiliman ja Nyytin kanssa muuttamaan. Tyytti ja lapsoset taitavat vielä jäädä vanhan parven luo vaikka tipuset itse itsensä vieroittivat. Niillä kun on verkon ali pääsy toiseen häkkiin. Aamulla yllätin Onni-kukon nukkumasta pesästä monen monituisen tipun kanssa. Onni siis ei kuulu tipujen parveen.  On ne nuo kiuruvetiset niin leppoisia, kun noin vain hyväksyvät toiset kanat. Tykkään!! Ikinä ei ole ollut mitään välienselvittelyjä. Joskus emo on pitänyt omista tipuistaan niin kovan huolen ettei vieraita kanoja ole lähelle laskenut vaan on antanut kyytiä. Mutta tuollaiset jälkikasvun suojelemiset ovat ihan luonnollisia.

Kolme valkoista ja kolme ruskeaa kanatipua ilmeisesti muuttaa pois kotoa. Muut kanatiput taitavat jäädä meille ainakin joksikin aikaa. Onnin parveen pääsevät. Mielenkiintoista sitten aikanaan nähdä millaisia tipusia tulee "millen-värisestä" Onnista ja vaaleista kanoista. Odotan!

Keskisormi-Kaapo

Viime aikoina olen raapinut päätäni tuon Kaapon kanssa, kun ei tuo jäljestäminen enää sujukaan vaan koira rynnii jäljen läpi. Haistelee kyllä koko ajan ja menee oikeaa jälkeä ja kulmatkin onnistuu, mutta vauhti on liian kova. Tuota jos jatkaa, jälki katoaa helposti. Olen kokeillut eri herkuilla, nälässä pitämällä, palkkiota vaihtamalla... Eipä vaikutusta, jälki ajetaan kerta toisensa jälkeen yhtä vauhdilla ja viime kerralla otti sitten jo harha-askelia.

Testatakseni tein ihan lyhyen jäljen pihanurmelle. Se olikin viimeinen virhe, koska muurahaiset olivat hyökänneet namipalojen kimppuun heti. Siihen jäi hommat, enkä ole uskaltanut sen jälkeen kokeillakaan tehdä uutta jälkeä. Tähänkö tämä nyt loppui?

Ajattelin vielä huomenna kokeilla, teen maksaherkkuja ja laitan niitä jäljelle.. Jos nekään ei maistu, niin sitten olen aseeton tämän ongelman edessä.

Mietin jo nenäpunkkejakin. Olisiko koiralta mennyt hajuaisti. No ei kyllä ole, haistaa milloin itse niin tahtoo. Eilen hakumetsässä ymmärsin lopulta, että Kaapo näyttää minulle keskisormea. Laitoin sen ukon perään metsään, niin koirapa pysähtyi kuselle ja sen jälkeen lähti viilettämään ihan muualle. Kutsuin. Koira meni taas kuselle ja vasta sitten alkoi löntystämään minun luo... Keskisormi pystyssä taitaa pojalla olla!!! Onhan se nyt murkkuiässä, niin pientä rajojen etsimistä taitaa olla Kaapolla.

Kuinkahan tuon keskisormen saa laskeutumaan? Jälkihommat kuitenkin olisi pidettävä koiralle kivana..

Viikonloppuna olisi tarkoitus ottaa risteily- ja ilmaisuharjoituksia. Risteily suoritetaan sankoilla ja yhdellä maalimiehellä. Eli siis keskilinjan toiselle puolelle vien sankkoja sopivin välimatkoin takalinjan myötäisesti. Koiran kanssa vien herkkuja sankkojen päälle ja palaan keskilinjalle. Toisella puolella on maalimies, joka palkkaa koiran löytymisen yhteydessä. Koira palaa luoksen, josta lähetän sen ensimmäiselle sankolle syömään herkkuja. Tällä aikaa maailimies siirtyy takalinjaa pitkin toiseen piiloon. Koira palaa sankolta ja lähetän taas maalimiehen luo. Jne jne. Ensimmäinen kerta tällainen risteilyharjoitus, mutta opetellaan. Tarkoitus on vain lisätä viettiä ja antaa koiran juosta ilman keskilinjan pysäytystä..
Ilmaisutavaksi Kaapolle aletaan opettamaan rullaa. Ei tuo vieraille hauku vaikka kotona möliseekin välillä sielunsa pohjasta. Ja rullakoira onkin maalimiehelle mukavampi..

Kanalaprojekti jatkuu

Uusi kanala alkaa hahmottumaan. Eihän siitä suuren suuri tule, mutta pitääpähän tuon pääluvun aisoissa.. Kolme ikkunaa, maalattia, kulkuaukot ulos... Seinissä ja katossa villaa, tervapaperia ja lautaa... Sisustustakin olen jo miettinyt; ruoka- ja juoma-astioita, orsia, kylpypaikkoja jne.. Mutta niistä päätän vasta, kun näen valmiin rakennuksen.

Kanala etenee. Näkymää ulko-ovelta

Nuorimmaisetkin ovat näillä lämpimillä keleillä päässeet ulkoilemaan. Siellä ne emon kanssa tepsuttelevat pihamaalla ja aurinkoa ottavat. Seitsemän kanaa ja seitsemän kukkoa. Toivoisin, että monta kukkoa muuttuisi vielä kanoiksi.

Tipuset ulkoilemaan lähdössä