Summa summarum

Viime viikon tiistaina kiidettiin Kaapon kanssa Kuopion eläinlääkärikeskukseen . Koira oli ollut parempi vointinen kuin aiemmin, mutta jokin vielä selvästi vaivasi. Lisäksi lauantaina alkoi aivan järjetön veden juominen. Koira vaan joi ja joi ja joi sekä pissasi paljon, joten klinikkakäynti todellakin oli paikallaan.

Eläinlääkäri kyseli todella tarkaan aiemmat kipuilut, lääkitykset ja eläinlääkärikäynnit. Hän myös pyysi röntgenkuvat ja potilaskertomukset Kivuttomalta. Lisäksi eläinlääkäri kysyi minulta, että minkä minä luulen koiraani vaivaavan. Kerroin, että korvat. Lisäksi niska. Ja myös ehkä sisäelimissä on otain häikkää (kilpirauhaset, cushing??).

Jo alkututkimuksissa löytyi korvista paljon vaikkua. Kaapo nukutettiin ja se jäi sinne tutkittavaksi, kun me Harrin kanssa kulutimme aikaa ajellen ympäri Kuopion laitakaupunkeja "nähtävyyksiä etsien". Pitihän se taas ajaa ylös Puijon rinnettä ja saada korvansa umpitukkoon. Sen verran jyrkkä se "pikkuinen kukkula" on...

Kun muutamia tunteja myöhemmin palasimme klinikalle, Kaapo oli jo hereillä. Käytimme pojan pienellä kävelyllä klinikan ympäri, että pää selviäisi hieman. Sitten palasimme kuuntelemaan tuomiota. Tulihan sitä tuomiota ihan monen sivun verran...

KOTIUTUSOHJEET
Kaapo aristi kliinisessä tutkimuksessa pään alasvientiä.
Kaapon korvahuuhtelussa löytyi molempien tärykalvojen edestä isot määrät eritettä, mutta tärykalvot ovat ehjät.
Tärykalvojen takana välikorvassa ei vaikuta olevan runsaasti tulehduseritettä paljoa, kuitenkin niin että oikean tärykalvon alaosassa on jnkv sameutta viitaten mahdolliseen
kuivuneeseen tulehduseritteeseen välikorvassa.
Tämä jättää epäilyn välikorvatulehduksesta.
Korvaeritteestä tehdyssä värjäyksessä todetaan bakteeritulehduksen merkkejä (runsaahkosti bakteereja), mutta ei hiivaa.
Hoidoksi Aurizon tippakuuri ja Oriprim forte antibioottikuuri suun kautta.
Rinta- ja vatsaontelosta otetuissa rtg-kuvissa ei todeta normaalista poikkeavia muutoksia.
Kaularangan alueella natiivikuvissa ei muutoksia, mutta useat muutokset tällä alueella näkyvät vasta MRI- tai varjoainekuvauksessa.
Otimme verinäytteet josta tutkittiin laaja kliininen ja hematologinen verenkuva sekä CRP arvo.
Tulehdusarvo CRP on hieman koholla ja maksa-arvot AFOS ja ALAT ovat merkittävästi koholla.
Tästä syystä otettiin myös kortisolimääritys. Sen vastauksen perusteella päätetään tarvitseeko tehdä rasitustesti Cushingintaudin varalta.
Lisäksi tutkitaan kilpirauhasarvopaketti Movet:ssa. Niistä vastaukset saatte sähköpostitse.
Hengitysteiden tähystyksessä ei todettu normaalista poikkeavia muutoksia suussa, nielussa eikä henkitorven alueella.
Koholla olevien maksaentsyymiarvojen vuoksi suosittelen toistaiseksi yksiomaisena ravintona Hill´s l/d maksaystävällistä ruokavaliota.
Toistaiseksi en suosittele muita kipulääkityksiä kuin aivan tarvittaessa tramadoli (resepti Jari Aholta), ennen kuin kontrollinäytteessä todetaan maksaentsyymiarvojen laskeneen.

Nyt nuo maksa-arvot olivat todellakin koholla. Alat jopa kymmenkertainen. Ja noista arvoista johtuikin Kaapon jatkuva veden juominen ja pissaaminen. Maksassa oli myrkytystila, jota koira yritti helpottaa juomalla paljon.

ALP (Afos/Alkalinen fosfataasi) 307 U/L (19-106)
ALT (Alat/ Alaniiniaminotransferaasi) 1221 U/L (24-136)

Myöhemmin tulleissa verikokeiden vastauksissa TSH (kilpirauhashormoni) ja kortisoli olivat koholla, mutta eivät yli viitearvojen. Todennäköisesti koholla siksi, koska koiralla olivat nuo maksa-arvotkin koholla ja elimistössä lievä tulehdustila kaiken kaikkiaan....

Kun Kaaposta otetut röntgenkuvat suurennettiin (olikohan nelinkertaiseksi tai ellei jopa isommaksi), kaularangassa näkyi yhden nikaman molemmin puolin samentumaa. Eläinlääkäri ei osannut sanoa, mitä se on vai onko mikään. Arveli tulehdukseksi ja antoi lääkityksen tuohon. Sama lääke auttaa välikorvatulehdukseen. Noita lääkkeitä Kaapo on nyt syönyt viikon. Lisäksi maksaystävällinen ruoka ja Kaapon mielestä ihan sika pahanmakuinen lisäravinne maksan toiminnan tukemiseen ovat meille jokapäiväisiä nyt hetken aikaa. Korvat eivät ole vaivanneet kovin paljoa ja maksa-arvotkin ovat varmaan laskeneet, koska koira on pirteämpi. Kaapo ei myöskään juo enää niin paljon.

Olemme saaneet apua muualtakin ja sitä kautta saatiinkin tieto, tai oikeastaan vahvistettiin meidän epäilys, että niskalihakset ovat suurin syy koiran jäykistelyyn. Eli kun ei siis tahdo kääntää päätään alas tai sivulle. Reilu viikko menikin todella hienosti niskankin suhteen, mutta eilen lihakset taas kipeytyivät. Muutamassa tunnissa koira muuttui rennosta ja iloisesta vesselistä jäykäksi ja apaattiseksi puupökkelöksi. Hieroin illalla niskan lihaksia varovasti sekä teimme pieniä ja varovaisia venytysharjoituksia. Tänä aamuna täytin kumiset kertakäyttöhanskat lämpimällä vedellä ja laitoin ne koiran niskan päälle. Kaapo selvästikkin tykkäsi, häntä paukutti sängyn patjaa vimmatusti.

Nyt pitäisi keksiä miten nuo niskajumit saadaan pysymään poissa. Voin vain arvata kuinka tukala olotila koiralla on silloin, kun niskalihakset kramppaavat. Omanikin ovat heti jumissa, jos vähänkään vetoa saavat. Ja silloin ei pää käänny, ei sitten mitenkään eikä minnekään. Ja kun yrittää, niin koskee niin perhanasti. Kärsitäänköhän me Kaapon kanssa samasta oireyhtymästä, helposti nokkiinsa ottavasta niska-hartiaseudusta?

Joka tapauksessa.. Jos koira alkaa oireilemaan enemmänkin tuota niskaansa, edessä on MRI-kuvaus (1000euroa) ja lisäksi ehkä leikkaus (toinen tonni tai ehkä kolmaskin).. Magneettikuvauksella saadaan tarpeeksi tarkkaa kuvaa noista nikamista. Toivottavasti ei koskaan moiseen tarvitse ryhtyä, vaan vika olisi täysin lihaksissa ja keksisimme syyn, mikä kivun aiheuttaa. Ja keksisimme kuinka auttaa...

Mutta nyt sentään tiedämme jo jotain Kaapon ongelmien alkuperästä. Eikä tarvitse enää arvuutella ja syöttää lääkkeitä, jotka eivät auta mitään tai auttavat vain hetken. Kolmen viikon päästä maksa-arvot kontrolloidaan ja toivottavasti kesä ja lämpimät ilmat toisivat helpotuksen niskavaivoihin. Onhan tuo niska ollut paljon paremmassa kunnossa kuin mitä se sydäntalvella oli..

Päivä kerrallaan eikä hehkuteta, että nyt tämä ruljanssi on ohi. Koska joka kerta, kun olen iloinnut koiran hyvästä voinnista, käänne huonompaan on tapahtunut seuraavana päivänä. Nyt olen suu supussa. Kerron kyllä kyselijöille, että koira voi hyvin, mutta en puhu parantumisesta yhtään mitään. Koskaan!

6.5.2015

Eilen siis kirjoitin tuon ylläolevan tekstin. Illalla koira oli aivan jumissa ja apaattinen. Avasin tramadol-pakkauksen. Epäilevästi annoin yhden pillerin. Nyt on kolmiolääkelinjalle siis lähdetty. Eilisen illan koira nukkui ja oli pahoinvoivan oloinen. Vaivoin sai pissalla käytyä. Yöllä heräsin muutaman kerran koiran vingahteluun. Taisi nähdä aika sekavia unia. Aamulla olikin jo paljon pirteämpi. Annoin silti vielä yhden tramadolin. Ja mitä nyt kotiin olen aamun aikana soitellut, koira voi hetki hetkeltä paremmin. Luojan kiitos. Nyt vain mietin, että kuinka pitkän "kuurin" syötän tramadolia? Jätänkö tähän vai teenkö niin, että syötän sen viikon tai jopa kahden viikon pätkän niinkuin eläinlääkäri ehdotti? Että varmasti ne niskan lihakset palautuisivat ennalleen?

Ehkä päätän sitten, kun näen itse missä kunnossa koira on, kun menen kotiin..

Tammikuun pakkaset ovat poissa, luojan kiitos!

7.5.2015

Jouduin antamaan Kaapolle vielä tramadolin eilen illalla kuuden maissa. En ollut vielä tyytyväinen niskan asentoon. Kävimme pienellä lenkillä. Siellä Kaapo jo lähti lintujen perään juoksemaan sekä ravisteli itsensä kunnolla. Tätä ravistelua ei ollut tehnyt sunnuntain jälkeen. Loppuillan ja yön koira sitten olikin lääkkeestä ihan tokkurassa. Tänä aamuna en antanut tramadolia. Oli lenkillä juoksennellut ja härnännyt Rinjaa sekä ravistellut itseään kunnolla. Katsotaan vieläkö illalla pitää antaa tramadol. Toivottavasti ei, koska koira on niin pökerryksissä lääkkeestä. Pikku-ukkoja ja kaiken näköisiä olioita taitaa nähdä. Ja nukkuu melkein koko ajan.

Olen saanut paljon neuvoja ihmisiltä, joiden koirat kärsivät samasta ongelmasta. Emme ole suinkaan siis ainoita, meillä vaan ei vielä ole diagnoosia tälle sairaudelle.

Akupunktiota, laseria ja fysioterapiaa. Niskan suojaaminen tuulelta, kylmältä ja sateelta. Loimitus kylmällä ja tuulisella säällä. Siinä ensiapu ja toivottavasti ihan vaikka se lopullinenkin apu, ettei tarvitsisi leikkaukseen lähteä. Noilla käytännöillä moni on pärjännyt koiransa kanssa vuosia ilman pahempia ongelmia..

11.5.2015

Perjantaina soiton Kuopioon varateakseni aikaa magneettikuvaukseen. Tänään maanantaina eläinlääkäri soittaa milloin päästään kuvauksiin. Samainen lääkäri antoi vapautuksen norocarp-kiellosta. Sanoi, että muutama päivä norocarp-kuuria ei vaikuta maksa-arvoihin suuntaan tai toiseen. Ja pari tuntia ensimmäisen norocarpin jälkeen koira oli entisellään. Siis iloinen ja terveen oloinen. Ravisteli itseään monen monta kertaa, piehtaroi ja oli oikein reipas. Ohjeen mukaan olisin saanut antaa tabletin aamuin illoin. Ensimmäisen vuorokauden aikana annoin kaksi norocarppia ja eilen sunnuntaina sai vain aamulla. 

Eilen illalla alkoi Kaapon hyvät olotilat mennä jo överiksi. Tietenkin kun kipua ei tuntunut missään, oli pojalla vauhti ja meininki semmoista, että oksat pois. Koko ajan puuhasi jotain. Toi vesiletkua, jota piti sitten kiskoa sen kanssa. Hyvin varovasti leikin noita kiskomisjuttuja, kun ei tiedä kuinka niska reagoi. Autonrenkaan kanssa sitten Kaapo meuhkasi senkin edestä.

Korviaan rapsuttaa taas. Ja syö heinää... Huoh :/

Vitutuksen määrä on vakio

Olipa mukava palata töistä kotiin. Eli ei. Rinolla on patti selkälihaksessa, kämmenen kokoinen. Kaapolla ei lähde ääntä. Kaapo aloittaa vahvan antibioottikuurin, se tekeekin eetvarttia valmiiksi hiivaiselle koiralle. Rinon pattia seuraillaan, ei ole kosketusarka. Mutta hieman näytti haittaavan liikkumista. Tai sitten se on tuo rapa ja hiekka, joka hankaa nivusissa. Niinkuin viime keväänäkin. Joka ilta koira on käynyt pesulla eikä ainakaan vielä ole kivekset tulehtuneet...

Talvi ei meinaa taittua millään. Ei ainakaan Nilokselan tilalla. Jos ei missä ole lunta, niin siellä on loskaa. Jos ei ole loskaa niin on liejua, mutaa ja kuravelliä. Eilisen lenkin sain raahustaa nilkkoja myöten liejussa. Lahkeita kannatellen ja sarvi otsassa kasvaen kahlasin tietä pitkin kumppareja välillä mutavellistä irti vetäen. Kyllä oli hienoa! Nautin joka hemmetin hetkestä! Kotiin saapuessani huomasin yhden aitatolpan hevosten tarhassa nojaavan Tumpeloa vasten. Routa ja vesi nostaa tolpatkin sijoiltaan ja niitä saa olla jatkuvasti tilkitsemässä mullalla, kivillä tahi pyhällä hengellä, että pysyvät pystyssä. Hevoset imeytyvät kengistään kiinni mutaisiin tarhoihin, niitä ei pian saa irti saatikka erota sieltä liejusta. Pohjaväri kaikilla sama paskanruskea. Eilen avattiin kahden talvitarhan välinen lanka niin pääsevät isommalle alueelle. Vähän käytetty tarha onkin ehjäpohjainen, ainakin tämän päivän. Oi paista jo aurinko ja kuivata maat ja mannut. Vähän lohduttaa, etten ole ainoa joka tämän asian kanssa repii hiuksiaan.

Kanalassa on murhaajakanoja. Hautovan kanan alta syödään munat. Ja tuo hautova kana ei halua lähteä turvaan hautomaan vaan hylkää mieluummin munat. Eilen viritettiin kanaverkosta tiipii hautovan ympärille, turvaksi. Kaksi munaa enää jäljellä, joista vain toisessa näytti olevan elämää.. Toisaalta toivon, ettei tämäkään kuoriutuisi. Yksinäinen pikkuinen tipu. Sisaruksia vailla... Toisessa häkissä olisi tipusia, mutta ne on jo viikon vanhoja. Ja kumpi kanaemo huolii adoptiotipun, kenet erotan oikeasta äidistään..

Kuten kuvasta näkee, Hattivatti on melko suuri...

Onneksi Hattivatti, tuo jättikana, joka osoittautuikin kukoksi, on löytänyt itsensä. Mutta sen rouvat ovat sille selvästi liian pieniä. Vaikka isoja ovatkin. Satuin olemaan lähettyvillä, kun Hattivatti teki miehisen teon. Tuon teon jäljiltä kanaparka ei meinannut saada henkeä. Hengitys vinkui kauan. Keuhkot lytyssä raskaan lastin jäljiltä? Samanmoista ääntä alkoi eräs kana pitää asustellessaan MarttiOlavin (jättiläsmäinen orppikukko) kanssa. Lopulta hengityksen vinkuminen ei lakannut ollenkaan ja jouduimme päästämään kanaparan paremmille nokkimispelloille. Seksi on vaarallista. Hattivatti pidättäytyköön siihen saakka kunnes on muhkeampia naisia tarjolla.

Ja kaiken lisäksi alkaahan tuo oikeasti tuntua jo kukkarossa, kun joka ikinen sentti menee eläinlääkärikuluihin, hoitohin ja lääkkeisiin. On käytetty omat rahat, säästetyt, lainatut ja varastetut. Loppusumma liikkunee sellaisessa nelinumeroisessa euromäärässä. Sen tarkemmin en viitsi edes laskea, alkaa vaan ahistamaan enemmän. Mutta eipä noita hoitamattakaan voi jättää. Kun on eläimen vastuulleen ottanut niin ei silloin rahoja taikka aikaa laskeskella, jos se sairastuu. Viimeiseen tiimaan ja senttiin asti tehdään kaikki mitä pystytään.






Hauskaa viikonloppua vaan kaikille kanssakärsijöille!

Olisiko se nyt tässä???

Pieni tiivistelmä tähän alkuun. Kaapon sairasteluista siis. Tarkemmin voi lukea noista aiemmista kirjoituksista...
Kaapo on oireillut on/off oireilla viime lokakuusta asti. Pitänyt kuonoaan ylöspäin, ei tahtonut kääntää päätään ja ollut muutenkin apean oloinen. Hoidettu nielutulehduksena ja korvatulehduksena syksyn ajan.. Nielutulehdusta oli ja antibiooteilla selvittiin. Antibiootit aiheutti korviin hiivaa, joten hoidettiin korvatipoilla. Näin mentiin ritirallia, hoidettiin välillä nielua ja sitten korvia. Tammikuussa kävimme näyttämässä korvia eläinlääkärille, koska korvaoireet eivät korvatipoista huolimatta olleet kadonneet. Koira piti päätään yhdessä asennossa, kuono taivasta kohden. Ei kääntänyt ylös eikä alas. Korvat todettiin siisteiksi, vain vähän vaikkua näkyvissä. Ei tulehdusta. Koira lähetettiin kotiin diagnoosilla neck tension ja lääkettä tuli mukaan pitkän kuurin verran.

Lääkekuuri syötiin ja kuurin jälkeen oireet palasivat entistä pahempina (kuurin aikanakin oli pieniä oireita), koira ei kärsinyt kääntää päätään yhtään ja oli muutenkin todella kipeän näköinen. Uusi keikka toiselle eläinlääkärille, joka tutki koiran perin pohjin. Kuvasi, tunnusteli ja tähysti. Korvat ok, vähän vaikkua. Tärykalvo ehjä. Suu, hampaat kunnossa. Nielu ok, selkäranka, niska, eturauhaset, keuhkot, sydän, vatsa ja suolisto ok. Diagnoosina kipeät lihakset ja pitkä kipulääkekuuri ja lepoa sekä lähete fysioterapeutille. Lääkekuuri syötiin ja lähdettiin fysioterapeutille.

Fysioterapeutti löysi nikamista ja lihaksista aristavia kohtia ja neuvoi menemään kiropraktikolle. Ja sinnehän mentiinkin. Kiropraktikko löysi useita nikamalukkoja. Hän käsitteli koiran perusteellisesti hoitaen lopuksi akupunktiolla. Sovittiin, että soitan ja kerron koiran voinnista ja sen mukaan sitten uusintahoito. Kipulääkettä kului edelleenkin tasaisen tappavaan tahtiin.

Viime viikolla Kaapo oli taas todella kipeä. Joka ikinen sopukka koirassa oli kosketusarka. Ontui ja jäykisteli.. Raaputti korviaan ja kaulaansa, nuoli tassujaan. Ei tahtonut liikkua ja oli vain omissa oloissaan. Kipulääkettä oli mennyt vaihtelevasti 1-3 vrk:n välein. Varasin ajan eläinlääkäriin ja torstai-iltana sinne menimme. Kaapolle tehtiin samat kokeet kuin aiemmin. Perusverenkuva oli ihan normaali, erytrosyytit hieman alle viitearvojen. Lisäksi CRP (tulehdusarvot) sekä borreliosi-, anaplasmoosi ja erlichianäyte otettiin myös. Ja kaiken kukkuraksi näyte sydänmatojen todentamista varten. Näitä tuloksia siis odotellaan vielä.

Korvissa oli hieman vaikkua, toisessa vähän enemmän. Korvat eivät punoittaneet, tärykalvo oli ehjä eikä muutenkaan korvista löytynyt mitään hälyyttävää. Eläinlääkäri otti korvavaikusta näytteen ja kappas vaan sieltä löytyikin hiivaa ja tulehdusta. Kotiinviemisiksi saatiin siis korvatipat ja hillitön lasku toimenpiteistä... Sekä ohjeistus varata seuraavaksi aika Aistiin, jossa koira voidaan magneettikuvata. Täällä meilläpäin ei meitä kuulemma enää osata auttaa. Kipuilulle ei siis vieläkään selvinnyt syytä ja jäätiin odottelemaan borrelioosikokeiden tuloksia. Toivoin, että olisi borrelioosi. Silloin tiedettäisiin mikä vaivaa ja koiraa voitaisiin hoitaa.

Aloitimme korvalääkekuurin torstai iltana.Samaan syssyyn annoin kipulääkkeen, koska Kaapo oli todella kipeän oloinen. Yö meni valvoessa, koska koiraa närästi aivan kamalasti. Nuoli seiniä, mattoja, söi lattialta pölypalloja, kukkien lehtiä ja ulos täytyi päästä syömään ruohoa vähän väliä. Yön aikana annoin sille kaksikin kertaa närästyslääkettä, mutta niistä ei ollut mitään apua. Kaapo reagoi vatsallaan lääkärikäynteihin ja nyt taisi olla todella stressaava käynti, kun noin pahaksi meni oireet. Kaapo muutenkin saattaa saada närästysoireita silloin tällöin. Seuraava aamukin meni toipuessa, mutta siitä sitä pikkuhiljaa noustiin ja piristyttiin. Tosin oma olo oli kuin persiille ammutulla karhulla, kun olin koko yön valvonut koiran kanssa. Kuin myös meidän muutkin koirat. On se näköjään niin, että jos yksi valvoo kipeänä, samoin tekevät kaikki muut. Siis valvovat, mutta eivät toivon mukaan kipuile.

Seuraavana iltana odottelin Kaapon kipuja alkavaksi. Yleensä yleisestä nuilotuksesta huomaa, ettei koiran ole hyvä olla ja kun tässä vaiheessa antaa kipulääkkeen, pärjätään hyvin. Nyt sitä nuilotusta ei tullutkaan. Eikä sitä tullut seuraavanakaan päivänä. Pääsiäinen meni ilman kipulääkkeitä, koira sai vain korvatippoja korviinsa. Ruokavalio muutettiin myös, koska närästysoireita ei tahdottu enää kokea. Kaapon ruokavalio koostuu nyt Canidae Pure Elements-nappuloista sekä keitetystä kanasta ja kalkkunasta. Rasvainen liha jätettiin kertaheitolla pois. Närästystäkään ei ole tuon torstai-perjantai välisen yön jälkeen ollut.

Päästiin jo varovasti tekemään pätkiä tottisliikkeitä. Kaapo tykkäsi

Pikku hiljaa pilkahduksia entisestä Kaaposta alkoi näkyä. Touhuamista ja tutkailua. Hännän heilutusta ja iloista hymyä. Näitähän juuri on kaivattukin viime aikoina. Yltiöpositiivisena olin kevään aikana ilmoittanut Kaapon muutamiin koulutuksiin, mutta  koska toivoa ei ollutkaan näköpiirissä, peruin ne kaikki. Ja nyt se toivo pilkahti tosissaan, ihan odottamatta. Entiset oireet ovat poissa, pää kääntyy, niska taipuu... Tässä tuleekin väkisin mieleen, että näinköhän kaikki oireet johtuivat korvatulehduksesta. Oikeastaan tekisi mieli huutaa, että PERKELE!! Korvatulehdustako meidän Kaapo joutui sietämään pitkään??? Kärsimään kivuista ja kymmenistä turhista tutkimuksista sekä rauhoituksista!! Vain sen takia, kun kenenkään mieleen ei tullut, että oireet voivat ollakin korvaperäisiä vaikka siellä ei mitään tulehduksellista näykään. Ja minä aina uskoin eläinlääkärin sanaa. Tottakai. Jos tulehdusta olisi ollut korvissa, niin kai se olisi näkynyt jotenkin? Ja kuinkahan paljon noihin tutkimuksiin, hoitoihin ja lääkkeisiin meni rahaa? Luulen, että summa liikkuu tonnin yläpuolella. Reilusti! Ja voiko nuo kaikki oireet johtua kipeistä korvista? Ehkä.. Kipua, stressiä... Kaikki voi vaikuttaa kaikkeen..

Nyt tarjoilen korvalääkettä tuhdillä kädellä ja pihtailematta ja pitkään. Eilen vähän oirehti oikeaa korvaansa ja olin jo kauhuissani, että taasko tämä alkaa. Mutta korvatipoilla sen kivun sai aisoihin ja illalla Kaapo jaksoi taas olla oma itsensä. Kanteli ylpeänä luutaan ympäri olohuonetta. Elvisteli muille koirille, märmätti ja kävi taas välillä meidän ihmisten luona pyörähtämässä, että katsoppas mikä minulla on suussani..

Harri soitti aamulla naapurin eläinlääkärille saadakseen uuden reseptin, olinhan tuhrannut yhden korvatippaputelin yhdessä viikossa. Mitenkähän monta putelia lurauttelen vielä korviin? Sairastihan koira korvatulehdusta kauan.. Seurailen koiran tilaa, ja mietiskelen tässä, että voisikohan tulehdus olla välikorvassa asti.. Tai syvemmällä? Mutta auttaisiko silloin korvatipat näin kun ne nyt auttavat.. Tästä pitääkin jutella, kunhan Kivuttomalta soitetaan verikokeiden tuloksista...

Huomenna illalla tulee viikko täyteen ilman yhden ainoaa kipulääkettä. On se vaan huippua. Kipeän koiran oireilut vaikuttivat elämäämme monella tavalla. Stressiä, niin hemmetisti stressiä. Stressaamiseni vähensi yöuniani, vaikutti jaksamiseeni sekä muiden koirieni tunnetilaan. Aistivathan ne, että kaikki ei ole kunnossa. Meidän tasapainoinen pieni laumamme alkoi repeillä. Koirat ärähtelivät toisilleen ja me siinä sivussa koirille ja toisillemme. Tapeltiin ja kyräiltiin.

Kaapon olemus on muuttunut sairastelun aikana. Enää se ei häntä heiluen lähde tutustumaan uusiin asioihin ja ihmisiin. Siitä on tullut hieman arka. Se säikähtää helposti kovia ääniä ja nopeita liikkeitä. Jotkut ihmiset pelottavat paljon. Meillä on iso työmää edessä, että Kaapo unohtaa nämä viime kuukausien koettelemuksset ja siitä tulee samanlainen rempseä ja luottavainen nuori koira kuin ennenkin. Onneksi meillä on työkalut siihen ja olemmekin alkaneet työstämään ongelmaa. Ensin ihan kotitasolla hankitaan itseluottamus takaisin ja sitten siirrytään isompiin ympyröihin. Sama taktiikka, mikä toimii Rinon kanssa, toteutetaan myös Kaapolle. Vaikkakin Rinon ongelmat ovatkin hieman toisenlaiset...

Eli siirrytäänpä sitten Rinon puuhasteluihin. Hypotreenailut ovat olleet Kaapon sairastelujen takia vähemmällä. Stressaantuneena ei pidä koiraa kouluttaa, ja näinkin tärkeä asia kuin tukikoiran koulutus täytyy tehdä aina positiivisella mielellä. Jotain pientä kuitenkin olemme selvästi tehneet, koska maanantai aamuna kävimme muutamaan otteeseen hajuradan läpi puhtaalla suorituksella. Joka ikinen kerta ilmaisu tuli epäröimättä. Hypohaju löytyi aina sotkinpa purkit miten vaan radalle, pyöräytinpä radan pitkittäin tai poikittain. Koira ei hämääntynyt kertaakaan. Myöskin uusi ilmaisu rakentuu hyvää vauhtia. Rino raapaisee minua jo oikein pontevasti käskystä. Seuraava etappi onkin yhdistää minun matalan verensokerin haju (siis sellainen joka tulee suoraan minusta, ei hajuradan purkista) ja raapaisu. Eli tulevaisuudessa hypokoira Rino kertoo minulle raapaisemalla, kun verensokeri uhkaa mennä liian matalaksi. Minä kun en itse välillä sitä huomaa, ja sitten olenkin tillintallin ja verensokerimittari huutaa lukemia, jotka alkavat kakkosella..

Rinon ongelma on se himputin levottomuus. Kuumuu napin painalluksella. Tai itse asiassa ennemminkin. Stressaa, paineistuu ja purkaa olojaan sitten ihan väärään suuntaan. Viime ajat olemmekin keskittyneet kovasti tähän ongelmaan. Koirahan on aivan huippu koulutettava. Oppii todella nopeasti, kun vaan itse on ajantasalla siitä mitä tekee. Pitää olla nopea reaktiokyky, että pysyy koiran menossa mukana.

Viime harjoitukset hypohomman tiimoilta olivatkin menestys. Ei harjoiteltu yhtään vakavia hajusteluja vaan mentiin "koirien huvipuistoon". Irene rakensi meille temppuradan. Oli keilausta, kosketuskeppejä, tasapainotyynyjä, leikkiauton työntämistä kuonolla, puomi... Ja Rinohan tykkäsi. Ja oli rento. Hauskutteli, käytti aivojaan ja työskenteli keskittyneesti. Vastaehdollistamista salissa, jossa oli asioita, joita koira on stressanut aiemmin. Näin stressaavat asiat alkoivat merkitä koiralle mukavia juttuja. Ja mukavat, stressiä aiheuttamattomat asiat ovat tärkeitä tulevaisuudessa. Pitäähän sen kulkea mukanani väentungoksessa, matkustaa ehkä bussilla, junalla, kohdata paljon koiria. Lähteä mukaan vaikka sinne himputin rock-konserttiin, jollaisia en oikeasti edes harrasta. Seurata kanssani sinne minne ikinä minun pitääkin mennä.

Päivä kerrallaan Nilokselan sairastupa palautuu päiväjärjestykseen. Toivon mukaan. Totean taas kerran: Jospa tää olisi nyt tässä! Ei enää yhtään sairasta koiraa tahi hevosta. Eletään onnellisena ja terveinä elämämme loppuun asti. Ja vaikka mieli on tässä ja nyt varsin positiivinen niin silti, yhä vain, jokin ääni kuiskuttelee, ettei pidä vaipua liialliseen tyytyväisyyteen...

Kiropraktiaa ja akupunktiota

KAAPO 2 VUOTTA TÄNÄÄN 24.3.2015! HIRMUISESTI ONNEA!


Eilen meillä oli sitten käynti siellä eläinlääkäri/kiropraktikolla Kaapon kanssa. Alkuun eläinlääkäri haastatteli minua Kaapon vaivoista ja totesi, että ei varmasti ole helppo noiden oireiden perusteella lähteä tekemään diagnoosia. Tutki, tunnusteli ja katseli Kaapoa joka kulmasta.

Kaapo sai sitten elämänsä ensimmäisen kiropraktisen hoidon. Kansan kielellä siis nikamien niksautuksen. Ja kyllä, heikompaa olisi hirvittänyt. Oli se sen näköistä puuhaa, että jos en olisi luottanut eläinlääkärin ammattitaitoon, olisin vienyt koiran kipin kapin pois. Käsittely näytti varsin väkivaltaiselta ja kovakouraiselta välillä. Ja samaa mieltä oli Kaapokin.  Mutta selvästi koiran olo helpottui tuon käsittelyn jälkeen. Pää kääntyi, runko taipui ja selkälinjakin näytti vakaammalta kuin hetkeä aiemmin. Jalat ojentautui taaksepäin, ei mahan alle. Koira oli itsekin hiukan ihmeissään, kun sai kirputettua vasenta takajalkaa vaivatta :D Lopuksi Kaapoon laitettiin vielä akupuntioneulat, niskaan 4kpl, kumpaankin etutassuun yksi sekä kumpaankin takajalkaan yksi. Siinä sitten seistä törötettiin 20 minuuttia. Tietenkin samaan odotushuoneeseen paukasi partasuu äijä, jota Kaapo säikähti oikein kunnolla. Koiran suusta pääsi terävä murahdus ja samalla anaalirauhaset tyhjenivät. Voi hemmetti, siinä kamalassa katkussa sitä odoteltiin, että neulat saataisiin pois ja päästään lähtemään. Mutta eipä varmasti ollut hauskaa sillä miehelläkään oleskella Kaapon haisevan vastalauseen alueella. Session päätteeksi kaikki kidutukset oli kuitenkin anteeksi annettu ja Kaapo kellahti selälleen vaatien eläinlääkäriltä rapsutuksia massuun..

 Kipuilu on tehnyt Kaaposta hieman aran. Äkkinäiset liikkeet, kovat äänet ja kohti tulevat miehet saavat Kaapossa aikaan väistöreaktion. Ja joskus anaalirauhasetkin tyhjenevät siinä samalla. Nyt, jos ja toivottavasti kun ongelmat alkavat olla takanapäin, voimme paneutua tuohon käytökseen ja voimme hankkia koiran itseluottamuksen ja rohkeuden takaisin.

Eläinlääkärin kirjoittamaa:

Kaapoa hoidettiin kiropraktisesti niskajäykkyyden ym. ongelmien vuoksi.

Löydökset: Kallonpohjan ja 1. kaulanikaman välinen jumi vasemmalla, rintarangassa nikamalukko, samoin lannerangassa L5 Lantiossa epäsymmetriaa niin, että oikean puolen SI-nivel on jumissa eteenpäin. Jatkohoito voinnin mukaan 2-4 viikon päästä....

Eläinlääkäri totesi, että kaikki Kaapon ongelmat voivat johtua noista nikamajumeista. Tulehdukset, ihottumat, närästykset, jäykkyys... Kipuilu on voinut heikentää vastustuskykyä ja näin ollen kaiken maailman pöpöt ovat saaneet käyttää koiraparan elimistöä peliareenanaan.. Se mistä jumit ovat saaneet alkunsa, on arvoitus. Ehkä kaikki on alkanut takapäästä, missä suorat jalkojen kulmaukset laittavat rangan hieman luonnottomaan asentoon. Siitä sitten pikkuhiljaa on kipeytynyt paikka jos toinenkin. Mahdotonta ei ole sekään, että nikamat ovat jumittuneet jossakin törmäyksessä, kaatumisessa, liukastumisessa...

Nyt hoitoja jatketaan, käydään vuoroin fysioterapiassa, hieronnassa ja kiropraktisessa hoidossa. Olkoon tämä projekti nimeltään vaikka "Kaapo kesäkuntoon 2015!"

Liekki on saanut jaloitella päivittäin yhtä kauan kuin muutkin hevoset. Sunnuntaina suuresimme aitausta ja siitäkös tamman riemu repesi. Koko päivän se tepasteli aitauksen hangen päällä. Hanki nimittäin kantoi hevosta. Eilen se jo selvästi osoitti mieltään siitä, kun joutui olemaan räntäsateessa ulkona. Hyvä tammaseni! Onkin polle ollut luonnottoman kiltti koko talven, sisukas ja ärhäkkä tamma on loistanut poissaolollaan. Tänään oli sitten hyppinyt ja pomppinut, kun heinät olivat myöhässä. Kyllä se taitaa tammakin tuosta selviytyä...

Kaikki muut eläimet ovat jääneet nyt hieman paitsioon. Nämä kipeät kaverit ovat olleet ykkösinä listalla. Koirat ovat tietenkin ruokansa saaneet ja lenkille päässeet, hevosilla on ollut aina ruokaa ja vettä, karsinat puhtaita ja kanatkin ihan leppoisasti elelleet. Mutta mitään emme ole harrastaneet tai harjoitelleet, hevoset ovat viettäneet kesälomaa pääkallokelien takia... Odotan sitä hetkeä, kun elo normalisoituu....

Murheenkryyni

Päivitetäänpäs Kaapon tilannetta...

Kuinkahan monta kuukautta tässä onkaan juostu eläinlääkäriltä toiselle ja yritetty saada selvyys mikä koiraamme vaivaa.... Pikku hiljaa suljetaan mahdollisuuksia, mikä sairaus ei ainakaan ole kysymyksessä ja ehkäpä lopulta jää jäljelle ihan oikea diagnoosi. Rahaa palaa, aikaa kuluu, oma mieli maassa. Onneksi koira ei ole koko ajan kipeä vaan niitä hyviäkin päiviä on, jolloin se on oma itsensä, iloinen ja onnellinen Kaapo. Ja kun huono päivä nostaa päätään, annamme kipulääkkeen ja taas mennään niinkuin ei mitään.

Verikokeita, röntgeniä, tähystyksiä, tutkimuksia vaikka sun mitä... Ainoa käsinkosketeltava diagnoosi mitä on tähän mennessä löytynyt, niiden nielu- ja korvatulehdusten lisäksi, on lihasjäykkyys ja lihasten aristaminen.

Eilen käytiin eläinfysioterapeutilla. Kaapoa hierottiin, väänneltiin ja vatvottiin. Välillä koira nautti kuorsaten, välillä löytyi kipukohtia ja rentous katosi. Seuraavia havaintoja eläinfysioterapeutti teki:

1. Jännittynyt niskan asento, taivuttaa huonommin vasemmalle kuin oikealle
2. Ei varaa painoa vasemmalle eturaajalle yhtä hyvin kuin oikealle (leikattu jalka)
3. Aristaa kaularangan yläosaa
4. Lannerangan tasolla L3-4 arkuutta, heijaste oikeaan etureiteen
5. Vasemman korvan ja leukanivelen välillä lievää turvotusta
6. Suun limakalvot melko vaaleat
7. Takajalkojen kulmaukset todella suorat (tämähän me tiedettiinkiin), voi rasittaa takaosan rankaa ja lihaksia. Siksi takapäässä lihakset myös heikommat. Taivuteltaessa polvet ja kintereet normaalit. Ristisideongelmat todennäköisiä tulevaisuudessa puuttuvien kulmausten vuoksi

Eläinfysioterapeutti suositteli meille kiropraktikolla käyntiä. Ja myös muutamia lisäkokeita noihin hänen löydöksiin liittyen sekä sulkeaksemme pois mm. borrelioosin, välikorvatulehduksen tai hammasongelmat, vaikkakin korvat ja suu on tutkittu joka ikinen kerta. Mutta onko niitä tutkittu huolella? Maanantaina onkin sitten edessä nuo verikokeet ja lisätutkimukset. Samalla keskustelemme tuosta kiropraktikon hoidosta, että milloinka ja mitenkä...

Jatkossa hoito kotona sisältää kevyttä hierontaa, B-vitamiinia ravintolisänä sekä loimitus aina ulkoillessa.

Kaapon päähän on tullut taas ihottumaa, aloitimme tässä nyt samalla eliminaatiodieetin. Tuskin on kysymys ruoka-allergiasta vaan lääkitykset ja kipeänä olo aiheuttavat koiralle stressiä ja stressiähän koira oireilee vaikka millä tavoin, mm. iho-oireilla.

Tänään listasin oireet, joita Kaapolla on ollut ja on yhä. Oikeasti oireet ovat niin moninaisia, että eläinlääkäreiden on todellakin vaikea hahmottaa, mikä koiraa voisi vaivata. Ja toisaalta nämä oireet eivät välttämättä edes liity yhteen ja samaan asiaan. Pystyisitkö sinä kohdistamaan diagnoosin oikeaan sairauteen

• silmät rähmii
• nielutulehduksia
• korvatulehduksia
• äänihuulten arkuutta
• vinkaisee haukahtaessa
• toistuvasti takaisin kasvava tulehduspatti, joka vasta leikkauksella saatiin pois
• närästystä
• syö varovasti
• niskajäykkyys
• äkillinen kipukohtaus liikkuessa tai nukkuessa
• ihottumaa
• rakkuloita huulissa, pieniä haavaumia ikenissä
• väsymys

Näistä ei onneksi enää ole jäljellä kuin tuo lihasten kipeys inhottavimpana oireena ja lihasten kipeys johtuu todennäköisesti jostain ongelmasta tuolla rangassa. Ja sen syyn saa kiropraktikko etsiä. Röntgenkuvissahan ei näkynyt mitään, ehkäpä osaava ihminen löytää käsillään paremmin. Viime päivinä Kaapo on alkanut syömään taas ruohoa ja maha rolisee, eli närästää. Myös tuo ihottuma pään ja niskan alueella. Se ei kutise, vaan pieniä kohtia ihosta rupeutuu ja sitten rupi kuivaa pois jättäen jäljelle kaljun kohdan.

On tämä vaan niin perseestä!!

P.s. Onneksi Liekki voi jo paremmin.

Hypokoira treenailee

JIHUUU!!!! Ensimmäiset hypoilmaisut takana! Radalla siis tuo kaikenkarvainen koiramme Rino erotteli hypon muista hajuista. Muina hajuina olivat tyhjä lasipurkki sekä lenkkimakkaran hajuinen lappunen, sekkin lasipurkissa. Ja tuo viisas, ihana koira erotteli hypon vaikka kuinka vaihtelin purkkien paikkaa. Aina se merkkasi oikean purkin. Että minä olin innoissani. En oikeasti meinannut pysyä nahoissani. Mahtava hurtta!

Kaapo sairastelee edelleen. Kurkkukipu tulee ja menee enkä keksi mikä ihme sen aiheuttaa. Nyt on sitten taas erimerkkiset antibiootit käytössä. Nenäpunkkeihin kuuri menossa parhaillaan. Voin vain sanoa, että perseestä. Ei paljon naurata enää. Koiran elämä on yhtä lääkkeiden syömistä. Kolmen eri eläinlääkärin paikkeilla on tähän mennessä käyty, vielä taidamme etsiä neljännenkin. Jos vaikka tulisi uusia ideoita... Onhan tästä kierteestä jo pikku hiljaa päästävä eroon..

Liekki syö heinää slow feeding verkosta ja laihtuu ja kaviokuume hellittää varmaankin samaa tahtia. Tumpelo treenailee kovasti jo vauhtia raviinsa, tähän mennessä onkin menty voiman ja kunnon kasvatuksen puitteissa.

Lauantaina koettiin lenkillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kapealla tiellä vastaamme kiisi pakettiauto peräkärreineen. Saimme hienosti käännettyä hevoset takaisinpäin, vaikka kärrit olivatkin perässä. Kun saatiin väistettyä pakettiautoa ja oli aika kääntyä takaisinpäin lenkkiä jatkaaksemme, Tumpelo oli hieman eri mieltä. Tatsi kääntyi edessämme, mutta Tumpelo jatkoi eteenpäin ja rymisteli Tatsin kärrien ohi ja päältä. Tietenkin minun allani sitten kärrit keikahtivat, putosin ja Tumpelo pääsi irti ravaten vapauteen. Hyppäsin Harrin ja Tatsin kyytiin ja lähdimme varsan perään. Muutaman satametrisen juostuaan Tumpelo pysähtyi ja seisoi niillä sijoillaan niin kauan kunnes kapusin takaisin kyytiin ja käänsin pojan ympäri. Etenimme kolaripaikalle ja pysähdyimme keräämään taskustani pudonneet tavarat pois tieltä. Ja oripoika vaan seisoi paikallaan. Pientä draamailua lukuunottamatta Tumpelo on mielettömän fiksu hevonen. Kunhan se tuosta saa lisää elämänkokemusta ja tottuu uusiin asioihin ja siihen, että elämässä voi sattua ja tapahtua mitä vaan, oripoika tulee olemaan varmasti soiva peli


Kun kyselet, lähtiskö joku lenkille....

Haistelijakoira Rino

Eilen oli ensimmäinen tapaamiskerta hypokurssilaisten kesken. Uutta informaatiota koiran koulutuksesta tulvi korvista sisään ihan solisemalla. On se hyvä, kun meidän kouluttajana toimii henkilö, joka osaa sekä ihmisten ja koirien kouluttamisen. Niin paljon tuli tietoa, että oli mahdoton omaksua kaikkea, onneksi "luentomateriaalit" napsahtaa joku päivä sähköpostiin.

Tuon intensiivisen luennon ajan koirat odottivat toimimaan pääsyä omissa häkeissään toisissa huoneissa. Rino piti vähän älämölöä, ei ole tottunut odottamaan muulla kuin autossa. Ehkäpä se siitä. Hajuradalla päästiin näyttämään mitä osataan. Mukana minulla oli vain id-hajut, joita häpeällisen vähän olen harjoitellut... Vain pari kertaa. Mutta ajattelin niillä kokeilla kaikesta huolimatta, aniksella on minun mielestäni tekniikka harjoiteltu jo niin paljon, että koira on jo kyllästynyt. Todella hyvin, ilman epäröintiä, Rino poimi kohdehajun hajuradalta. Joka kerta. Olin niin tyytyväinen, että olin tikahtua. Kaikesta häiriöstä huolimatta koira toimi kuin unelma. Pystyi keskittymään. Käytti nenäänsä ja pystyin luottamaan koiran taitoihin.

Hauskinta hommassa oli, että minulle ihmeteltiin koiran olevan niin rauhallinen ja ystävällinen ihmisille. No onhan se ystävällinen, mutta ei kovinkaan rauhallinen. Paitsi nyt sitten eilen. Tutki kyllä huoneen perin pohjin, nuuskutteli vieraat ihmiset, mutta ei höseltänyt. Olin odottanut mahdotonta touhottamista.. Taas sai ennakkoluulonsa heittää romukoppaan.

Illalla pieni koira oli niin väsynyt. Valtasi sängystä minun paikan eikä olevinaan jaksanut enää edes silmiään raottaa saatika siirtyä siitä pois. Kuorsasi vain pää minun tyynyllä.

Perjantaina Kaapon kanssa lähdemme tutustumaan Rally-Tokoon. 10 kerran kurssi olisi edessä ja sitten nähdään jatketaanko. Josko tää olisi nyt meidän juttu? Silloin kumpikin koira olisi löytänyt ammattinsa, Rino tukikoirana verensokerin heilahduksia vahtiessaan ja Kaapo Rally-Tokoilijana. Näin alkuun...

Opiskelijaelämä on rankkaa