Myrsky repii puita taivas salamoi...

No ei ihan salamoinut, mutta en ikänään ole nähnyt sellaista myrskyä, mikä tilallemme iski viime keskiviikkona. Olin koirien kanssa lähdössä lenkille, mutta Rinon outo käytös sai minut palaamaan kotiin. Luulin koiraa sairaaksi, kun viihtyi jalkojeni juuressa. Erittäin outoa Rinolta, joka juoksee ympäriinsä aina kun vain voi. Sisällä ehdin olla ehkä vajaa kymmenen minuuttia, kun talo alkoi nitistä liitoksistaan. Ikkunat helisivät ja vettä tuli vaakatasossa. Kysäisin Harrilta "Mitä täällä tapahtuu?" Harri tuumasi "Siellä tuulee..." Ja tosiaan tuulikin. Katsoin keittiön ikkunasta, kun yksi koivuista katkesi keskeltä kahtia. Sitten alkoi kuulua "Tömps! Tömps! Tömps! Tömps!..." Pihatien varrella kasvaneet isot koivut (12 kpl) kaatuivat tien yli hevosten laitumelle yksi toisensa perään. Sähkölinja jäi alle. Hevoset olivat kaikki ulkona aitauksissaan. Sinne tuuleen ja sateeseen kaikennäköisten lentävien oksien ja esineiden keskelle oli lähdettävä hevosia pelastamaan. Vähän vauhkona olivat, mutta eivät onneksi pahemmin... Saatiin kaikki talliin turvaan. Ja sitten alkoikin jo aurinko paistaa ja tuntui, että juuri tapahtunut oli jostain painajaisesta. Paitsi kun katsoi tallilta talolle päin, huomasi juuriltaan irti kaatuneet koivut, tukkeutuneen pihatien ja sähkölinjan siellä jossain koivujen alla. Myöhemmät tarkastelut osittivat, että puita oli kaatunut siellä täällä vieden sähkölinjat mukanaan. Elikkäs olimme ilman sähköä saarrettuna omaan kotiimme. Puita kun ei saa mennä linjojen päältä sahaamaan muut kuin ammattimiehet. Ja siinä ne puut jötköttivät puolitoista vuorokautta ennenkuin sähköyhtiön miehet ehtivät paikalle. Samainen myrsky oli pimentänyt yli 20 000 muutakin taloutta.  Ja jos Rino ei olisi käyttäytynyt niin oudosti, olisimme olleet lenkillä myräkän aikana ja juuri sieltä meidän lenkkeilyreitin varrelta oli paljon puuta kaatunut. Näinköhän sitä olisi edes hengissä ilman tuota koiraa? Kaapokin kävi koko ajan tökkimässä kättäni ja Rinja pysyi vierelläni, mutta en osannut niiden käytöstä pitää mitenkään ihmeellisenä. Mutta huolissaanhan nekin olivat, nyt kun asiaa tarkemmin ajattelee. Ihanat karvaturrit!

Kaapo on terve kuin pukki ainakin omasta mielestään. Vauhtia riittää ja koira on ihan superonnellisen oloinen. Ei kipuja tai kolotuksia. Mikä ikinä koiraa vaivasikin niin ne vaivat on poissa. Huomenna saan tietää viimeisten labrakokeiden tulokset. Akupuntioonkin mennään...

Rino on edennyt hypokoiran urallaan hyvin. Harmi kun en ole enää muistanut pitää päiväkirjaa niin en muista tarkkoja päivämääriä mitä milloinkin tapahtui. Koulutushan alkoi viime kesänä anishajun erottelun opettelulla. Silloin ei minulla ollut hajuakaan mistään tulevasta hypokoulutuksesta, kunhan vaan koiraa aktivoidakseni ilmoittauduin kurssille mukaan. Hajuerottelukurssi sujui hyvin ja Rino oppi hyvinkin nopeasti aniksen erottelun hajuradalta. Kurssi päättyi siihen vaiheeseen, että anista alettiin etsiä ympäristöstä. Ja tästä jatkettiin sitten tammikuussa alkaneella hypokoirakurssilla. Koira etsi huoneesta aniksen hajuisia lappuja. Hypohajuihin tutustuttiin aktivoimalla eli kun minulle tuli hypo, piilottelin namit tai ruuan riisutun paitani sisään. Samalla kun Rino söi herkkujaan, haisteli se myös hypohajua paidastani. Pikkuhiljaa siirryttiin hypohajuihin hajuerotteluradalle. Koulutus eteni samoin kuin aniksen kanssa. Ensin Rino opetteli haistelemaan yhtä purkkia, jonka sisällä jokin hypohajuinen esine (meillä kuitulappu). Tämän jälkeen se opetteli erottelemaan tuon hypopurkin tyhjästä purkista. Eli ilmaisi pitkällä nuuskulla, että tässä on se haju. Yksinkertaisesti  koira siis palkattiin just silloin, kun se haisteli hypopurkkia. Pian se jo oivalsikin, että tämä on se haju mitä etsitään. Liitin mukaan käskysanan "Hypo". Tällä sanalla se sitten oppi etsimään useiden lasipurkkien joukosta juuri sen purkin, jossa hypohaju oli. Rino ilmaisi oikean purkin jähmettymällä nuuhkaisuasentoon purkin päälle niin, että kuono oli purkin sisällä. Harjoittelujen myötä haju jäi sen "nenämuistiin" ja tätä nenämuistia treenaamme säännöllisesti, ettei haju häviä sieltä muistista.

Hypohajut sain talteen itsestäni (tietenkin itsestäni, koska koulutan koiraa omaksi avukseni). Kun minulla oli hypo päällä, hankasin itseäni steriileillä haavataitoslapuilla (myöhemmin vaikka millä mahdollisella) ja laitoin nämä keitettyyn lasipurkkiin säilytykseen ja purkin kansi tiukasti kiinni. Näissä lasipurkeissa hajut säilyvät huoneenlämmössä varmasti ainakin pari päivää ja pakastimessa kauemminkin. Vanhin haju pakastimessa taisi olla 1.5kk ja koira tunnisti sen. Hypojen aikana koiran huomioiminen on tärkeää; silittelyä, makupalojen syöttämistä, leikkiä... Tietenkin niin, että siinä vielä itse pysyy suht koht tolkuissaan. Treenasimme usein erotteluradalla ja kun tämä tuntui olevan koiran hallinnassa suvereenisti, siirryimme seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavassa vaiheessa opetin uuden ilmaisutyylin. Halusin Rinon ilmaisevan hyponi raapaisemalla. Tämän opetin tassukohteen avulla. Maton palasella. Heitin matonpalasen (10x10cm) lattialle ja odotin koiran reaktiota. Jos tassu kävi matolla, klikkasin naksutinta ja palkkasin. Hyvin nopeasti nopea tassun hipaisu muuttui raapaisuksi. Tämän jälkeen siirsin maton palasen reidelleni ja opetin koiraa näin raapaisemaan jalkaani. Liitin mukaan käskyn, joka on "raaps".. Ja pikkuhiljaa häivytin kohteen (matonpala pienentyi saksilla leikaten koko ajan pienemmäksi, kunnes sitä ei ollut ollenkaan) ja käskysanalla "raaps", Rino raapaisi reittäni.

Kolmas vaihe sisälsi hypohajun ja raapaisun yhdistämisen. Olimme jo tehneet hiukan sitä, että Rino osasi etsiä hypohajun minusta. Eli olin piilottanut hypohajuisen kankaan taskuuni tai muualle itseeni ja koira etsi sen ja ilmaisi nuuhkaisemalla. Tässä olin pyrkinyt siihen, etten anna mitään käskysanaa ettei koira opi, että minua tullaan nuuhkimaan vain silloin kun käsken. Oli hieman haastavaa. Minun piti ängetä itseni koiran tykö ja olla kuitenkin luonteva. Piti johdatella haistelemaan ja kuitenkin olla johdattelematta liikaa. Että koira hoksaisi itse... Koska niin koira oppii parhaiten. Rino hoksasi homman nopeasti ja pian sainkin liittää nuuskaisuun käskyn "raaps". Ennen Rino sai oikeassa paikassa nenän viivyttämisestä palkan, nyt se saikin uuden käskyn palkan sijasta. Ja vasta kun raapaisu oli suoritettu, koira sai nakkimakkaraa. Mikäspäs siinä, Rino ei asiaa kummastellut vaan oppi hyvinkin pian, että pitää myös raapaista. Eli nuuskaisi taskua/sukanvartta/hihansuuta minne hyphajuinen lappunen oli piilotettu ja heti peään raapaisi minua jalkaan. Vein harjoituksia pikku hiljaa pidemmälle. Olin eri asennoissa; istuin, seisoin, olin pitkällään.. Seisoin tuolilla, istuin tuolilla, olin ylhäällä taikka maatasossa. Ulkona tai sisällä. Ympärillä oli hälinää ja välillä tehtiin ihan rauhassa. Kaikesta aina suoriuduttiin enemmän tai vähemmän hyvin, mutta joka kerta sain palkattua Rinoa paljon ja Treenit lopetettiin aina hyvään suoritukseen. Sarjat pidin lyhyinä ja toistin muutaman kerran. Harjoittelimme aamulla ja/tai illalla, joskus joka päivä, joskus harvemmin. Harjoittelimme milloin minulle sattui mieleen juolahtamaan;  kesken ruuan laiton, tiskatessa, leikkiessä koirien kanssa, syödessä.. Mahdollisimman paljon eri tilanteissa.

Niinpä sitten tapahtuikin, että jokunen viikko takaperin Rino teki ensimmäisen aidon hypoilmaisun. Minulla oli sokerit matalalla ja kävelin Rinon luo ja puhalsin sitä kohti. Ja koirahan tuli päin kynnet tanassa ja ilmaisi hypon. Hieno tunne! Ollaan matkattu ehkä jo puoliväliin tai ainakin lähelle puoliväliä tässä hypokoulutuksessa. yksi rajapyykki on ohitettu, aito hypoilmaisu. Yhä vieläkin olemme harjoitelleet lapuilla ahkerasti. Koira on muuttunut toimissaan paljon hyökkäävämmäksi eli ilmaisut alkavat olla jo hieman kovakouraisia. Rino tietää hommansa ja tekee työnsä juuri sille ominaisella intensiteetillä eli kaikkensa antaen. Nyt työskentelemme ilmaisun parissa muuntaen sitä niin, että en olisi aina ruhjeilla hypon jälkeen. Eli tarkennamme kriteeriä, raapaisun pitää osua pohkeeseen, jolloin ei saa siihen samanlaista voimaa.

Kuulostaapas yksinkertaiselta, helpolta ja nopealta hypokoiran koulutus. Voinen kuitenkin kertoa, että pelkästään anishommien opettelemiseen meni viime kesänä pari kuukautta, että työskentely oli varmaa. Tähän lisätään talven aikana tehdyt harjoitukset ID-hajuilla, muutama kuukausi lisää. Ja tammi-helmikuun vaihteessa aloitettu hypokoulutus, neljä kuukautta ensimmäiseen aitoon hypoilmaisuun. Eli kaiken kaikkiaan kahdeksan kuukautta on työskennelty enemmän kuin tiiviisti hajujen maailmassa. Väliin mahtui löysäilyä ja harvemmin treenaamista, jopa koko asian unohtamista talven masennuksen keskellä, mutta nyt on kuitenkin vuosi vierähtänyt ensimmäisen hajuerottelukurssin alkamisesta.

Sattuipa muuten niin, että viimeisimmän hypon Rino ilmaisi hypokurssin kontaktitunneilla vieraiden ihmisten keskellä. Olin ylpeä! Olen tehnyt nyt paljon töitä Rinon stressinsietokyvym ja rauhoittumisen kanssa ja voi pojat, muutoksen huomaa. Ehkä kemiallinen kastrointikin auttaa asiaa. Koira on paljon rennompi ja rauhallisempi oudoissa tilanteissa. Ensi viikolla vieraaksemme tulee henkilö, joka ammatikseen selvittelee koiraongelmia. Rino pääsee "psykologin sohvalle" ja alamme miettimään yhdessä ratkaisumalleja siihen, kuinka koirasta tulisi vielä rennompi ja rauhallisempi ja ehkä jopa onnellisempi. Välillä sitä tarvitsee toiset silmät näkemään, että huomaa jotain uutta. Olen sitoutunut tähän projektiin täydestä sydämmestäni, niin hypokoiraprojektiin kuin Rinon tunnetilan parantamiseen. Koska ilman toista ei voi olla toista, se on niin simppeliä! Ja se päämäärä motivoi kovasti. Itsevarma, tyyni ja onnellinen koira, joka kykenee toimimaan ja auttamaan minua paikassa kuin paikassa. Stressi pois ja rentous tilalle. Voisiko parempaa enää olla?

Odotusta...

Kaapon pissiongelmat siis helpottivat hieman c-vitamiinin avulla, mutta eivät kuitenkaan loppuneet kokonaan. Välillä pissaaminen oli hankalaa. Tiistaina akupunktiossa eläinlääkäri käsitteli tämän pissa-alueenkin ja sen jälkeen pissa onkin irronnut ihan hyvin. Samoin vasen takajalka,  joka ei jaksanut kannatella koiraa pissaamisasennossa, toimii nyt hyvin. Akupunktio auttoi siihenkin vaivaan.

Eläinlääkäri huomasi Kaapoa tarkastellessaan, ettei Kaapon kasvot ole symmetriset. Kielikin on mutkalla koiran läähättäessä. Läähättäessä oikea suupieli nousee hyvin mutta vasen ei. Eli tämä on uusi oire. En ainakaan ole kiinnittänyt huomiota tähän aiemmin. Kaapolta otettiin verikokeita. Nyt lähti tutkittavaksi lihasprofiili, borrelioosikokeet (C6-testi) ja asetyylikoliinireseptori vasta-aineet. Tällä jälkimmäisellä tutkitaan autoimmuunisairaudesta johtyvaa lihastautia, myastenia gravis. Tuloksia siis odotellaan ja jännittyneenä olen jo soitellut ja hätäillyt tulosten perään.. Mutta eivät ole vielä tulokset tulleet..

Kaapo on onneksi ollut viimeiset pari viikkoa aika hyvävointinen. Väsymystä lukuunottamatta vanhoja oireita ei ole näkynyt kovinkaan paljon. Jalkojen tärinä on vähentynyt todella paljon eikä niskakaan tunnu olevan kipeä. Sisäkorvaongelmista eläinlääkäri mainitsi jotain, koska toissa kerralla akupunktiossa oli leuan alueelta ja siitä ympäristöstä kosketusarka.. Koska korvista ei ole magneettikuvia niin asia jäi vielä auki... Koira puuhailee ja riehuu ja on aika onnellisen oloinen suurimman osan ajasta. Kipulääkettä menee todella vähän verrattuna aiempaan ja toivon mukaan määrä vähenisi loppuen lopulta kokonaan.

Puuhailen Koirapoppoolle pientä kurssia koiran sosiaalistamisen ja hihnakäyttäytymisen tiimoilta. Toteutunee varmaan ihan piakkoin. Toistakin teemapäivää suunnittelen kesäksi, mutta en ole jaksanut vielä ideoimaan kummemmin. Ajatus kuitenkin on jo kytemässä..

Liekki on mahtavassa kunnossa. Ei vaivaa enää kaviokuume. Hevoset ovat jo yötä päivää laitumella, joten on helpompaa kun ei tarvitse tallitöitä tehdä, kannella vesiä ja heiniä tai raahailla hevosia ulos ja sisään. Toistatuntia päivässä lisää aikaa. Kesä on jo ihan lähellä!

Lisää oireita

Kaapon takajalkojen holtittomuus jatkui vaikka koira oli muuten energinen, notkea ja nopea liikkeissään. Jalat tärisivät vielä ja lisäksi ne pettivät alta nopeissa liikkeissä. Myös pissiessä. Vauhtia tämä ei haitannut ja koira oli onnellisen oloinen. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä jouduinkuitenkin antamaan tramadolin, koska koira oli niin kipeän oloinen.

Keskiviikkona soitin taas klinikalle. Akupunktion tehnyt eläinlääkäri ei ollut töissä, joten minua neuvottiin ottamaan yhteys häneen facebookilla tai sähköpostiviestillä.

Koirien borrelioosi-ryhmässä facebookissa keskusteltiin tuosta jalkojen pettämisestä. Siellä oli samoin käynyt borrelioosikoiralle, joka oli saanut laserhoitoa. Myös lauantaina laitetut exspotit neuvottiin pesemään pois. Siispä hinkkasin koiran shampoolla oikein kutkulleen, jos vaikka se exspot aiheuttaa noita oireita, mitkä akupunktion jälkeen tulivat. Eläinlääkärin soitteli illemmalla, päätettiin seurailla vointia edelleen.

Aloin myös syöttämään ihan kutkulleen b-vitamiinia. Annan neljä ihmisten b-vitamiinitablettia päivässä. Jotenkin tuntuu, että niistä on oikeasti apua koiran jaksamiseen ja lihasten tärinään. Tai sitten vain kuvittelen. Kipulääkettä emme ole tarvinneet päiviin. Sateisena päivänä Kaapo oli kipeän oloinen, annoin kipulääkkeen Se oli monta päivää sitten. Eilen oli myrskyä ja sadetta, koira oli taas hiukan kipeä. Iltaa kohden ilma lämpeni ja niin teki koirakin. Oli taas ihan normaali, touhusi ja juoksenteli....

Akupunktion jälkeen Kaapo ei ole saanut pissattua kunnolla. Ajattelin, että johtuu siitä, etteivät takajalat kanna kunnolla. Mutta yhä eilenkin, vaikka jalat toimivat kunnolla, koira pissasi vain ruikkimalla. Parin sekunnin suihkuja. Kaapon alavatsakin alkoi turvota. Lisäsin iltaruokaan rutkasti c-vitamiinia ja muutaman tunnin päästä Kaapo olikin tehnyt oikein pitkän pissan. Samoin teki tänään. Mistähän nyt tuo pissaamisongelmakin taas johtui?

Käytiin viikolla läpäisemässä Kiva Koirakansalainen-testi. Tuntui hyvältä kaiken tämän epäonnen ja taistelun keskellä. Kaapo oli täpinöissään, kun pääsi pitkästä aikaa tekemään jotain.

Rinon kemiallisen kastraation vaikutukset näkyvät jo. Koira on rauhoittunut ihan hirveästi. On myös alkanut leikkimään Kaaponkin kanssa ilman, että loppuleikki menisi patsasteluksi, kun Rinon pitää osoittaa pomouttaan. Nukkuu paljon, mutta työinto on säilynyt. Emme ole kuitenkaan paljoa treenailleet, koska koira on ensimmäiset päivät tällaisen kastraation jälkeen väsynyt. Olen antanut levätä. Ylihuomenna tulee kuluneeksi viikko ja sen kunniaksi lähdemme huomenna tottistreeneihin. Tänään ajattelin lähteä lenkille kylälle. Testataan kiinnostaako tienlaidat vähemmän kuin ennen...

Rinja on huimennut ihan täysin. Pitelemätön! Saa nykyisin nivelongelmiinsa Triken Hyaluron 365 ja näyttää tepsivän. Muutkin siis saa samaa tuotetta. Eikä mitään sivuoireita ole tullut yhdellekään koiralle. Ei närästystä eikä vatsaongelmia. Helppo myös annostella.

Akupunktio hoidot alkoivat

Magneettikuvien oton jälkeen eläinlääkäri määräsi Kaapon kipulääkekuurille epäilyksenä lihasjumi ja hermopinne. Norocarppia siis söi säännöllisesti. Sunnuntaina koira oli niin hyvä, että käytiin muutama pisto tekemässä hakumetsässä sekä Kaapo sai leikkiä koirakaverien kanssa. Mikään ei vaivannut Kaapoa, päinvastoin piristyi paljon. Pääkopankin hoito on tärkeää. Eikä nyt kipuoireita olekaan ollut, ainoa oireilu on ollut tuo jalkojen tärinä.

Maanantai-aamuna menimme sinne akupunktioon. Eläinlääkäri paineli ja tunnusteli koiran alkuun läpeensä. Ainoa mihin reagoi erityisen voimakkaasti oli leukalihasten painelemiseen. Siitä ja muista Kaapon oireista eläinlääkärille heräsikin kysymys, että voisiko olla jokin harvinainen lihassairaus. Neulat paikalleen koiraan ja koira sai rentoutua 45 minuutin ajan. Sikeästi se nukkuikin, ei herännyt edes eläinlääkärin takaisin tuloon kolme varttia myöhemmin.

Keskusteltiin noista lihassairauksista, pääasiassa myasthenia graviksesta, joka on autoimmuunisairaus, johon lääkehoito tehoaa varsin hyvin. Kokeita ei vielä otettu vaan eläinlääkärimme jäi vielä mietiskelemään paria muutakin mahdollisuutta. Näiden testien analysoiminen maksaa noin parisataa per tulos. Tutkitaan kuulemma Kaliforniassa asti. Myös borrelioositestit jätettiin ensi viikkoon, samalla neulanpistolla sitten kaikki.

Kaapo nukkui koko päivän, välillä kävi pissalla ja taas nukkumaan. Kipeäkin oli, joten annoin norocarpin. Illalla vasen etujalka ja vasen takajalka eivät toimineet kunnolla. Varsinkin takajalan kanssa oli ongelmia, se steppaili holtittomasti koiran mahan alla eteen taakse, sivulta toiselle. Kuitenkin Kaapo oli sen verran pirteä, että vähän halusi jo leikkiä. Yöllä koira kuitenkin oli levoton, vaihtoi paikkaa ja vinkui. Haki välillä minulta lohdutusta ja oli todella kivuliiaan oloinen. Aamulla annoin heti herättyäni Kaapolle taas yhden tulehduskipulääkkeen. Nyt vasemman puolen jalat toimivat normaalisti, oikea takajalka teki samaa steppausta kuin vasen eilen illalla. Kotiutusohjeissa lukikin, että 1/1000-1/10 000 voi saada akupunktiosta reaktion, jolloin oireet pahenevat. Ja tietenkin tämä harvinaisuus on Kaapo, olipa yllätys. Reaktio on onneksi ohimenevä ja sen jälkeen vaste akupunktiohoitoon onkin normaalia parempi. Joten valoa kohti....???

Jätin Kaapon nukkumaan ja lähdin käyttämään Rinon kemiallisessa kastraatiossa. Helppo toimenpide, kapseli niskaan ja koira ei oikein ehtinyt edes huomata koko toimitusta. Stressasi koko ajan paljon, vihollisia oli kaikkialla. Mutta kaiken kaikkiaan tyytyväinen silti olen koiran käytökseen. Samassa odotustilassa oli toinen koira ja muutaman mörähtely ja haukahdukset riittivät, sen jälkeen sain nameilla sen keskittymään ihan muuhun. Enpä olisi uskonut, että samaan pieneen huoneeseen mahtuu Rino ja toinen koira.

Kotona odotteli paljon parempi vointinen Kaapo. Väsynyt vieläkin vähän mutta jalat eivät tärisseet yhtään, ei vaikka seisoi kuin patsas hevosia katselleen ja jalat olivat jännittyneinä.Josko sieltä olisi oikeasti jokin jumi auennut eilen neulan osuessa oikeaan paikkaan?? Mutta ei juhlita vielä. Seuraillaan tilannetta, otetaan kokeita, käydään akupunktiossa, kiropraktikolla ja hieronnassa.. Onkohan Joensuun alueella uima-allasta koirille? Vesiterapiaa....

Rinjalla hieman nivelrikko vaivaa. Ravintolisänä sai nutrolin nivel monitehoa kuten muutkin meidän koirat. Mutta närästysongelmien (Kaapo ja Rino) jouduin vaihtamaan toiseen tuotteeseen. Trikem Hyalorun on nyt käytössä ja seuraillaan onko yhtä paljon apua kuin nutrolinista. Helpompi ainakin annostella, pelkkä liuos vain. Nutrolinissa oli sekä öljy että tabletit. Ja nuo tabletit jouduin aina murskaamaan pienen pieneksi jauheeksi, koska muuten ne jää ruokakuppiin.

Myös ruokavalio on muuttunut kaikilla koirilla. Nyt ei mennä pelkällä raakaruualla vaan sekaan saavat nappuloita. Väittiäisin, että hyvin toimii tämäkin systeemi.

Eikö tämä mysteeri selviä koskaan???

Eilen oli sitten se magneettikuvauspäivä. Kyllä oli masentavaa katsoa, kun koira pelkäsi jo esivalmisteluja niin paljon, että suorastaan tärisi kanyylin laitossa. Voi tuota onnetonta reppanaa. Sitten lähdettiinkin autolla paikkaan, jossa kuvaaminen tapahtui. Siellä sitten Kaapo sai kanyyliin rauhoitusainetta ja nukahti nopeasti. Vaan kylläpä oli masentuneen ja alistuneen oloinen koira. Eihän se poloinen ymmärrä, miksi sitä koko ajan kiusataan kaikenlaisilla pistoksilla ja sorkkimisilla.

Kuvaus meni hyvin, Kaapo nukkui sikeästi. Näytti pieneltä godzillalta, kun katselimme kuvaruudusta kuvauksen etenemistä. Suu auki ja hampaat näkyvillä. Siellä putkessa poloinen joutui puolisen tuntia makaamaan. Eihän se koira tajunnut tapahtumasta tuon taivaallista. Tuttuun hajuun kyllä reagoi nuuskuttelemalla, kun laitoin käteni kuonon eteen kertoakseni, että lähellä ollaan, ei mitään hätää.

Kaapon niskaa. Nikamat näkyvät tässä kuvassa aika heikosti. Näyttäisi olevan sivukuva kaulasta.

Tässä kuvaa Kaapon vatsaontelosta. Sisäelimet kaikki oikeilla paikoillaan.. Ja tassut :)

Lopullinen lausunto tulee vasta perjantaina, mutta kuvauksen edetessä jo näki, tai siis ammattilainen näki, ettei siellä mitään erikoista nikamissa ollut. Mutta odotellaan nyt vielä perjantaita, jolloin kaksi eri lääkäriä lausuu kuvat.

Kaapolta tarkistettiin myös ne maksa-arvot, jotka kaksi viikkoa sitten olivat korkeat. Nyt Alat oli viiterajoissa, muistaakseni 75 oli lukema. Afoskin oli laskenut ja oli jo aivan siinä viiterajojen yläreunalla keikkumassa. JES!!! Mistäänhän emme voi tietää, mikä maksa-arvot nosti korkealle, mutta aivan sama, ne ovat nytten alhaalla ja Kaapokin saa nauttia nyt normaaleista eväistä pikkuhiljaa.

Tänään soittelin Kivuttomalle, että tahtoisin ne borrelioosikokeet ottaa uusiksi. Hölmöä, tiedän. Mutta silti vaivaa omaa päätäni ja haluan varmistaa, että ovat oikeasti negatiiviset. Samalla Kaapolle tehdään akupunktio. Eli nyt aloitetaan erilaiset hoidot. Enää ei mitään tutkimuksia toivottavasti tarvitse tehdä. Käymme akupunktiossa, hieronnassa ja laserhoidoissa, että niskan lihakset saataisiin kuntoon. Jos vika tosiaan on vain lihaksissa. Mutta jos niin on, niin miksi ne lihakset aina vaan uudestaan kipeytyvät??

Summa summarum

Viime viikon tiistaina kiidettiin Kaapon kanssa Kuopion eläinlääkärikeskukseen . Koira oli ollut parempi vointinen kuin aiemmin, mutta jokin vielä selvästi vaivasi. Lisäksi lauantaina alkoi aivan järjetön veden juominen. Koira vaan joi ja joi ja joi sekä pissasi paljon, joten klinikkakäynti todellakin oli paikallaan.

Eläinlääkäri kyseli todella tarkaan aiemmat kipuilut, lääkitykset ja eläinlääkärikäynnit. Hän myös pyysi röntgenkuvat ja potilaskertomukset Kivuttomalta. Lisäksi eläinlääkäri kysyi minulta, että minkä minä luulen koiraani vaivaavan. Kerroin, että korvat. Lisäksi niska. Ja myös ehkä sisäelimissä on otain häikkää (kilpirauhaset, cushing??).

Jo alkututkimuksissa löytyi korvista paljon vaikkua. Kaapo nukutettiin ja se jäi sinne tutkittavaksi, kun me Harrin kanssa kulutimme aikaa ajellen ympäri Kuopion laitakaupunkeja "nähtävyyksiä etsien". Pitihän se taas ajaa ylös Puijon rinnettä ja saada korvansa umpitukkoon. Sen verran jyrkkä se "pikkuinen kukkula" on...

Kun muutamia tunteja myöhemmin palasimme klinikalle, Kaapo oli jo hereillä. Käytimme pojan pienellä kävelyllä klinikan ympäri, että pää selviäisi hieman. Sitten palasimme kuuntelemaan tuomiota. Tulihan sitä tuomiota ihan monen sivun verran...

KOTIUTUSOHJEET
Kaapo aristi kliinisessä tutkimuksessa pään alasvientiä.
Kaapon korvahuuhtelussa löytyi molempien tärykalvojen edestä isot määrät eritettä, mutta tärykalvot ovat ehjät.
Tärykalvojen takana välikorvassa ei vaikuta olevan runsaasti tulehduseritettä paljoa, kuitenkin niin että oikean tärykalvon alaosassa on jnkv sameutta viitaten mahdolliseen
kuivuneeseen tulehduseritteeseen välikorvassa.
Tämä jättää epäilyn välikorvatulehduksesta.
Korvaeritteestä tehdyssä värjäyksessä todetaan bakteeritulehduksen merkkejä (runsaahkosti bakteereja), mutta ei hiivaa.
Hoidoksi Aurizon tippakuuri ja Oriprim forte antibioottikuuri suun kautta.
Rinta- ja vatsaontelosta otetuissa rtg-kuvissa ei todeta normaalista poikkeavia muutoksia.
Kaularangan alueella natiivikuvissa ei muutoksia, mutta useat muutokset tällä alueella näkyvät vasta MRI- tai varjoainekuvauksessa.
Otimme verinäytteet josta tutkittiin laaja kliininen ja hematologinen verenkuva sekä CRP arvo.
Tulehdusarvo CRP on hieman koholla ja maksa-arvot AFOS ja ALAT ovat merkittävästi koholla.
Tästä syystä otettiin myös kortisolimääritys. Sen vastauksen perusteella päätetään tarvitseeko tehdä rasitustesti Cushingintaudin varalta.
Lisäksi tutkitaan kilpirauhasarvopaketti Movet:ssa. Niistä vastaukset saatte sähköpostitse.
Hengitysteiden tähystyksessä ei todettu normaalista poikkeavia muutoksia suussa, nielussa eikä henkitorven alueella.
Koholla olevien maksaentsyymiarvojen vuoksi suosittelen toistaiseksi yksiomaisena ravintona Hill´s l/d maksaystävällistä ruokavaliota.
Toistaiseksi en suosittele muita kipulääkityksiä kuin aivan tarvittaessa tramadoli (resepti Jari Aholta), ennen kuin kontrollinäytteessä todetaan maksaentsyymiarvojen laskeneen.

Nyt nuo maksa-arvot olivat todellakin koholla. Alat jopa kymmenkertainen. Ja noista arvoista johtuikin Kaapon jatkuva veden juominen ja pissaaminen. Maksassa oli myrkytystila, jota koira yritti helpottaa juomalla paljon.

ALP (Afos/Alkalinen fosfataasi) 307 U/L (19-106)
ALT (Alat/ Alaniiniaminotransferaasi) 1221 U/L (24-136)

Myöhemmin tulleissa verikokeiden vastauksissa TSH (kilpirauhashormoni) ja kortisoli olivat koholla, mutta eivät yli viitearvojen. Todennäköisesti koholla siksi, koska koiralla olivat nuo maksa-arvotkin koholla ja elimistössä lievä tulehdustila kaiken kaikkiaan....

Kun Kaaposta otetut röntgenkuvat suurennettiin (olikohan nelinkertaiseksi tai ellei jopa isommaksi), kaularangassa näkyi yhden nikaman molemmin puolin samentumaa. Eläinlääkäri ei osannut sanoa, mitä se on vai onko mikään. Arveli tulehdukseksi ja antoi lääkityksen tuohon. Sama lääke auttaa välikorvatulehdukseen. Noita lääkkeitä Kaapo on nyt syönyt viikon. Lisäksi maksaystävällinen ruoka ja Kaapon mielestä ihan sika pahanmakuinen lisäravinne maksan toiminnan tukemiseen ovat meille jokapäiväisiä nyt hetken aikaa. Korvat eivät ole vaivanneet kovin paljoa ja maksa-arvotkin ovat varmaan laskeneet, koska koira on pirteämpi. Kaapo ei myöskään juo enää niin paljon.

Olemme saaneet apua muualtakin ja sitä kautta saatiinkin tieto, tai oikeastaan vahvistettiin meidän epäilys, että niskalihakset ovat suurin syy koiran jäykistelyyn. Eli kun ei siis tahdo kääntää päätään alas tai sivulle. Reilu viikko menikin todella hienosti niskankin suhteen, mutta eilen lihakset taas kipeytyivät. Muutamassa tunnissa koira muuttui rennosta ja iloisesta vesselistä jäykäksi ja apaattiseksi puupökkelöksi. Hieroin illalla niskan lihaksia varovasti sekä teimme pieniä ja varovaisia venytysharjoituksia. Tänä aamuna täytin kumiset kertakäyttöhanskat lämpimällä vedellä ja laitoin ne koiran niskan päälle. Kaapo selvästikkin tykkäsi, häntä paukutti sängyn patjaa vimmatusti.

Nyt pitäisi keksiä miten nuo niskajumit saadaan pysymään poissa. Voin vain arvata kuinka tukala olotila koiralla on silloin, kun niskalihakset kramppaavat. Omanikin ovat heti jumissa, jos vähänkään vetoa saavat. Ja silloin ei pää käänny, ei sitten mitenkään eikä minnekään. Ja kun yrittää, niin koskee niin perhanasti. Kärsitäänköhän me Kaapon kanssa samasta oireyhtymästä, helposti nokkiinsa ottavasta niska-hartiaseudusta?

Joka tapauksessa.. Jos koira alkaa oireilemaan enemmänkin tuota niskaansa, edessä on MRI-kuvaus (1000euroa) ja lisäksi ehkä leikkaus (toinen tonni tai ehkä kolmaskin).. Magneettikuvauksella saadaan tarpeeksi tarkkaa kuvaa noista nikamista. Toivottavasti ei koskaan moiseen tarvitse ryhtyä, vaan vika olisi täysin lihaksissa ja keksisimme syyn, mikä kivun aiheuttaa. Ja keksisimme kuinka auttaa...

Mutta nyt sentään tiedämme jo jotain Kaapon ongelmien alkuperästä. Eikä tarvitse enää arvuutella ja syöttää lääkkeitä, jotka eivät auta mitään tai auttavat vain hetken. Kolmen viikon päästä maksa-arvot kontrolloidaan ja toivottavasti kesä ja lämpimät ilmat toisivat helpotuksen niskavaivoihin. Onhan tuo niska ollut paljon paremmassa kunnossa kuin mitä se sydäntalvella oli..

Päivä kerrallaan eikä hehkuteta, että nyt tämä ruljanssi on ohi. Koska joka kerta, kun olen iloinnut koiran hyvästä voinnista, käänne huonompaan on tapahtunut seuraavana päivänä. Nyt olen suu supussa. Kerron kyllä kyselijöille, että koira voi hyvin, mutta en puhu parantumisesta yhtään mitään. Koskaan!

6.5.2015

Eilen siis kirjoitin tuon ylläolevan tekstin. Illalla koira oli aivan jumissa ja apaattinen. Avasin tramadol-pakkauksen. Epäilevästi annoin yhden pillerin. Nyt on kolmiolääkelinjalle siis lähdetty. Eilisen illan koira nukkui ja oli pahoinvoivan oloinen. Vaivoin sai pissalla käytyä. Yöllä heräsin muutaman kerran koiran vingahteluun. Taisi nähdä aika sekavia unia. Aamulla olikin jo paljon pirteämpi. Annoin silti vielä yhden tramadolin. Ja mitä nyt kotiin olen aamun aikana soitellut, koira voi hetki hetkeltä paremmin. Luojan kiitos. Nyt vain mietin, että kuinka pitkän "kuurin" syötän tramadolia? Jätänkö tähän vai teenkö niin, että syötän sen viikon tai jopa kahden viikon pätkän niinkuin eläinlääkäri ehdotti? Että varmasti ne niskan lihakset palautuisivat ennalleen?

Ehkä päätän sitten, kun näen itse missä kunnossa koira on, kun menen kotiin..

Tammikuun pakkaset ovat poissa, luojan kiitos!

7.5.2015

Jouduin antamaan Kaapolle vielä tramadolin eilen illalla kuuden maissa. En ollut vielä tyytyväinen niskan asentoon. Kävimme pienellä lenkillä. Siellä Kaapo jo lähti lintujen perään juoksemaan sekä ravisteli itsensä kunnolla. Tätä ravistelua ei ollut tehnyt sunnuntain jälkeen. Loppuillan ja yön koira sitten olikin lääkkeestä ihan tokkurassa. Tänä aamuna en antanut tramadolia. Oli lenkillä juoksennellut ja härnännyt Rinjaa sekä ravistellut itseään kunnolla. Katsotaan vieläkö illalla pitää antaa tramadol. Toivottavasti ei, koska koira on niin pökerryksissä lääkkeestä. Pikku-ukkoja ja kaiken näköisiä olioita taitaa nähdä. Ja nukkuu melkein koko ajan.

Olen saanut paljon neuvoja ihmisiltä, joiden koirat kärsivät samasta ongelmasta. Emme ole suinkaan siis ainoita, meillä vaan ei vielä ole diagnoosia tälle sairaudelle.

Akupunktiota, laseria ja fysioterapiaa. Niskan suojaaminen tuulelta, kylmältä ja sateelta. Loimitus kylmällä ja tuulisella säällä. Siinä ensiapu ja toivottavasti ihan vaikka se lopullinenkin apu, ettei tarvitsisi leikkaukseen lähteä. Noilla käytännöillä moni on pärjännyt koiransa kanssa vuosia ilman pahempia ongelmia..

11.5.2015

Perjantaina soiton Kuopioon varateakseni aikaa magneettikuvaukseen. Tänään maanantaina eläinlääkäri soittaa milloin päästään kuvauksiin. Samainen lääkäri antoi vapautuksen norocarp-kiellosta. Sanoi, että muutama päivä norocarp-kuuria ei vaikuta maksa-arvoihin suuntaan tai toiseen. Ja pari tuntia ensimmäisen norocarpin jälkeen koira oli entisellään. Siis iloinen ja terveen oloinen. Ravisteli itseään monen monta kertaa, piehtaroi ja oli oikein reipas. Ohjeen mukaan olisin saanut antaa tabletin aamuin illoin. Ensimmäisen vuorokauden aikana annoin kaksi norocarppia ja eilen sunnuntaina sai vain aamulla. 

Eilen illalla alkoi Kaapon hyvät olotilat mennä jo överiksi. Tietenkin kun kipua ei tuntunut missään, oli pojalla vauhti ja meininki semmoista, että oksat pois. Koko ajan puuhasi jotain. Toi vesiletkua, jota piti sitten kiskoa sen kanssa. Hyvin varovasti leikin noita kiskomisjuttuja, kun ei tiedä kuinka niska reagoi. Autonrenkaan kanssa sitten Kaapo meuhkasi senkin edestä.

Korviaan rapsuttaa taas. Ja syö heinää... Huoh :/

Vitutuksen määrä on vakio

Olipa mukava palata töistä kotiin. Eli ei. Rinolla on patti selkälihaksessa, kämmenen kokoinen. Kaapolla ei lähde ääntä. Kaapo aloittaa vahvan antibioottikuurin, se tekeekin eetvarttia valmiiksi hiivaiselle koiralle. Rinon pattia seuraillaan, ei ole kosketusarka. Mutta hieman näytti haittaavan liikkumista. Tai sitten se on tuo rapa ja hiekka, joka hankaa nivusissa. Niinkuin viime keväänäkin. Joka ilta koira on käynyt pesulla eikä ainakaan vielä ole kivekset tulehtuneet...

Talvi ei meinaa taittua millään. Ei ainakaan Nilokselan tilalla. Jos ei missä ole lunta, niin siellä on loskaa. Jos ei ole loskaa niin on liejua, mutaa ja kuravelliä. Eilisen lenkin sain raahustaa nilkkoja myöten liejussa. Lahkeita kannatellen ja sarvi otsassa kasvaen kahlasin tietä pitkin kumppareja välillä mutavellistä irti vetäen. Kyllä oli hienoa! Nautin joka hemmetin hetkestä! Kotiin saapuessani huomasin yhden aitatolpan hevosten tarhassa nojaavan Tumpeloa vasten. Routa ja vesi nostaa tolpatkin sijoiltaan ja niitä saa olla jatkuvasti tilkitsemässä mullalla, kivillä tahi pyhällä hengellä, että pysyvät pystyssä. Hevoset imeytyvät kengistään kiinni mutaisiin tarhoihin, niitä ei pian saa irti saatikka erota sieltä liejusta. Pohjaväri kaikilla sama paskanruskea. Eilen avattiin kahden talvitarhan välinen lanka niin pääsevät isommalle alueelle. Vähän käytetty tarha onkin ehjäpohjainen, ainakin tämän päivän. Oi paista jo aurinko ja kuivata maat ja mannut. Vähän lohduttaa, etten ole ainoa joka tämän asian kanssa repii hiuksiaan.

Kanalassa on murhaajakanoja. Hautovan kanan alta syödään munat. Ja tuo hautova kana ei halua lähteä turvaan hautomaan vaan hylkää mieluummin munat. Eilen viritettiin kanaverkosta tiipii hautovan ympärille, turvaksi. Kaksi munaa enää jäljellä, joista vain toisessa näytti olevan elämää.. Toisaalta toivon, ettei tämäkään kuoriutuisi. Yksinäinen pikkuinen tipu. Sisaruksia vailla... Toisessa häkissä olisi tipusia, mutta ne on jo viikon vanhoja. Ja kumpi kanaemo huolii adoptiotipun, kenet erotan oikeasta äidistään..

Kuten kuvasta näkee, Hattivatti on melko suuri...

Onneksi Hattivatti, tuo jättikana, joka osoittautuikin kukoksi, on löytänyt itsensä. Mutta sen rouvat ovat sille selvästi liian pieniä. Vaikka isoja ovatkin. Satuin olemaan lähettyvillä, kun Hattivatti teki miehisen teon. Tuon teon jäljiltä kanaparka ei meinannut saada henkeä. Hengitys vinkui kauan. Keuhkot lytyssä raskaan lastin jäljiltä? Samanmoista ääntä alkoi eräs kana pitää asustellessaan MarttiOlavin (jättiläsmäinen orppikukko) kanssa. Lopulta hengityksen vinkuminen ei lakannut ollenkaan ja jouduimme päästämään kanaparan paremmille nokkimispelloille. Seksi on vaarallista. Hattivatti pidättäytyköön siihen saakka kunnes on muhkeampia naisia tarjolla.

Ja kaiken lisäksi alkaahan tuo oikeasti tuntua jo kukkarossa, kun joka ikinen sentti menee eläinlääkärikuluihin, hoitohin ja lääkkeisiin. On käytetty omat rahat, säästetyt, lainatut ja varastetut. Loppusumma liikkunee sellaisessa nelinumeroisessa euromäärässä. Sen tarkemmin en viitsi edes laskea, alkaa vaan ahistamaan enemmän. Mutta eipä noita hoitamattakaan voi jättää. Kun on eläimen vastuulleen ottanut niin ei silloin rahoja taikka aikaa laskeskella, jos se sairastuu. Viimeiseen tiimaan ja senttiin asti tehdään kaikki mitä pystytään.






Hauskaa viikonloppua vaan kaikille kanssakärsijöille!