Hypotusta!!!

Jeeee!!! Eilen teki mieli hyppiä ja pomppia ja tuulettaa. Meillä oli hypokontaktitunnit ja oman osuutemme ajattelin suorittaa ulkona. Meidän vuoromme oli Rinon kanssa viimeisenä. Ryhmässämme on neljä koiraa, joten seurasimme ensin muiden harjoittelua. Hyvin kyllä toimivat kaikki koirat, aloittelijat ja jo hieman edenneet. Lopuksi siirryimme ulos Rinon ja minun suoritusta tekemään. Piilottelin hypohajua itseeni, muistaakseni 2.6 oli verensokerilukema, jonka noin viikko sitten sain itsestäni talteen. Kaksi kuitukangaslappua ja kaksi tai kolme meikkisienen palasta. Helpotin hieman tehtävää, koska olimmehan aika stressaavassa ympäristössä eli piilotin useita hajunlähteitä itseeni. Hupparin taskuun, liivien taskuun, rintaliivien sisäpuolelle, housun kauluksen sisäpuolelle... Ympärillämme olevissa autoissa oli koiria, aiemmin pihalla oli ollut koiraryhmä treenaamassa, vieraita ihmisiä seuraamassa suoritustamme, hajuja ja ääniä...

Otin koiran autosta. Rino oli rauhaton. Enpä ehtinyt kuin astella lähemmäs katsojia ja pysähtyä, niin Rino ilmaisi.. Raapaisi ensin pohkeeseen ja palkan saatuaan siirtyi etupuolelleni raapimaan. Siinä sitten onnesta pakahtuen ja raapimisesta kärsien palkkasin koiraa. Ja koirahan oli tomera, raapaisut teräviä. Jälkeenpäin videolta suoritusta katsellesani huomasin, että väistelen jaloillani Rinon raapaisua. En kuitenkaan liikaa, saa raapaistua siltikin. Tiedostamaton väistämisreaktio, olenhan jo oppinut, että Rinon raapaisu tekee kipeää...

Uskon ja luotan, että Rino tulee aikanaan hoitamaan tehtävänsä oikein mallikkaasti. Se, että saadaanko me viralliset tukikoiraliivit, onkin eriasia. Meidän pitää läpäistä Kiva Koirakansalainen-testi...

En se minä ollut. Se oli Pirkka!

Itkeäkö vai nauraa? Ihan itsestään räjähti juu, semmoisella isolla mustalla läskitassulla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Eipä varmaan! Mutta en voi todistaa, koska en ollut paikan päällä. Mutta Kaapon tekemiseltä vaikuttaa, sillä kun on jokin kumma fetissi noihin patjoihin. Ne pitää aina päästää piinastaan... Ei kait se auta kuin lähteä pehmustekaupoille. Nyt ne onneksi alkavat olla jo edullisempiakin, kesä on kuitenkin jo takana päin.. Mikä kesä? Sellaista ole vielä ollutkaan. Muutamana päivänä on elohopea kivunnut vaivailloisesti sinne +20 Celssiusasteen tienoille. Muuten on pysytellyt nippanappa plussan puolella. No ei, ehkä siinä +15 asteen tienoilla...

Eilen Kaapo oli kiropraktikon käsittelyssä. Nikamajumeja vielä yhä edelleen availlaan. Alkaa menemään parempaan päin, käsittely ei ollut enää niin kivuliasta Kaaponkaan mielestä. Paitsi lonkan alue. Sieltä kipuja löytyi. Kerroin  Merville (kiropraktikko-eläinlääkäri) Kaapon oireista. Siitä kuinka pitää jalkaa suorempana ja kävelee jalka jäykkänä. Myöskin niistä muutamista kerroista, kun jalka on pettänyt alta. Kerran ihan totaalisesti kaataen koko koiran ja sen jälkeen (ja muutama jo ennen tuota kaatumista) vähän vähäisempinä muutaman sekunnin ajan kestävinä "kramppeina"(?)... Jalan aluetta käsitellessään Mervikin huomasi jalan jäykkyyden sekä sen, että lihakset olivat kivikovat. Myöskään venytys ei onnistunut kunnolla. Lantion käsittelyyn reagoi hiukan ja vielä enemmän lonkan alueen käsittelyyn. Mervi arveli siellä jossain olevan hermopinteen. Nikamajumi on voinut siirtyä nyt tällä kertaa lonkkaan, se nikamajumi kun vaeltelee nyt ympäri koiraa etsien laskeutumisalustaa. On ihan normaalia, että koira reagoi näin. Siis nikamalukko reagoi näin eli siirtyen käsittelyjen myötä paikasta toiseen. Joku kerta sitten käy "puff" ja se katoaa, kun otollista jumittamispaikkaa ei enää löydykkään. Kaapolla on joka käsittelyn jälkeen ollut nikamalukko eri paikassa. Pienempiä nikamalukkoja löytyi rintarangan alueelta useampia, ei ihmekään, jos koira söi paljon ruohoa. Niskasta ei oikeastaan enää löytynyt mitään pahoja lukkoja, Kaapo antoi käsitellä niskaansa jo hyvin. Jospa ne lukot vihdoin ja viimein katoaisivat lopullisesti.
Seuraava etappi meillä onkin fysioterapeutti ja lihasten hieronta. Akupunktioon ei ehkä päästä kuuteen viikkoon, koska Soile ei ole töissä. Tai sitten on mentävä sellaiselle, joka ei Kaapoa ole hoitanut aiemmin. No, hierontaa tai akupunktiota jokatapauksessa lähiaikoina tiedossa.

Tänään aamulla Kaapo käytti takajalkaansa normaalisti ja vauhtia piisasi ihan liikaakin. Kaapo ei osaa ottaa yhtään rauhallisesti. Jos se tuntee olonsa hyväksi, silloin touhutaan ja mennään sata lasissa. Sitten vasta rauhoitutaan, kun ns. "nyt sattu Juhaa leukaan" eli menee nurinperin mukkelis makkelis ja tapahtuu tapaturma ja johonkin koskee.... Semmoinen se tuo Kaapo on!

Lehmiä ja lampaankarvaa

Tässä päivänä muutamana tulin töistä kotiin. Rinjalla oli kiima, joten koirat olivat erotettuina toisistaan. Sisällä oli koiraportin ympärillä tavaraa röykkiöttäin, etteivät pojat mene läpi portista. Ja varmuuden maksimoimiseksi Rinja oli teljetty sauna- pesuhuone - kodinhoito-akselille. Käytin pojat pissalla ja telkesin ne takaisin sisälle ja paukautin oven lukkoon. Ulkokautta hipsin kodinhoitohuoneen ulko-ovelle avatakseni sen ja päästääkseni Rinjan ulos. Klonks, klonks vääntelin kahvaa. Ovi pentele oli lukossa! Kiirehdin takaisin etuovelle ja sekin tietenkin oli lukossa. Olinhan juuri lukinnut oven. No ei hätää mitään, taka-ovi on auki ja kävelin talon taakse. No, eipä avautunut takaovikaan. Sekin oli umpivisusti kiinni. Kaikki ovet olivat lukossa ja minulla avaimet sisällä. Olin juuri laittanut insuliinia, joten verensokerini alkoi hiipiä alaspäin. Harri oli töissä, Harrin vanhemmat asioilla. Pikkuinen paniikki alkoi hiipiä, jotta mistäs nyt apua ennenkuin taju lähtee. Juoksin ovelta toiselle kuin sekopäinen kana, joka ei tiedä minne mennä. Kokeilin oven kahvoja ja mantrasin mielessäni "seesam aukene". Syömistä olisi saatava pian. Puhelin!!!! Olihan minulla puhelin taskussani ja seuraavaksi olikin vuorossa puhelu äidilleni. Selostin tilanteen ja äiti ja isä lähtivätkin tulemaan siltä istumalta pelastamaan tytärtään ahdingosta. Puhelimessa ollessani kuulin, kun koira hyppäsi ovea vasten ja klonkotteli kahvaa. Hmmm, voisikohan olla..... Ja juu, kyllä, ovi oli auki ja sain perua hätäavut ja paniikit. Pääsin sisälle! Rinohan se pomppasi ovea vasten samalla painaen kahvaa ja vääntäen toisella tassullaan lukitusnuppia. Ja sehän riitti. Illemmalla huomasin läskitassu-Kaaponkin pystyvän ihan samaan suoritukseen ja viime aikoina ovista ulos karkaaminen onkin alkanut muodostua ongelmaksi.

Viikonloppuna ratsailin urakalla. Lonkkakipu on antanut hieman periksi eikä hevosen selkään nousu saa näkemään tähtiä. Mutta jotain vikaahan tuossa lonkassa on, kun lonkan sivulle ja ylös vieminen on niin tuskallista. Joskus hevosen selässä istuminenkin on varsin tukalaa Siksi olenkin päättänyt tilata satulattoman satulan eli tavallaan huovan, jossa on jalustinhihnat ja ja vatsavyö. Mutta en ihan mitä tahansa huopaa ostakaan vaan tämän Christ Iberica Plus lampaankarvasatulan. Ajattelin tilata Saksasta, Suomesta ei ihan tätä mallia taida saadakaan. Lampaankarva on muotoiltu espanjalaisen satulan tyylisesti. Ai, että odotan, että tammalla on tuo selässään ja pääsen istumaan siihen. Olotila voi olla aika taivaallisen pehmeä, kuin pilvellä ratsastaisi.

Niin ne viikonlopun ratsailut eivät menneet oikein putkeen. Lauantaina Tumpelolta putosi reissussa kenkä ja kavio lohkesi. Tatsille kiilautui kivi kengän reunan ja säteen  väliin. Sunnuntaina Sakari ja Nipsu saivat kunnon paniikkikohtaukset. Jo kotoa lähtiessä varsinkin Sakari oli pörhäkällä päällä. Mörköjä oli eikä meinattu päästä tallin pihasta minnekään ennenkuin Elisa talutti Nipsun edellä. Siltikin tuntui, että ruutitynnyrin päällä istun. Ja lisää pökköä pesään tuli, kun tien vieressä olleella pellolla oli lehmiä. Ne olivat kaukana, mutta ne liikkuivat. Tai että edes olivat samalla planetaalla, se riitti Sakarille ja Nipsulle. Hevoset menivät aivan sekaisin, puhisivat ja pöhisivät. Häntä tötteröllä yrittivät kääntyä kotiin. Sakari hyppi ja melskasi ja eteenpäin päästiin vain Elisan taluttaessa Nipsua edellä. Nipsukin oli hankalasti käsiteltävissä ja yritti karata koko ajan. Jonkin ajan kuluttua päätin itsekin hypätä taluttamaan Sakaria pienen matkaa, en tuntenut oloani kovinkaan turvalliseksi räjähdysalttiin hevosen selässä. Selkään ei takaisin päästykään ennenkuin Harri tuli avuksi ja piti hermostuneita hevosia paikallaan. Ja kotiin mentiinkin aika vauhdikasta steppiä. Tallilla otin Sakarin kanssa kentällä tuttuja mutta aivotyöskentelyä vaativia tehtäviä ja hevonen rauhoittuikin hieman. Nipsu oli tällä välin vetänyt uudet paniikit tallissa. Paniikin laukaisi Elisa, jonka Nipsu ihan selvästi yhdisti tapahtumiin lehmälaitumen lähellä. Kun Elisa lähestyi karsinaa, Nipsu alkoi juosta karsinassa edestakaisin sekä tärisi aivan mielettömästi. Silmän valkuaisetkin olivat aivan punaiset. Kun Elisa lähti pois, hevonen rauhoittui. Kenestäkään muusta ei samanlaista paniikkikohtausta tullut. Päätettiin, että minä talutan Nipsun laitumelle niin ei tarvitse ponin panikoida. Matkalla poni jo rauhoittuikin ja voitiin kulkea Elisan ja Sakarin vieressä ilman hyperventilaatioita. Mielenkiintoista hevosen oppimispsykologiaa!! Erittäin mielenkiintoista! Ehkäpä minä sivujuonteena voisin opiskella hieman hevosen oppimispsykologiaa samalla kun nyt syksyllä aloitan opiskelut Suomen Eläinkoulutuskeskusksen kursseilla...

Maanantaina hyppäsin pitkästä aikaa tamman selkään. Se on saanut oleskella ainakin kuukauden päivät ja liikuskella omaehtoisesti. Tamman jalat tuntuivat hyvältä mutta siltikin maastoilimme vain pehmeitä polkuja pitkin. Kaviokuumeesta on jäänyt pientä vaivaa, tamma kompastelee paljon herkemmin. En tiedä häviääkö tuo vaiva ajan mittaan vai onko tullut jäädäkseen. Mutta kiva huomata, että tamma saatiin sellaiseen kuntoon että rauhallisia maastolenkkejä on mahdollista tehdä. Kesän alussa Liekki karkasi ja Nipsu oli karannut toisesta aitauksesta samaan aikaan sekä jahdannut tammaa pitkin pihoja ties kuinka kauan. Tuon episodin jälkeen tamma ontui kauan. Nyt ei enää ontumista ole näkynyt ja siksipä uskalsinkin hypätä selkään.

Tumpelon kanssa on käyty jo peräti kerran radalla. Tarkoitus oli aloittaa säännöllinen hiittitreeni käyden radalla kaksi kertaa viikossa, mutta eipä tuohon riitä aikaa. Nyt sitten pohditaan minne oripoika vietäisiin valmennukseen. Rokotukset vaan on saatava ensin ajantasalle... Tumpelo on muutenkin alkanut miehistymään ja ryhtynyt vaatimaan itselleen laumassa parempaa asemaa. Eemelin jouduin jo siirtämään pois poikalaumasta, koska Tumpelon ja Eemelin välille tuli riitaa. Parempi kun ei ota riskejä. Luulen, että Sakari on seuraavana tulilinjalla. Toivottavasti ei, vaan varsa tyytyy tähän asemaansa...

Kaapon tunnelmia Koirapoppoon puuhapäivältä

Lauantaina 04.07.2015 pidettiin pieni puuhapäivä, olihan Koirapoppoo ollut kasassa jo vuoden. Ohjelmassa oli rally-tokon möllikilpailut, houkutusrata sekä pieni pujottelu/ahmimiskilpailu. Jaetiin palkintoja ja kunniakirjoja. Aurinko paistoi ja kaikilla oli mukavaa. Naurettiin ihan katketaksemme, koirien kanssa on niin hauskaa.
Alla kuvia Kaaposta tuona päivänä. Kuvaajana toimi Milla Ryhänen.

Kaapo Rally-Tokossa. Kuva: Milla Ryhänen

Rally-Tokoa. Kuva: Milla Ryhänen

Koira eteen, vasemmalta sivulle.. Kuva: Milla Ryhänen

Spiraali oikealle Kuva: Milla Ryhänen

Kaapo houkutusradalla, valmiina lähtöön. Kuva: Milla Ryhänen

Täältä tullaan! Nameja siellä, nameja täällä, haistan ne!!! Kuva:Milla Ryhänen

Mammaaaa!!!! Kuva: Milla ryhänen

"Ai nytkö saa syödä ihan luvan kanssa? Omnomnom" Kuva: Milla Ryhänen

Hyvinvointikartoitus ja hoitosuunnitelma

Juhannuksen alla meillä kävi vierailemassa Iloisen Eläimen Hanna. Hän tutustui minuun ja Rinoon ja tarkoitus olisi alkaa ratkomaan meidän ongelmia. Eli Rinon stressaamista ja Rinon "agressioita" tiettyjä ihmisiä kohtaan. Ja ne agressiothan eivät ole mitään suu vaahdossa päin vierasta syöksyilemistä vaan matalaa urinaa, että äläpäs tule tänne. Tai kovempi räsähdys joskus. Kolmelle ihmiselle on tehnyt tuon varoittamisen, mutta siinä on kolme liikaa. Joten nyt ratkotaan mikä käyttäytymisen taustalla on. Hanna kyseli meiltä (tai siis minulta) erilaisista Rinon arkipäiviin kuuluvista asioista kuten ruokailusta, lenkkeilystä ja aktivoinnista ja lisäksi pureuduttiin hieman tuohon ongelmakäytökseen. Tänään sain sitten hyvinvointikartoituksen ja hoitosuunnitelman..

Hyvinvointikartoituksen pääpiirteet olivat, että Rinolla on liikunta, lepo, aktivointi ja ruokailu aika hyvällä mallilla. Aina on tietysti parantamisen varaa ja aionkin keskittyä hieman enemmän virikkeistämiseen ja aktivointiin.

Hoitosuunnitelma ynnäsi käytösongelmat ja sen kuinka niistä päästään eroon ja tässä jotain omia huomioita tuosta yhteenvedosta: Yllätävän agressiivisen käytöksen taustalla voi olla useita syitä. Esim. minun läsnäolo, josta arka koira saa pontta käyttäytyä agressiivisesti. Tätä aletaan työstämään itsetuntoharjoituksilla eli koiralle luodaan onnistumisen edellytykset tekemisiin. Kosketuskeppi tai käsikohde pelkojen poissiedättämiseen sekä oman paikan koulutus. Oma paikka = turva paikka. Lisäksi opiskellaan uusia paikkoja ja ihmisten kohtaamisia. Rutiineja, rutiineja ja rutiineja... Tekstiä, ohjeita ja huomioita oli paljon, mutta tietenkään minä en saa toisten tekstejä kopioida tähän. Suosittelen kyllä teettämään tuollaisen kartoituksen omasta koirastaan. Herää ajatuksia, saa kuulla toisen mielipiteitä ja tulee ahaa-elämyksiä.

Työtä on asian eteen tehty jo reilun viikon ajan. Oma paikka löytyi näyttelyhäkistä. Rino valitsi sen ihan itse. Kasasimme näyttelyhäkin uunin viereen ja sinnehän se poika meni ihan omatoimisesti köllöttelemään. Uusia paikkoja olemme käyneet katselemassa, treenaamassa kentällä ilman muiden koirien häiriöitä. Käsikosketusta opiskellaan. Lenkillelähdöt pyrin rauhoittamaan. Kaikille koirille on ohjeistettu nyt oma paikka. Vielä ei toimi, että käskyllä "oma paikka" kaikki koirat sinkoutuvat paikoilleen odottamaan. Ohjeistan ja opasta, välillä vien takaisin omalle paikalleen jonkun malttamattoman koiran. Pakotteita ei yhtään, palkataan kun ollaan hyvin. Tarkoitus olisi, että se oma paikka on kiva paikka ja jossa voi rentoutua, ei sellainen, jossa ollaan pakosta.

Kaapolla hotspot, haava anturoiden välissä (särkyneestä kaljatölkistä) ja lisäksi takajalat eivät taas toimi niinkuin pitäisi. Tänään on akupunktio, asiasta keskustellaan varmasti.

Rinokin astui viikko sitten samaan kaljatölkkiin mihin Kaapokin. Sillekin tuli haava anturaan. Haava meni umpeen mutta koira yhä vieläkin ajoittain ontuu. Jalassa ei näy kylläkään enää yhtään mitään näkyvää merkkiä onnettomuudesta.

Rinjan kanssa käytiin ohittamis- ja sosiaalistamisharjoituksissa. Yllättävän hyvin narttu käyttäytyi. Kyllähän siellä silti se sama vanha Rinja löytyi yhä vieläkin. Kaikkea ja kaikkia koiria ei siedä. Ja ei kai tarvitsekaan. Kunhan niiden ohi mennään välittämättä. Ja mentiinhän me...

Myasthenia Gravis? (kiikun kaakun)

Kaapo kävi eilen taas akupunktiossa. Samalla saimme viimeisetkin verikokeiden tulokset.

Muscle Profile (viitervot suluissa)

CK            197u/l (59-210)
LDH         143u/l  (33-155)
ASAT        34u/l   (10-57)
Kalsium     2.52 mmol/l    (2,20-3,10)


Borrelia Kvantitatiivinen C6       <10u/l eli negatiivinen

Asetyylikoliinireseptori, vasta-aineet
Viiterajat
Cell line TE671     <400
Cell homogenate    <300

Kaapon tulokset:  Cell line TE671               400
                             Cell homogenate             300 eli tulos on borderline.

Kaapo siis on nyt seurannassa tuon myasthenia gravis-nimisen hermo-lihasliitoksen sairauden takia.

"Myastenia gravis on vasta-ainevälitteinen hermo-lihasliitoksen sairaus, jossa keskeinen oire on fyysisessä rasituksessa voimistuva ja levossa helpottava lihasheikkous. Tauti vaikuttaa yleisimmin silmien alueen lihaksiin ja aiheuttaa eri päivinä ja eri vuorokaudenaikoina voimakkuudeltaan vaihtelevaa silmäluomien roikkumista tai karsastusta sekä näistä johtuvia kaksoiskuvia tai näön hämärtymistä. Myös niin sanotut bulbaarioireet ovat tavallisia ja tarkoittavat suun ja nielun alueen heikkoudesta johtuvia oireita, esimerkiksi puheen puuroutumista tai pureskelu- ja nielemisvaikeuksia. Ajan myötä heikkous leviää yleensä raajojen sekä vartalon alueen lihaksiin. Asetyylikoliinireseptori (AchR)vasta-aineista johtuva myastenia gravis on taudin yleisin muoto; AChR- vasta-aineet ovat koholla noin 80-90%:lla yleistynyttä ja 50 %:lla silmiin rajoittuvaa (okulaarista) myasteniaa sairastavilla. MuSK-vasta-aine-välitteinen myastenia on tietyissä väestöissä yleinen, mutta Suomessa tiettävästi harvinainen. MuSK-myasteniassa oireet painottuvat kasvojen, kielen ja kaulan alueelle ja vähemmän silmien seudun lihaksiin. Hiljattain löydettyjen LRP4-vasta-aineiden merkitys myasteniassa on epäselvä. Pieneltä osalta (n. 5-10%:lta) myastenia gravis-potilailta ei nykyisillä menetelmillä löydetä tautia aiheuttavia vasta-aineita." (Lihastautiliitto Ry)

Seuraavasta linkistä löytyy lisää tietoa:
Myasthenia Gravis

Melkeinpä kaikki tieto mitä olen saanut kerättyä, liittyy ihmisiin. Koirien myasthenia graviksesta löytyy hyvin vähän materiaalia.

Nyt siis seurataan, lähteekö nuo arvot nousemaan  vai pysyvätkö rajamailla. Tällä hetkellä ei mitään oireita ole. Joinain päivinä vasen silmäluomi hieman roikkuu eikä vasemman puoleinen huuli oikein toimi. Kielikin saattaa olla jonkin verran mutkalla. Mutta nämä oireet eivät ole jokapäivisiä eivätkä mitenkään selviä. Jos ei osaisi oireita etsiä, jäisivät ne huomiotta. Jalkojen tärinä ja lihaskivut ovat hävinneet kokonaan. Samoin väsyminen. Kaapo jaksaa riehua ja rellestää. Akupunktio jatkuu meillä säännöllisesti. Myös kiropraktikkohoidot kuuluvat rutiineihin. Viime perjantaina oli kiropraktikko eikä siitä oikein mitään tullut, koska Kaapo oli niin puolustuskannalla. Ensimmäinen niskanikama tuntuu olevan aika kipeä ja sen manipuloimiseen käytetään nyt aikaa. Eli useita hellävaraisia hoitoja, että saadaan nikamalukko avautumaan ja veri kiertämään normaalisti ja paranemisprosessi käyntiin.  ensi keskiviikkona seuraava käynti.

Ruokavalio on Kaapolla normaali. Edelleen kyllä saa Hill´s LD Hepatic nappulaa jonkin verran ja paljon lihaa. Kalkkunaa, kanaa, sikaa, nautaa, hevosta ja poroa. Maksa-arvot ovat varmaankin edelleen ihan normaalit. Nyt niitä ei ole mitattu, mutta koiran voinnista päätellen mitään hätää ei ole. Kallista on tuo erikoisruoka, mutta se on niin maistuvaa. Jopa nirsoilija Rinja tykkää syödä sitä. Ehkä meidän talous ei tuohon ruokaan kaadu. Onhan tässä suurempiakin kulueriä ollut (montakohan tonnia on mennyt pelkästään Kaapon tutkimiseen? Lisäksi lääkitykset ja muut hoidot? Mutta ei meillä lasketa, jos kyse on eläimen hyvinvoinnista. Omista asioista voi tinkiä)..
Päivittäin Kaapo ja muutkin koirat saavat Trikem Hyaluron 365-nivelravinnetta. Lisäksi Kaapolle B-vitamiinia reilusti sekä magnesiumia. Nämä lihasoireiden takia. B-vitamiini on tärkeää myös hermostolle. Ja uskonpa, että nämä ovat auttaneet todella paljon. Epäsäännöllisen säännöllisesti kaikki koirat syö myös Möllerin ADE-kalaöljykapseleita sekä sinkkiä (useita kertoja viikkoon). Sinkkiä pitäisi antaa enemmänkin, vaikka nappulaa saavatkin. Sinkistä on aina puute.

Nyt kun nämä ilmat tästä lämpenisivät niin päästäisiin nauttimaan kesästä toden teolla. Nyt on juhannusviikko ja ensi yöksi on Pohjois-Karjalaan luvattu hallaa. Vettä on satanut melkein joka päivä ja tuuleekin aina hirmuisesti. Ei tee mieli köllötellä pihakeinussa..

Hajuerottelun ABC Osa 4. Erottelua

Erotteluradan tyhjään purkkiin lisätään seuraavaksi jokin häiriöhaju. Alkuun se oli meillä jokin ihan erilainen haju, esim. kivi. Ja koiran piti erotella anishaju kivestä. Tai risun palasesta. Heinänkorresta. Ihan mikä vaan, kunhan se oli tarpeeksi erilainen aniksen hajusta. Jokusia päiviä tehtiin tällaista erottelua aniksen ja jonkun muun hajun välillä ja sitten lisäsin radalle yhden purkin lisää. Ensimmäisillä kerroilla tämä oli tyhjä purkki.

Eli nyt oli radalla anispurkki, häiriöpurkki hajulla ja häiriöpurkki ilman hajua. Harjoitukset etenivät aivan samalla lailla kuin ennenkin. "No niin" käskyllä lähetin koiran radalle, josta sen täytyi ilmaista pitkällä nuuskulla anispurkki. Anispurkilla teetätin Rinolla useita nuuskuja. Harjoituksissa aloitettiin niin että anispurkki oli ensimmäisenä ja sekoitin järjestystä sitten seuraaville sarjoille. Nyt saatoin tehdä kolme erottelusarjaa yhteen putkeen ja pidin sitten tauon. Ja taas yhteen putkeen kolme sarjaa. Nuuskujen pituutta edelleen säätelin naksulla ettei ennakointia alkaisi tapahtumaan. Rino ilmaisi jo tässä vaiheessa oikean hajun todella mallikkaasti pitkällä nuuskulla. Muutamien päivien kuluessa ensimmäiselläkään sarjalla ei anispurkki ollut heti radan alussa vaan koira joutui jo heti alusta lähtien etsimään purkin muiden joukosta.
Lisäsin häiriöhajun viimeiseen tyhjään purkkiin. Jokin mauste taisi olla, ehkä rosmariini. Yhdessä oli vielä jokin kivi, avain tms erilainen haju. Kolmella purkilla pelasin jonkin aikaa, kunnes peliin tuli mukaan neljäs purkki. Alussa se oli tyhjänä, mutta hyvin nopeasti lisäsin sinne jotain maustetta. Kivihajukin muuttui mausteeseen.

Nyt Rino siis erotteli neljän mausteen tuoksuisen purkin joukosta oikean purkin eli sen anishajuisen purkin.Rinon erottelutaktiikka oli lyömätön. Se kävi haistelemassa kaikki purkit ja meni ilmaisemaan sitten sen missä oli anista. Eli se tarkisti kaikki purkit ettei sitä vaan yritetä huijata.Vaihtelin mausteita. Vaihtelin harjoituspaikkaa (ulkona, sisällä eri huoneissa...) ja luonnollisesti joka kerran, kun lähetin koiran radalle, purkkien järjestys oli sotkettu. Ja koira handlasi hyvin hommansa ja saimme näin hyvät pohjat tulevaan hypokoulutukseen, joka eteni samoin kuin aniskoulutus. Nyt kohteena vaan oli hypohaju eli matalan verensokerin haju. Ja nopeampaan tahtiin edistyimmekin nyt kun pohjalla oli kunnon opit tekniikkaan liittyen.

Id-hajujen ja eläinten hajujen tunnistamisen koulutustekniikka on melkein samanlainen. Kun tekniikka on hiottu aniksen avulla täydelliseksi, lisätään vain pieni twisti ja päästään id- ja eläinhajuihin käsiksi. Toki ihmis- ja eläinhajujen tunnistuksen voi opettaa ilman tekniikkaharjoittelua, mutta jos näillä aidoilla hajuilla harjoitellessa tekee virheen opetuksessa, tai tapahtuu jotain muuta mistä koiralle tulee huono fiilis, jäädään junnaamaan paikoilleen mahdollisesti pitkäksi aikaa. Mutta kun koiralla ja ohjaajalla on tekniikka hallussa ja virheet on tehty aniksella, jatko on helpompaa. Näin koin ainakin omalla kohdallani