Myös pilariharkkoja käytetään ratapohjana. Tai muovisia wc-harjatelineitä. Mielikuvitus kai tässä on vain rajana, kunhan on joku mihin purkit laittaa. Tai voihan ne purkit olla lattiallakin irtonaisena, eihän sitä kukaan kiellä. Jos vain koira ei niitä kaatele.
Siis itse hajurataharjoitteluun nyt. Aloitin Rinon kanssa kahdella purkilla. Asetin ensimmäiseen reikään anispurkin ja toiseen reikään tyhjän purkin. Annoin sen nuuskuttaa ylimääräisestä purkista anishajua ja palkkasin jokaisesta nuuskusta. Näin hieman avitin ensimmäisiä kertoja radalla, että sillä olisi nenässään se haju, mitä sen pitää etsiä (ajan mittaan luovuin tästä tavasta, ei ollut tarpeen enää, koska opetetaan vain tekniikkaa) Nyt liitin sanan radalle lähettämiseen, minulla se oli "No niin", lyhyesti, ytimekkäästi ja erittäin mielikuvituksettomasti. Ja käsky tuli ihan vahingossa, koska ehdin käyttää sitä muutaman kerran, ennenkuin edes mietin mikä sana käskynä voisi olla. Purkit radalla, käsky "No niin" ja kävelin koiran kanssa radan eteen ja odotin mitä tapahtuu. Ja koska Rino oli jo oppinut haistelemaan anista kädessäni olevasta purkista sekä lattialla olevasta purkista, se meni nyt sen kummemmin ihmettelemättä haistelemaan anista radalle. Heti klikkaus ja palkka. Ja palkkaus purkin suunnasta. Annoin koiran haistella vielä uudestaan ja palkkasin ja vielä uudestaan ja vielä ja vielä. Ja aina palkka tuli purkin yläpuolelta. Nyt ei odoteltu pitkää nuuskua vielä, kunhan koira haisteli purkkia radalla. Jälkimmäinen, tyhjä purkki, jäi huomiotta, mutta ei väliä. Senkin aika olisi tulossa vielä. Ja vasta useiden nuuskujen jälkeen poistuttiin radan vierestä pienelle tauolle. Koira siis seisoi koko ajan purkilla ja palkkasin niille sijoilleen. Ei poistuttu välillä. Kymmenen sekunnin aikana tuli monta klikkausta ja palkkaa.
Pienen tauon aikana kävin olevinaan sotkemassa purkkien paikkaa, mutta palautin ne silti alkuperäisille paikoilleen. Anispurkki ensin ja tyhjä sitten. "No niin" ja koiran kanssa radalle ja taas anispurkin haistelusta palkkaus ja monta toistoa, kunnes taas odottamaan uuden sarjan alkua. Nuuskujen pituutta voi sopivassa vaiheessa jo venyttää. Ja välillä taas palkata lyhyemmästä.
En ole ihan varma uskalsinko jo seuraavaksi vaihtaa purkkien paikkaa vai teinkö vielä yhden sarjan purkkien ollessa samoilla paikoilla. Mutta montaa kertaa sitä ei kannata tehdä näin, ettei koira opi anispurkin olevan aina ensimmäisenä.
Seuraava vaihe onkin sekoittaa purkkien paikat ihan oikeasti. Eli tyhjä purkki ensimmäiseksi ja anispurkki viimeiseksi. "No niin" ja koiran kanssa radalle. Oma asettuminen radan viereen on tärkeää. Eli ei saa mitenkään vihjata koiralle missä se haluttu hajupurkki on. Koska koira haistaa aniksen jo kaukaa, sen vain on hoksattava, minkä purkin luo pitää mennä. Ohjaaja ei saa asettua suoraan purkin eteen eikä tuijottaa oikeaa purkkia. Fiksu koira oppii yhdistämään omistajan elekielestä oikean paikan eikä käytä nenäänsä.
Rino tietenkin nuuhkaisi ensin tyhjää purkkia, siinähän se anis oli viimeksi ollut. En antanut palkkaa. Koira ihmetteli, että mitäs nyt tapahtuu. Mietti hetken ja meni haistelemaan jälkimmäistä eli anispurkkia. Palkkasin heti. En odottanut pitkää nuuskua. Monta nuuskujen toistoa ja monta palkkausta myöhemmin (ehkä kuusi toistoa) lopettettiin harjoittelu sillä erää. En lähettänyt enää uudestaan koiraa radalle. Näinkin monta sarjaa yhdelle harjoitukselle on todella paljon, ihan siinä rajoilla ettei ole jopa liikaa. Varsinkin aloittelijalle. Loppupalkkaa kannattaa myös vaihdella. Rino rakastaa palloja, joten joskus viimeisen nuuskun jälkeen lentää pallo ja koirahan on ihan onnessaan.
Seuraavalla kerralla hajuradalla anispurkki oli taas ensimmäisenä ja tyhjä purkki toisena. Luonnollisesti koira haisteli ensin anispurkin ja sai yhtä monta palkkaa kuin teki nuuskuja. Sitten koira kauemmas lepäämään hetkeksi. Tässä vaiheessa vaihdoin purkkien järjestyksen. Jos harjoituksissa on mukana apuri, hän voi vaihtaa purkkien järjestystä. Mutta silloin hän vaihtaa sillä nimenomaisella harjoituskerralla aina purkkien paikan. Vain hänen hajunsa ovat lisänä purkeissa.
Rino meni taas ensimmäiselle purkille, joka oli tyhjä. En palkannut ja koira siirtyi seuraavalle purkille. Heti palkkaus ja sen jälkeen useita nuuskuja anispurkista nuuskujen pituutta vaihdellen, tietenkin palkaten.
Tällaisia kahden purkin harjoituksia teimme jonkin aikaa. Emme kuitenkaan joka päivä. Välillä vaihdoin purkkien paikkaa ja välillä en. Saatoin laittaa ne hajuradan toiseen päähän että lähestyttiin rataa hieman eri kulmasta. Jäin välillä itse pois radalta ja lähetin sinne koiran, mutta menin palkkaamaan kuitenkin oikean purkin suunnalta. Seuraavaan vaiheeseen voi siirtyä eismerkiksi silloin, kun koira onnistumiset on 8/10 ja purkkien paikat ovat vaihdelleet ja on tehty harjoituksia muissakin paikoissa kuin siinä yhdessä.
Ei kannata tehdä kovin montaa sarjaa samalla harjoituskerralla. Hajutunnistus on koiralle rankkaa puuhaa. Siinä koira käyttää nenäänsä ja aivojaan todella paljon. Neljän sarja eli neljä kertaa radalla käynti oli minulla sellainen vakio. Joskus tehtiin vähemmänkin, käytiin vain nopeasti kerran tai kaksi radalla. Sarjojen välissä on hyvä pitää taukoa. Joskus harjoiteltiin niin, että tehtiin kaksi sarjaa ihan peräjälkeen ja pidettiin tauko ja otettiin taas kaksi sarjaa peräkkäin. Minun kielessäni sarja alkaa siis sitä, että koira lähetetään radalle, sitten se nuuskii lasipurkit ja ilmaisee oikean, ja tekee sille oikealle useamman nuuskun. Tähän loppuu sarja. Tapoja ja tyylejä on varmasti useita ja jokainenhan etsii omanlaisensa, kunhan tarkkailee, ettei koira väsy ja että koiralla on mahdollisuus toistojen myötä oppia....
Ja taas se yksi tärkeä asia: Harjoitusten jälkeen pitää purnukat putsata ja puunata. Eli pestä laimealla hajustamattomalla atsianpesuainevedellä ja keittää viisi minuuttia kiehuvassa vedessä. Astiat otetaan vedestä omilla ottimillaan ja pistetään kuivamaan sinne minne aina ennenkin. Sormia ei saa polttaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti