Sanonta tyhmä kuin kana ei pidä paikkaansa. En voi käsittää mistä tuollainen sanonta edes on saanut alkunsa.. Kenties siitä, että kana ei suostu tekemään asioita ihmisen tahdon mukaan. Tämän sain kokea itsekin. Sanotaanko, että sainpahan opetuksen, jota en hevin unohda. Joskus ihmisen ei vaan kannata puuttua siihen minkä luonto on tarkoittanut.
Alkukesän yritin saada tuon meidän Tyytti-kanan pois haudontapuuhista. Parven isäntäkukot ovat sen veljiä, joten poikasten tulo ei olisi toivottavaa. Ei ennenkuin talvella, kunhan eri sukulinjaa oleva kukko ottaa parven haltuun.
Päivästä toiseen nostin kanan pois munakasan päältä ja päivästä toiseen kananeiti kiroili minulle aina yhtä painokkaasti. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi mitä mieltä kana asiasta on. Eräänä päivän Tyyttiä ei näkynytkään. Etsin ja etsin, mutta en löytynyt. Muutaman päivän perästä arvelin sen joutuneen suden suuhun, kun vilaustakaan vaaleasta, täplikkäästä kanasta ei näykynyt. Mielessä pyöri myös, että jospa se kuitenkin olisi jossain hautomassa. Toivoin sitä, koska en halunnut äksyä kanaani menettääkään.
Kun pihalla alkoi näkyä ihan järkyttäviä köntsiä, siis kananpaskaa, arvasin kanan olevan hautomapuuhissa. Silloin kana käy hyvin harvoin tarpeillaan, joten niillä köntsillä on kokoa. Ja ne haisevatkin niin maan penteleen pahalle. Kanaa alettiin etsiä uudestaan, ei löytynyt. Mutta piakkoin alkoi tulla näköhavaintoja. Kävihän se silloin tällöin juomassa ja syömässä. Mutta pesää emme vain löytäneet..
Viime viikonlopunna sitten niitimme balsamiviidakkoa ja yritimme epätoivoisesti löytää kanan ja kuoriutuneet poikaset. Omien laskujeni mukaan viikonloppuna tuli jotakuinkin se kolme viikkoa täyteen haudontaa. Ja mitäänhän emme löytäneet mistään. Tai punkkeja, hämähäkkejä ja luonnon lintuja löysimme, mutta emme yhtä isoa kanaa. Luovutin. Arvelin ketun vieneen kanamme. Löytäneen pesän ja syöneen pullean kanasen parempiin suihin ja jälkiruuaksi herkutellut muutamalla munalla. Se siitä sen kanan tarinasta.
Eilen, keskiviikkona, menin katsomaan mitä kanalaprojektille kuuluu. Minkälaisen muuttumisleikin se meidän vanha autotalli oli käynyt läpi jo yhdessä päivässä? Ja siellähän oli kolmelle ikkunalle aukot seinissä sekä kanoille kulkuaukot ulos tuleviin tarhoihin. Ja siellä oli jotain muutakin.. Kuulin piipitystä. Arvelin harhoja kuulevani, mutta lähdin kuitenkin tarkistamaan. Ja siellähän se kadonnut kananen kurkisteli vaihvikkaa lantalan takaa. Mahtavaa! En sittenkään ollut menettänyt valkoisten kanojen triosta ketään. Olin todella, todella iloinen, ymmyrkäisenä onnesta. Ilo ja onni muuttuivat äkkiä järkytykseksi, epäuskoksi ja joksikin muuksi sanoinkuvaamattomaksi tunteeksi. Emon takana ja ympärillä velloi pieni tipumeri. Mitä perk...!!! Lähempi tarkastelu osoitti, että niitä tipuja oli emon mukana niin monta, että oli aivan mahdoton edes laskea. Tipuja suorastaan vilisi silmissä. Keltaisia ja ruskeita höyhenpalloja siellä täällä kanaemon ympärillä. Kanaemo pörhäkkänä suojeli lapsiaan. Siinä sai koiratkin kyytiä, kun liian läheistä tuttavuutta tekivät.
Paniikki! Paniikki! Minulla oli vain sandaalit jalassa ja poikaset alkoivat kadota nokkospuskaan. Apua! Satasen ennätyksen varmasti tein juostessani takaisin talolle kipeällä jalallani. Sisällä etsin vimmoissani sukkia, eriparin sellaiset onneksi löysin. Harrille karjuin samalla, että pistää töppösiin vauhtia, tiput pitää saada kiinni. Ja hirmuista kyytiä alas tallille jahtaamaan pieniä tipuja turvaan sisätiloihin. Heikoimman poikasista laitoin paitani alle lämpimään, se oli selvästi ihan kylmissään ja jalatkaan eivät kantaneet vielä. Varmaankin nuorin koko pataljoonasta.
Ja tuntuihan tuo, että niitä tipusia sai poimia laatikkoon ikuisuuden, yksi... kaksi... kolme.... Epelit olivat aika hyviä piiloutumaan, neljä... viisi... kuusi.... Äkäinen emokana huusi sylissä välillä onnistuen siivellään antamaan kunnon iskun kasvoille seitsemän... kahdeksan... yhdeksän.... Lopulliset laskelmat antoivat tulokseksi kuusi keltaista tipua ja kuusi ruskeaa tipua. Tuollainen määrä untuvapalleroita oli lopulta laatikossa. Toivottavasti ketään ei jäänyt kyydistä. Emme puskissa nähneet enää ketään eikä piipitystäkään kuulunut, joten luotimme kaikkien mukana olemiseen. Eli kaksitoista.. Siis kaksitoista!!! Tämä oli varmasti Tyytin kosto! Ja muiden kanojen myös. Yhdessä olivat munineet kasan munia, jotka sitten tuo Tyytti hautoi suuttuessaan ainaiseen pesästä poistamiseen. Hautoi sitten kerralla suuremman määrän, nauroi partaansa varmasti näiden viikkojen aikana.
Pesäkin löytyi. Aivan lantalan takana menevän polun vierestä. Näkyvilläkin loppujen lopuksi, me vaan ei puusilminä huomattu. Kolme kuoriutumatonta munaa oli vielä pesässä. Emo ei varmaan enää malttanut hautoa, olihan vanhimmille jo saatava ruokaa. Pari päivää tiput tulevat toimeen ruskuaispussinsa avulla, sitten niiden on jo saatava ihan oikeaa ruokaa ja vettä.
Nyt tässä enää jännitetään selviääkö Rääpäle, tuo onneton pieni tipunen, joka joutui lähtemään emon alta liikekannalle aivan liian nopeasti. Eilen sillä ei ollut silmätkään kunnolla auki ja jalatkaan eivät kantaneet. Siellä se ketarat ojossa tiellä makasi. Siihen asti oli jaksanut emon perässä kömpiä. Ja tuon pienen tipusen hätääntyneet huudot varmaankin kuulin ensimmäisenä. Ja kun olin löytänyt poikueen, tuon poikasen huuto juoksutti minua vielä tallin takana kotvasen. En saanut paikannettua poikasta, ääni kimpoili pusikon ja lantalan kiviseinän välillä.. Heinikon seassa se varmaankin oli, koska kun Harrin kanssa tulimme takaisin tipujahtiin, Rääpäle löytyi tieltä. Siitä sen poimin paidan sisään lämmittelemään. Sisällä kanalassa sekin asettui emonsa alle ja tänä aamuna se sieltä elossa löytyi. Terhakampana kuin eilen, mutta vielä kuitenkin heikkona. Hunajan puuttuessa annoin poikaselle vähän melassilla terästettyä vettä. Jospa se siitä virkoaa vielä täysin. Enempää en luonnon toimintaan puutu, apua annan hädässä olevalle. Mutta jos tipusta ei ole eläjäksi, niin väkisin en yritä hengissä pitää..
Arvatenkin juoksen ketkaravia kanalaan heti töistä kotiin saavuttuani. On ne nuo pallerot vaan niin ihania. Vaikka niitä kaksitoista onkin!
