Hajuerottelun ABC osa 1. Välineet

Ajattelinpa rustata tänne ylös sen mitä muistan hajuerottelun opettamisesta koiralle. Seuraavan koiran kanssa voin edes vaiheet palautella mieliin, kun luen tämän jatko-osamaisen miniopuksen.

Astioiksi kannattaa valita sellaiset, joissa on mahdollisimman vähän muovia (esim muoviset tiivisteet ja kansien sisäosat keäävät hajuja itseensä). Astioiden täytyy olla sellaiset joita koiran on helppo nuuhkia mutta kuono ei kuitenkaan yllä purkin pohjalle. Kuono on koirasta mukava painaa lasipurkin reunoja vasten, kun se nuuhkii tarkkaan. Minä ostin Prismasta Fido-lasipurkkeja (lasikannella) erotteluradalle sekä pieniä sinappipurkkeja sekä erikokoisia muita lasipurkkeja erilaisten hajujen säilyttämiseen. Jotkut käyttävät myös ruostumattomasta teräksestä valmistettuja tomusokerisirottimia tai ihan tavallisia, sopivankokoisia juomalaseja koiran hajuerottelukoulutukseen.

Olivatpa astiat millaisia tahansa, on tärkeää, että ne eivät ole muovisia. Muovin pintaan tarttuu ympäristön hajut helposti. Astioiden tulee kestää keittämistä, koska ne pestään laimealla astianpesuvedellä ja tämän jälkeen keitetään kiehuvassa vedessä viiden minuutin ajan. Astiat kuivataan esim pyyhkeen päällä tai jossain muualla (mutta kuitenkin aina samassa paikassa ja samalla tavalla). Tämän jälkeen astiat laitetaan säilytettäväksi esimerkiksi muoviseen säilytysastiaan. Itse säilytin astiat muovilaatikossa kannet paikoillaan, ettei muovilaatikosta imeydy turhaa hajua astioihin. Astioita ei saa käsitellä niin, että kosket purkin sisäpintoihin silloin, kun ne ovat puhtaat. (Edit: Nykyisin säilytän hajupurkit ilman kansia hyllyssä, kun koira ei häiriöhajuista enää välitä.)

Pesen astiat LV-astianpesuaineella (laimealla, 1 tippa per purkki). Käytössä on astianpesuharja, jota en käytä mihinkään muuhun. Myös kattila sekä isot ottimet kuumia lasipurkkeja varten ovat pyhitetty pelkästään tätä hommaa varten. Kuivaan aina pyyhkeen päällä ja samassa paikassa ja laitan kuivat, puhtaat purkit omaan isoon muovirasiaan.  Alkuun pidin kaikissa hajuradan lasipurkeissa kansia tiukasti kiinni säilytyksen ajan, ettei purkkeihin menisi ylimääräisiä hajuja, nykyisin kannet ovat jossain missä lie. Paitsi tietenkin hajujen säilytyspurkeissa on kannet tiukasti kiinni. Myöskin pyyhe, jonka päällä astiat kuivasin oli alussa sama ja säilytin tätä pyyhettä vieläpä astiassa. Nykyisin pyyhe voi olla mikä vaan tässä vaiheessa koulutusta. Joo, olen pilkun tarkka joissakin asioissa ja Rinon koulutuksen edetessä eteeni tuli aina vaan uusia epäkohtia, joihin teki mieli tarttua. Mutta pääsin niistä yli, koska ne eivät koiralle niin ylitsepääsemättömiä olleet..

Hankin myös kasan halpoja euron tai kaksi maksavia sokeriottimia, joilla siirrän hajustettuja esineitä ja lappuja paikasta aa paikkaan bee eimerkiksi säilytyspurkista hajuradan purkkiin. Omin käsin en koske mihinkään, mitä koira haistelee.

Harri rakensi vanerista hajuerotteluradan. Puolitoistametriä pitkän, kapean laatikon, jossa on neljä purkin mentävää aukkoa. Rata oli kätevä, koira ei päässyt kaatamaan purkkeja eivätkä ne kolisseet turhaan.

Hajuerottelutekniikan opettelemiseen anista. Ihan tavallista kaupasta saatavaa anista. Anis säilytetään lasipurkissa, josta sitä otetaan käyttöön silloin kun tarvitaan. Itse säilytin maustepussia lasipurkissa, jotkut ovat kai kumonneet aniksen lasipurkkiin ja säilyttäneet niin. Harjoittelun edetessä tarvitaan muitakin mausteita. Minulla oli rosmariini, timjami, tilli, erilaiset teet nyt ainakin häiriöhajuina. Pieniä esineitä, joita säilytetään häiriöhajujen seassa omissa purkeissaan.

Naksutin. Ehdoton ainakin minulle. Niin helppo merkata oikea kohta suorituksen aikana ja palkata koira. Naksuttimesta on tullut minulle viides sormi. Myös sanallisesti voi antaa merkin.