Susirajan Etsiväkoirat ry.

Reilu vuosi sitten minua ja Rinoa pyydettiin apuun etsimään pientä kadonnutta koiraa. Muualta he eivät apua saaneet siihen hätään. Ja siitä se homma sitten nitkahti liikkeelle. Nyt olemme yksi koirakko monen muun koirakon joukossa Susirajan Etsiväkoirat ry:n riveissä. Yhdistys on äskettäin perustettu, mutta joukoistamme löytyy kokeneitakin etsijäkoirakkoja.

Susirajan Etsiväkoirat ry:n kotisivut löytyy täältä: Jälkikoiria!

Meiltä voi myös kysellä yhteystietoja Suomessa toimivista koirakoista.

Esittäytymisiä ja tulevaisuuden suunnitelmia

Kulunut kesä on ollut aivan ihana. Kävimme reissussakin Lapissa. Reissusta lisää toisessa blogissani, joka on pyhitetty reissaamiselle: Retkiä, reissuja ja suuria seikkailuja. Koiratkin pääsivät mukaan, onhan meillä nyt matkailuauto mihin koko meidän "perhe" mahtuu.

Rino siis valmisui diabeteskoiraksi kesäkuussa. Nyt olemme muutamaan kertaan päässeet esittäytymään vähän suuremmalle yleisölle ja kertomaan mitä se diabeteskoiran työ on ja kuinka koira sellaiseen työhön koulutetaan. Rino on ollut elementissään. Koska homma on sellaista minkä se taitaa jo unissaan, se ei stressaa esiintymistä ihmisjoukon edessä. Kun se vaan näkee tarvikkeet, se fokusoituu täysin työhönsä. Rakastan!

9.8 esiinnyimme Polly&Pepin avajaisissa. Avajaisten aikana nähtiin muitakin lajiesittelyjä ja Rino esitti oman repertuaarinsa täysin asialleen omistautuneena.

Polly&Pepin avajaisissa Joensuussa. Näytämme kuinka alkuun hypohajua harjoitellaan hajutunnistusradalla..

Oikean purkin ilmaisusta palkataan. Purkissa hypohaju.

Vähän muokkailin kuvia, ettei ihmiset ole tunnistettavissa. Alkoi lapsettamaan :)

Yhdessä purkissa hypohaju, muissa normaalin verensokerin haju

Mutta joskus saa vähän pelleilläkin :) Anteeksi kaverit, mutta tärkeintä eikös ole, ettette ole tunnistettavissa kuvista???










Seuraavana lauantaina saman esityksen kanssa kerroimme ihmisille Rinon työstä. Silloin olimme vierailemassa erään metsästysseuran tapahtumassa Tuupovaarassa. Paikalla oli myös pari rajavartijaa, jotka pitivät hienot näytökset koiriensa kanssa ihmisen etsinnästä ja esineiden etsinnästä..

Rino raapaisee, kun minulla on verensokeri matalalla. Tässä näytämme, kuinka selllainen käytös saadaan opetettua

Tänään alkaa "kurssi", jonka päätteeksi minun ja Armin pitäisi pystyä läpäisemään  BH-koe. Olen ollut erittäin laiska Armin kanssa enkä ole ollenkaan keksinyt mitä haluamme harrastaa. Joten olemme kokeilleet vähän sitä, tätä ja tuota mistään erityisemmin innostumatta. Olemme käyneet jopa agilityssä muutaman kerran. Se on ihan kivaa, mutta rottweiler ei kuitenkaan ole ketterä agilitykoira. No, jospa tuo BH olisi meidän kiinnekohta..

Syksyllä käytämme Armin virallisissa lonkka/kyynärkuvissa ja silmätkin pitäisi jossain vaiheessa peilata. Jos luuston osalta tulee terveen paperit ja jos ulkomuodontarkastus sekä MH-kuvaus on hyväksytty hyvin arvosteluin, niin EHKÄ sitten voisi miettiä haluaisiko tuon nartun astuttaa. Tiedän jo etukäteen mitkä ovat Armin ongelmat MH-kuvauksissa. Se tulee hakemaan minulta tukea ihan liikaa, ei toimi itsenäisesti. Eikä se myöskään varmasti lähde leikkiin mukaan vieraan ihmisen kanssa..

MH-kokeessa minä en saa ohjata koiraa, en puhua, en estää hihnalla tai mitään muutakaan. Koiran pitää osata itsenäisesti selviytyä kaikista vastaan tulevista ongelmista. Ratkoa, pähkäillä ja luottaa itseensä. Ja Armilla ei ole sillä tavalla itseluottamusta, vaikka onkin rohkaistunut paljon. Ihan tarkoituksella se joutuu nyt vähän itse ottamaan ohjat käsiinsä. Ei tietenkään liikaa, mutta aina ei tarvitse minulta kysellä ensin, onko jokin asia ok. Minä kyllä kerron, jos ei ole. Mutta minä en tee ratkaisuja sen puolesta, koiran on osattava käyttää omia aivojaan.Ja rottweilerin pitäisi olla itsevarma luonteeltaan.

Ihana Armi

Rinolla tuntuisi nyt olevan huono kausi nivelongelmiensa suhteen. Ukkeli on tällä hetkellä sairaslomalla ja kipulääkekuurilla. Todennäköisesti sunnuntainen liukastelu märillä pitkospuilla jumiutti koiran lopullisesti. Löysät lonkat ja toisessa vieläpä kohtalaista nivelrikkoa. Ei hyvältä näytä.. Mutta hoidetaan ja yritetään jatkossa pitää vähäoireisena tai jos oireita tulee, niin mennään sen mukaan. Kipulääkekuurin jälkeen aloitetaan cartrophen-pistokset. Tarkoitus olisi myös käyttää koiraa eläinfysioterapeutin luona hoidettavana ja allasjumppaamassa. Akupunktio on meidän taloudessa todettu myöskin erittäin tehokkaaksi. Nivelravinteet menevät luonnollisesti koko ajan. Ja olenpa minä harkinnut kotilaserhoito-laitettakin. Ne vain maksavat hunajaa.. Mutta kaikin asein taistellaan..

Vihdoin ja viimein koirat ja kissat eivät ole meillä "kuin kissat ja koirat" eli toistensa kimpussa. Aikaa se otti, mutta tavoitteena olikin, että tilanne rauhoittuu ja kissat ovat koirien mielestä kivoja kavereita -ei saaliita. Nyt ollaan kaikki sulassa sovussa, tervehditään puolin ja toisin. Koirat häntää heiluttamalla ja kissat koiria vasten hankautuen.

Syksy hiipii hiljalleen. Ahdistaa jo valmiiksi tuleva pimeys? Kuinka sen talven jaksaa taas? En tiedä...

Maalaiselämää

Harjoittelin eilen kuvaamista kännykälläni.. Puhelin Samsung Galaxy S5 neo, kamera 16MP..

Syksy lähenee ja omenat kypsyvät pikkuhiljaa. Meidän pihalla kasvaa kaksi pientä omenapuuta, joista toinen ei ole koskaan tehnyt omenoita.. Tänä kesänä siinä sentään oli jo yksi kukka. Toisesta puusta saamme syksyisin pienen sadon...

Tästä kuvasta minulle tulee paha olo.. Aivot eivät hahmota etuosan tarkennusta ja takaosan häivytystä...

Tallin ympäristön on vallanut jättipalsami. Nyt se yrittää ottaa haltuunsa meidänkin pihaa. Kaunis kukka, mutta aivan liian ärhäkkä kasvamaan ja valtaamaan elintilaa muilta kasveilta .Jättipalsami on vieraslaji Suomessa..

Liekki linssiludena. Tamma tulee aina sinne missä jotain tapahtuu..

Näin ei tee pahaa kuvan asettelu, etuosa häivytettynä ja takaosa tarkennettuna..

Lillukka

Eilen teimme sateen jälkeen pitkän lenkin.

Tällaista maastoa meidän kotimaisemista löytyy.. Omilla mailla koiratkin saavat juosta irti..

Eno-päivät 2016

Hieman tunnelmia heinäkuulta, jolloin Koirapoppoo osallistui Eno-päiville... Paraatimaisesti saavuimme alueelle, jossa esittelimme yleisölle mm. rally-tokoa, doboa, tokoagia sekä avustaja- ja tukikoiria.. Pidettiin myös pieni rotuesittely, joka venähtikin aika pitkäksi rotuesittelyksi..

Armi rotuesittelyssä

Rino rotu- ja diabeteskoiraesittelyssä

Kissankujeita

Pulla ja Pilli

Nilokselan tilalla vietetään tästä lähtien kissanpäiviä. Kesäkuun alussa tänne muutti kaksi tyttökissan pentua, sisarukset. Pilliksi ja Pullaksi heidät nimettiin Pekka Töpöhäntä-seikkailujen mukaan. Pulla on laiska ja rauhallinen, se mieluiten köllöttelee auringonpaisteessa. Pilli on rohkea rämäpää, joka ei arkaile tutustuessaan ympäröivään maailmaan. Kummatkin ovat hellyydenkipeitä sylikissoja. Kehräyskone lähtee käyntiin heti, kun ihminen tulee lähelle. Pulla painautuu mielellään käsivarsille nukkumaan kun taas Pilli hyppää olkapäälle tassuttelemaan. Koirien kanssa tehdään tuttavuutta turvallisesti aidan takaa...
En pidä itseäni suurena kissaihmisenä vaikka kissoista tykkäänkin. Mutta kyllä nuo kaksi viikaria ovat varastaneet sydämen niin totaalisesti. Päivisin ne nukkuvat ja laiskottelevat ja yöllä alkaa mahdottomat bileet. Hauskaa niillä on yhdessä!

Kuten näkyy, sää on varsin harmaa..

Talven heinät saatiin hevosille tehtyä vaikka säiden jumala ei ollutkaan armollinen. Pienessä paniikissa kytättiin säätiedotuksia, jotka eivät useinmiten pitäneet edes paikkaansa. Pitkistä heinäpoudista oli turha haaveilla, onneksi nykypäivänä on heinillekin keksitty säilöntäaine. Säilöntäaine meidät pelasti tänä kesänä, kun heiniä ei rutikuiviksi tahtonut saada millään. Sattuihan siellä kaiken heinäahdistuksen ja normaalien konerikkojen keskellä pienoinen haaverikin, kun traktori paalaimineen luiskahti suopellolla ojaan. Onneksi ystävät riensivät hätiin ja koneet saatiin kuivalle maalle. Ja mitään ei hajonnut. Ihme kyllä!

Vähän vaan vinossa..

Viime keväänä kanoissamme diagnosoitiin Mycoplasma Gallisepticum, kanojen tarttuva, krooninen hengitystiesairaus. Siitä päivästä lähtien olimme karanteenitila, en saanut myydä enkä ostaa kanoja. Sairaus oli lakisääteisesti vastuttavien tautien listalta. Eilen sain läänineläinlääkäriltä postia. M G poistetaan vastustettavien eläintautien listalta eli meidän karanteeni loppuu 1.8.2016. Tauti on levinnyt Suomessa jo niin laajalle, että lähes kaikilla harrastekanatiloilla sitä voi jo esiintyä. Eli sitä ei voi enää Suomesta poistaa. Muualla maailmassahan tuo tauti ei merkitse mitään, ei aiheuta rajoituksia harrastuskanaloissa. Tällä hetkellä kanoissani ei ole mainittavia MG:n oireita eikä tuo vapautus meidän elämääkään muuta.. En kasvata kanojani myyntiä varten..

Onni-kukko paistattelee auringossa..

Menestyksen viikko

Kesäkuun 18. se sitten tapahtui. Se mitä en kyllä ihan oikeasti uskonut ikipäivänä voivan tapahtua. Rino läpäisi Kiva Koirakansalainen testin ja näin ollen valmistui diabeteskoiraksi. Koko kevät harjoiteltiin, välillä tosi hyvin onnistumisin, mutta pääosin ihan pyllylleen meni treenit. Joku voisi ajatella, että pikku juttu joku Kiva Koirakansalainen käytöstesti. Mutta ei meille, eikä monelle muullekaan. Kaksi asiaa, joista olin epävarma aivan loppuun asti.

• toisten koirien ohittaminen reagoimatta niihin
• käsiteltävyys

Rino ei ole koskaan pitänyt vieraiden ihmisten kosketuksesta ja olenkin ollut hieman varovainen sen kanssa. Tämä osio jännitti eniten, koska tässä osiossa olisi voinut tapahtua isoin vahinko. Mutta harjoittelu tuotti tulosta ja koira alkoi pikkuhiljaa luottamaan ihmisiin. Nykyisin se menee tervehtimään ihmisiä häntä heiluen ja jää jopa rapsuteltavaksi. Olen aivan äimistynyt.

Yllättävissä tilanteissa toisten koirien ohittaminen on edelleen hankalaa, mutta jos tilanteeseen ehtii valmistautua kunnolla, ei ole niin vaikeaa. Omia töppäyksiä on hidas korjata jälkikäteen.

Kiva Koirakansalainen testin sisältö, kaikki kohdat täytyvät olla hyväksyttyjä :

• Vieraan ihmisen hyväksyminen
• Koira istuu kauniisti silitettävänä
• Tutkiminen ja hoitaminen
• Vetämättä kävely
• Ihmisjoukon läpi kulkeminen
• Istuminen, maahanmeno ja paikalla pysyminen
• Luoksetulo
• Koirien kohtaaminen
• Koiran reaktio häiriöön
• Omistajan odottaminen 

Kiva Koirakansalainen

Tuo kulunut viikko oli ollut muutenkin menestystä ja onnistumisia täynnä. Edellisenä lauantaina kävimme Armin kanssa Rottweilereiden Erikoisnäyttelyssä, jonka oma alaosastomme aivan hillittömällä taidolla järjesti. Erikoisnäyttelyyn panostettiin aivan täysillä, olihan SRY:n Juhlavuosi, ikää 70-vuotta. Hienot palkinnot ja upeat puitteet Sirkkalan puistossa Joensuussa. Rottweilereita paikalla muistaakseni n. 140. Armi kävi Avoimesta luokasta hakemassa maininnan EH eli erittäin hyvä. Olihan se tyttö laihanpuoleinen muihin rottweilereihin verrattuna, eikä niin innokaskaan ollut koko hommasta. Jos totta puhutaan niin sitä ei kiinnostanut pätkääkään. Ehkä harjoittelemme vielä esiintymistä.. Tiiistaina Armi kävi vielä mätsäreissä, edelleenkin hälläväliä, onkoihanpakko-tyylillä meni. Sai sentään punaisen ruusukkeen, ehkäpä ne nuo hurmaavat ruskeat silmät ja silmäripsien räpse riittää!


Keskiviikkona sujui Rinon jälkitreenit aivan huipusti, poika osasi käyttää nenäänsä ja löysi kadonneen kissan. Harjoittelemme siis eläinten etsintää oman pienen tiimin kesken. Emme keskity pelkästään eläinten etsintään, vaan voimme lähteä metsään etsimään esimerkiksi marjastajan kadonnutta kukkaroa tai puhelinta. Harjoitukset jatkuvat ja toivottavasti piakkoin meidänkin alueella olisi useampi taitava etsiväkoira. Ei siis etsijäkoira, jotka hoitavat pelkästään eläinten etsintää...

Retroalus

Ja lauantaina olikin sitten tuo Rinon KKK-testin läpäisy. Olipa hieno aloittaa loma tuollaisen viikon jälkeen. Lähdettiin koko porukka reissuun "uudella" matkailuautolla. Reissu oli lyhyt mutta huippu. Kyllä nollautui aivot aivan täysin. Unohtui maiset murheet!
Täällä reissusta lisää 

Voiko koiraa ruokkia väärin?

Faktaa, fiktiota ja mutua koiranruokinasta

Kaivoin tämän tekstin vanhasta blogistani ja hieman päivitin tietoja ja julkaisin. Sen verran mehevää keskustelua käymme ystäväni Facebook-sivulla asiasta, että tämä pari vuotta sitten kirjoittamani teksti tuli mieleeni.

Kuivaruokaa, Yrjölän puuroa, Barffia, raakaruokintaa, sekaruokintaa, 50/50, kivennäiset, hivenaineet, vitamiinit, öljyt, rasvahapot, mitä vielä. Jo pelkästään kuivaruokien kirjo on laaja, toinen toistaan "parempia" kuivaruokamerkkejä. Kaukana on ne ajat, kun koira söi Mustin murkinaa ja Sertiä, tai pelkkiä kotiruuan tähteitä.

Muistan kun mummini ruokki koiria lapsuudenkodissani. Kuppiin menivät perunankuorista ja paksulti voidelluista ruisleivistä lähtien kaikki, päälle loraus vettä. Juhlapäivinä maitoa. Ja kyllähän koirat niillä elivät ja ajokoirat jaksoivat metsästää, joten ei ehkä niin metsässä mummo ruokinnan suhteen ollut. Mutta saksanpaimenkoira Tontolla oli korvaongelmia, jatkuvasti korvatulehduksia. 

Kun sain ensimmäisen oman koirani, silloin kaupoista sai jo Sertiä. Sillä ja maksalaatikolla porskutteli koirani yli yksitoista vuotiaaksi. Tosin todella huono syömään oli. Toinen koirani söi myös Sertiä, Luppaa, maksalaatikkoa ja milloin mitäkin. Viimeisinä elinvuosinaan sai "parempaa" ruokaa: JahtiVahtia, Taste of Wildia jne. Paljonpa tiesin, hmph (tällä viittaan tuolla alempana olevaan kirjoitukseen)! Ihan elämänsä viime metreillä sai raakaruokaa. 

Tässä taloudessa jos missä on kulutettu rahaa toinen toistaan turhempiin kuivaruokiin. Kalliit lemmikkeihin erikoistuneiden liikkeiden myymät huippuruuat, roturuuat, allergiaruuat sun muut on tullut kahlattua kalleimman kautta läpi. Myös ne halvemmat on kokeiltu, Sertikin ohimennen uudestaan muun ruuan lisukkeena. Suurin syy on ollut tuo Rinjan allergia, mikään ei tuntunut sopivan. Mutta myös kasvuongelmista (panosteotiitti, liian nopea kasvu..) kärsiviä koiria on yritetty "auttaa" ruualla. Ja on myös etsitty muutenkin laadukkainta ja parasta ruokaa. Muutaman asian olen oppinut kantapään ja opiskelun kautta:

• Jos koira on allerginen varastopunkille, silloin ei mikään kuivaruoka käy. 
• Koiran kasvuun et voi vaikuttaa ruokinnalla. Paitsi tietenkin leveyssuuntaan.
• Kaikki kuivaruokamerkit ovat loppupelissä sisällöltään samanlaisia.
• Koira ei voi elää ilman lihaa. Tai voi, mutta koirakin voi silloin huonosti. Tuolla alempana kerron miksi (proteiinit).

Melkein kaikissa kuivaruuissa on viljaa. Tai sitten perunaa. Maissia. Riisiä. Aina niissä on sellaisia hiilihydraatteja, jotka eivät ole koiralle luonnollisia. Ne täyttävät vatsaa. Hetken. Kuidut, tärkkelys ja muut viljoista, juureksista ja kasviksista tulevat ainesoasat matkaavat koiran ruuansulatusjärjestelmän läpi aika nopeasti. Koira kyllä oppii hyödyntämään hiilihydraatteja, koska sen on pakko tehdä niin. Eihän se mistään muualta saa energiaa nappularuuasta. Eläin, joka on suunniteltu hyödyntämään eläinrasva energiakseen, joutuu koville, koska elimistö joutuu tekemään todella kovasti työtä pilkkoessaan ja polttaessaan hiilihydraatit. Samalla se oikeanlaisen eläinrasvanrasvan hyödyntäminen unohtuu. Ja sivutuotteena tulee kaikenlaista pientä tai isompaa ongelmaa.

Koira on lihansyöjä ja sillä on sangen lyhyt ruansulatuselimistö. Ihmisellä on pitkät röörit, joten sekasyöjänä ihminen pystyy hyödyntämään ne viljojen, marjojen ja kasvisten hiilihydraatit ja vitamiinit. Koiralle ei imeydy vitamiinit marjoista ja kasviksista, tai jos jotakin mössätyistä, ihmisille terveellisistä aineksista imeytyy, se on todella vähäistä. Aikojen saatossa ja koiran oppiessa elämään ihmisen rinnalla, se on oppinut myös syömään ja sietämään muutakin ruokaa kuin lihaa, luita, rustoja, sidekalvoja, verta. 

Jos kuivamuonassa ilmoitetaan olevan 30% eläinperäisiä tuotteita niin sehän kertoo, että 100kg:ssa on 30kg eläinperäistä MÄRKÄÄ ainesosaa. Sidekalvoja, kudoksia, lihaa, verta, vettä. Ja tämä määrä tietenkin kuivataan eli loppupelissä sitä lihaa on todella vähän. 30% pienenee pienen pieniksi murusiksi, mutta tätä prosenttimäärää ei enää tarvitse ilmoittaa. Sen jälkeen eläinperäinen ruokamassa täydennetään viljoilla ja juureksilla, joskus sekaan heitetään marjoja ja kasviksia. Kuivaruuan plussaksi lasketaan se, että niihin on sekoitettu vitamiinit, hivenaineet ja kivennäiset sekaan. Eri asia on kuinka paljon koira voi noista prosessoiduista ja kuumennetuista aineista käyttää hyödykseen. Ehkä kuitenkin tarpeeksi?

Proteiinien määrä vaikuttaa kasvunopeuteen?

Nykyaikana on julkaistu jo monia tutkimuksia asiasta, ettei proteiineilla voi nopeuttaa tai hidastaa kasvuvauhtia. Vähän kun selaa vaikkapa internetin ihmeellistä maailmaa, niin sieltä löytyy todella hyviä ja luotettavia julkaisuja ruokinnan vaikutuksesta kasvuun ja kasvunopeuteen.

Mikä proteiini sitten on on? Jätän ehkä proteiinisynteesit ja aminohappoketjut väliin, kukaan ei niitä jaksa lukea kuitenkaan. Lyhyesti vain:

Proteiini on valkuaisaine. Proteiinit ovat solujen rakennusaineita. Ilman proteiineja koira, ja myös ihminen, kuolee. Proteiinit pitävät solut toiminnassa. Proteiinit ovat tärkeitä ravintoaineita. Ne pitävät yllä lihasmassaa sekä ehkäisevät puutossairauksia. Proteiinien vähyydestä johtuva puutossairaus on mm. hidaskasvuisuus. Ja tällainen hidaskasvuisuus ei todellakaan ole terveellistä. Eli vähällä proteiinimäärällä koiriaan ruokkivat altistavat ne puutostilalle. Onko siinäkään mitään järkeä?

Tärkeimmät koiran kasvuun ja kasvuhäiriöihin vaikuttavat seikat ovat: 

• Geenit
• Emän tiineysajan ruokinta
• Varhaispentuajan ruokinta
• Pennun ja nuoren koiran liikunta ja lihavuusaste

Eli kunhan pidät koiralapsukaisen normaalipainoisena ja se saa liikkua tarpeeksi ja saa syödäkseen sopivasti hyvää ruokaa sekä tarpeeksi proteiinia, vitamiineja ja hivenaineita, et omistajana ole tehnyt mitään edistääksesi kasvuhäiriöitä. Proteiineilla et voi muuttaa kasvutahtia ohi geenien. Paitsi leveyssuuntaan. Proteiinikin lihottaa, jos sitä saa liikaa siihen nähden mitä kuluttaa..

Sitten asiaa muutamista vitamiineista..

D-vitamiini. Koira ei tuota tätä elimistössään eikä saa auringosta niinkuin ihminen. Tarvitaan palautukseen ja jaksamiseen, antaa voimaa ja nopeutta. Muokkaa siis nopeita ja hitaita lihassoluja. Kalsium-fosfori-tasapainon ylläpitäjä. Hyviä lähteitä kananmunat, maksa ja rasvaiset kalat. Esimerkiksi silakkaa tarvitaan viikossa n. 500g/10kg ja D-vitamiinin vähimmäistarve on saavutettu.

E-vitamiini: Antioksidantti. Vastuskyky. Meidän koirat saa tätä noin 70mg per päivä eli noin millilitran lisään ruokaan. Tutkimusten mukaan erittäin hyvä ase taistelussa nivelrikkokipuja vastaan voidellen niveliä.

Sinkki. Tärkeä iholle ja karvalle ja muutenkin jaksamiselle. Annan omille koirilleni parhaiten imeytyvää sinkkipikolinaattia noin 90mg per päivä.

A-vitamiini. Tärkeä antioksidantti. Tarvitaan mm. vastustuskykyyn, kasvuun, rasva-aineenvaihduntaan. Maksa on paras lähde. Kerran viikossa maksaa vähintään 15g/10kg ja A-vitamiinin tarve on tyydytetty.

Omega-3. Monityydyttymättömiä rasvahappoja, solujen rakennusaineita. Elimistölle tärkeitä, koska näitä ei elimistö voi syntetisoida itse. Samaan hengenvetoon kerron, että myös omega-6 on välttämätön. Omega-3 on anti-inflammatorinen eli tulehdusta ehkäisevä, kun taas omega-6 proinflammatorinen elikkä saattaa ylläpitää tulehdusta, jos sitä saa liikaa. Kumpaakin on saatava sopivassa suhteessa. Hyvä lähde omega-3:lle on rasvaiset kalat. Omega-6:sta saa lihasta ja kasvisöljyistä.

Kalsium. Luuston rakennusaine. Luustosta myös vapautuu kalsiumia elimistöön, jos ravinnosta ei sitä saada tarpeeksi (luuston kehityshäiriöt). 

Fosfori. Kalsiumin "vastapaino", osallistuu siis Kalsiumin säätelyyn omalla uniikilla tavallaan, mutta sitä pitää saada ruuasta vähemmän kuin kalsiumia.

Ca/P-tasapaino on tärkeä luustolle, niin pennulle kuin aikuiselle.

Magnesium ja B-vitamiini. Varsinkin työkoirille tärkeitä palautukseen sekä ehkäisemään lihasjumeja. Meilläkin annetaan näitä ennen rankkoja suorituksia ja hieman niiden jälkeen. Tavallisen, normaalia aktiivista elämää viettävän koiran B-vitamiinitarve tulee tyydytettyä, jos koira saa vaikkapa jauhelihaa 100g/10kg joka päivä. Eräs tutkimus kertoi B-vitamiinilisästä olevan hyötyä erityisesti vanhoille koirille.

C-vitamiini = askorbiinihappo. Sitä terve koira ei tarvitse enää purkista lisää vaan valmistaa elimistössään itse. Nivelrikkoiselle tai sairaalle koiralle hyvä perusvitamiini siitä huolimatta.

Glukosamiini ja kondroitinsulfaatti. ovat rustoa suojaavia ja saattavat ravintolisänä auttaa hiukan ruston uudelleenrakentumisessa. Saattavat myös hieman ehkäistä nivelpintojen tuhoutumista, tai ainakin hidastaa tuhoutumisprosessia.

Glukosamiini on ollut viime aikoihin saakka se juttu nivelkipuisten hoidossa. Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin  antavat viitteitä, että kondroitinsulfaatti olisi kuitenkin yhtä tärkeä ellei jopa hieman tärkeämpi. Ja molempien ravintolisien pitäisi olla puhdistettuja ja lääkelaatuisia, että niistä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Koirien lisäravinnepuolella ne eivät useinmiten taida olla lääkelaatuisia?

Kuivaruualla olevien koirien omistajien ei  niinkään tarvitse miettiä vitamiinien ja hivenaineiden saantia. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, mikä on sinun koirasi saantisuositus tietylle aineelle ja saako sitä kuivaruuasta tarpeeksi. Itse laskeskelin silmät sikkuralla omien koirieni tarpeen ja nykyisin ne todellakin saavat kaikkia noita yllämainittuja tarpeensa mukaan, koska suurimmaksi osaksi raakaruualla ovat. Vaikka lisänä onkin kuivaruoka, en siltikään luota, että vitamiineja ja hivennaineita saisivat tarpeeksi, kun sitä kuivamuonaa kuitenkin sen verran vähän syövät. Yhdestä multivitamiinipurkista ei kannata syöttää, koska jokaisen koiran tarve on erilainen ja useinmiten näissä purnukoissa on vitamiinien suhteet ihan pyllyllään. Aivan kuin niitä olisi heitetty sinne purkkiin summamutikassa; vähän tuota, enemmän tuota, lisää tuota...

Kun aloittelin raakaruokintaa, aloitin barffaamisella. Ja se jos mikä on persiistä. Siinä on luun määrä aivan järjetön, jopa 70%, loput lihaa ja kasvista. Onneksi älysin ihan omilla aivoillani, ettei voi olla terveellistä. Koiran ulosteestahan sen näki. Kuivaa kokkaretta.

Siirryttiin siis raakaruokintaan, jossa pääpaino on lihalla. Lihaa, lihaa, lihaa. Nyt joku älähtää (vaikka onkin lukenut kirjoitukseni alusta asti), että ompas valtavasti proteiinia! No eipäs oo. 100g sika-nauta-jauhelihaa sisältää n. 13% proteiinia, loput on vettä ja eipä paljon muuta (sidekudosta, verta..), näin karkeasti sanottuna. Siispä koiramme saavat noin kilon päivässä lihaa. Siinä on tarpeeksi proteiinia pitämään koira hyvinvoivana ja terveenä. Enemmänkin voisi syöttää, jos jaksaisivat. Liika proteeinikin voi muuttua läskiksi, joten koira siis tarvitsee liikuntaa. Vannoutunut raaka-ruokkija en ole. Rasvaa koirani saavat ruuasta mitä syövät. Lisäksi annan Möllerin kapseleita rasvahappojen tarpeen tyydyttämiseen. Ja nivelet tykkää..

Kannattaa miettiä ruokinnan vaihtoa nappulasta raakaruokaan, jos koiralla on ihmeellisiä oireita, joista ei oikein saa kiinni, mistä ne johtuvat. Alle listaan vain muutamia allergiaoireita, sellaisia joita meille itselle tuli vastaan omien koirien kanssa:

• kutina
• punoittavat tassut
• punoittavat/ rähmivät/ kuivat silmät
• korvatulehdukset
• hiiva
• syömättömyys
• ylenmääräinen juominen
• levottomuus, yliaktiivisuus
• ripuli
• mahakipu

Tässä yksi kiva linkki ajatuksia herättävään tekstiin:
kuivaruokinnan sudenkuopat

Jokainen tuntee koiransa ja tietää mikä sille toimii ja miten koira voi. Kuten aiemmin sanoin, nykyaikana on vaikea ruokkia koiraansa totaalisen väärin.

Lähteet:

Ja mistä nämä kirjoittamani asiat olen keksinyt? Esimerkiksi tutkielmien julkaisuista (mm. Jutta Ahtiainen: Omega-3-rasvahappojen käyttö nivelrikkoisten koirien hoidossa;,Jean-Pierre Pelletierin tutkimus kondroitinsulfaatista..), artikkeleista, Finellistä sekä katiska.infosta, jonne on kerätty koiran ruokintaan liittyviä asioita erilaisten lähdeteosten pohjalta. Lisäksi  AAFCO kertoo suosituksen vitamiineille. Ennen seurattiin NRC:n suosituksia, mutta ne suositukset olivat suurempia ja tulivat koiranmuonatehtaille kalliiksi, joten piti keksiä ihan uusi järjestelmä. Vaikka AAFCO on amerikkalainen, myös Euroopassa seurataan näitä standardeja...

Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa typerin??

Kun Rinolla menee kuppi nurin, niin sitten se menee. Taas joudun itseäni katsomaan peilistä, että mitä tein väärin.. Rauhallinen koira muuttui stressaantuneeksi höseltäjäksi, joka piippaa pienimmästäkin asiasta. Huomaan, että sillä on todella, todella paha olla kaiken sen kiihkeyden alla. Aivot käy taas ylikierroksilla eikä koira saa rauhaa. Mitä tein??? Mitä tapahtui??

Alan siis muistelemaan...

Viikolla oli rally-tokotreenit, joissa Rino kulki kuin unelma. Meillä oli mukavaa ja koira oli todella rauhallinen.

Lauantain treeneihin otin Arminkin mukaan. Treenipaikalla Armi pääsi ensimmäisenä ulos autosta. Rino jäi huutamaan perään omassa kuljetushäkissään.. Kun sitten hieman myöhemmin laitoin Armin takaisin autoon, Rino hyppäsi ovesta ulos. Oli murtautunut ulos kuljetushäkistään..

Kävelimme Rinon kanssa treenialuetta ympäri ja seurailimme toisten koirien tekemisiä. Rino oli häkin rikkomis-episodista huolimatta todella rauhallinen ja rally-toko-rata meni hienosti läpi.

Sunnuntaiaamuna Rino läähätti, arvelin sen johtuvan siitä, kun sisällä oli aika kuuma ja koirat juuri olivat ulkonat riehuneet. Kävimme lenkillä ja siellä sillä oli koko ajan kiire eteenpäin eikä ollenkaan malttanut odottaa minua. Kiirekiirekiire.. Melkein turhauduin. Kaikki matkan varrella häkeissään ja juoksunaruissaan haukkuvat ja ryntäilevät koirat ohitimme kuitenkin hienosti.

Illalla vaihdettiin autoon uusi häkki Rinon rikkoman häkin tilalle. Tämä uusi häkki on hieman pienempi ja häkin seinien alaosat ovat vaneria. **Dingdingding** Hälytyskellojen olisi jo pitänyt soida. Enhän minä voi mennä Rinolle vaihtamaan häkkiä tuosta noin vain..

Koko matkan treenipaikalle koira piippasi.

Saavuimme treenipaikalle, jossa olemme viimeksi käyneet reilu vuosi sitten. Sieltä Rinolla on huonoja kokemuksia muista koirista ja ihmisistä. Ja tarkoitus oli fiilistellä kunnolla ennen suoritustamme. Rauhoittua ja katsella.

Auto jäi huonosti liian lähelle rataa ja Rino näki ensimmäisen koiran suorituksen häkistään. Muutamat ärjynnät päästi. Lähdimme kävelemään ennen omaa suoritustamme, kiersimme muutaman sadan metrin pituisen lenkin. Pysähdyimme kauemmaksi odottamaan vuoroamme radalle. Ja niinpä siinä sitten minut pääsi yllättämään ohikulkeva ihminen räksyttävän pikkukoiransa kanssa. En nähnyt heitä, koska olin selin. Ja pieni koira alkoi räksyttämään vasta kun oli liian myöhäistä minunkaan reagoida. Pikkupuudeli tempoi ja juoksi hihnassaan, huusi ja räksytti. Ja Rinolla meni hermot ja ärähti takaisin. Siihen kuivui meidän harjoittelut positiivisista koirakohtaamisista.. Ja heti perään tuli pyöräilijä juoksuttaen koiraansa pyörän vierellä. Ei mennyt ärinäksi, mutta Rino jähmettyi. Ei auttanut kuin mennä näköesteeksi..

Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ymmärtää jättää se hemmetin rally-tokorata tekemättä. Mutta sinne vain itseni koiran kera änkesin ja aivan väärässä tunnetilassa mentiin rata läpi. Rinohan teki, tottakai se tekee. Sillä on selkäytimessä kaikki tuollaiset radan suorittamiseen tarvittavat käskyt. Mutta kyllähän sillä kiinnostus muutaman kerran herpaantui radan laidoille. Eikä sen silmistä loistanut se tunne, mikä sillä yleensä on, kun jotain tehdään..  Treenien jälkeen käytiin Rinon kanssa kävelemässä, rauhoittumassa, ennenkuin lähdimme ajelemaan takaisin kotiin. Siltikin se koko kotimatkan piippasi ja vinkui häkissään. Ja minä hakkasin päätäni kojelautaan samaa tahtia: tyhmä tyhmä minä!! Suorastaan idiootti!! Siinä ajellessani sitten ynnäilin päässäni tekemiäni virheitä, joista suurimman osan kirjoitinkin tuohon ylle. Lisäksi Rinolla on nyt ollut lelut jonkin aikaa vapaasti saatavilla. Ja niillä on leikittykin yhdessä..

Ja miten meinasimme palautua tästä kuormituksesta? Jaa-a.. Parin päivän huilitauko treeneistä ainakin. Lelut pois. Pitkiä ja rauhallisia metsälenkkejä. Nenänkäyttöharjoituksia. Mikään ei lennä minun kädestäni, mitään en potkaise.

Joku ei nää mitään outoa tässä kirjoituksessani. Joku olisi korjannut piippaukset ja ärähtelyt komentamalla tiukasti. Kyllähän minä kiellän Rinoa. On sallittua tekemistä ja sitten on sitä ei sallittua tekemistä. Vaan tässä tilanteessa koira oli jo niin kuormittunut, että minun tiukat ei-komennot (ja äänessä olisi kuulunut tympääntyminen ja kiukustuminen, vaikka sitä kuinka yrittää peittää) olisivat vain pahentaneet asiaa ja koira olisi muistanut seuraavalla kerralla, että emäntäkin stressaantui näistä samoista jututista, joten niiden on oltava pahoja.. Nyt yritin kiinnittää huomioni itseeni, lopulta estin suoran kontaktin toiseen koiraan ainoalla sillä hetkellä käytössä olevalla tavalla eli menin itse väliin..

Mistään tuskin oli mitään hyötyä enää tuossa tunnetilassa. Vahinko oli ehtinyt tapahtua ja nyt palataan taas ihan helv*tinmoinen askel taaksepäin matkalla siihen pisteeseen, että vieraat koirat eivät ole Rinon mielestä pahin asia maailmassa..

Miten sitä voikaan olla niin tyhmä, että ihan tarkoituksella pilaa kaiken sen mikä on saavutettu? Olen niin vihainen itselleni, että savu nousee korvista.. Tällä hetkellä tuntuu, että voisin jo luovuttaa...