Borrelioosi?

Kävimme ostamassa kirpparilta pehmoleluja. Varsinkin Kaapo rakastaa lelujaan, pörröisiä ja pieniä eläinhahmoja

Usean viikon ajan Kaapon oikea takajalka on pettänyt alta. Alkuun ihan vähän, tasapainohäiriöitä oikeastaan. Sitten jalka katosi kokonaan alta ja koira kaatui. Ilmeisesti vasenkin puoli "halvaantui" hieman, koska Kaapo ei pysynyt pystyssä. Kohtaus kesti muutamia sekuntteja ja sitten koira oli taas aivan normaali. Useinmiten näitä tapahtui lenkillä tai muuten Kaapon liikkuessa reippaammin.

Akupunktiossa käydessämme Soile epäili lihasrevästymää jalassa. Lepoa ja parin päivän kipulääkekuuri kainalossa lähdettiin kotiin päin.

Jonkin ajan kuluttua kohtaukset pahentuivat. Sanon jalan/jalkojen pettämistä kohtauksiksi, koska sellaisilta ne tuntuivat. Yhtäkkisiä, odottamattomia ja hetkellisiä. Koira alkoi pyöriä paikallaan ympyrää. Liike oli pakko lopettaa, koska tämä kohtaus olisi jatkunut ja jatkunut. Näitä tuli milloin sattui, mitään järkevää kaavaa en ole keksinyt, mikä tämän kohtauksen laukaisi. Useinmiten kuitenkin hevosaitauksilla, en tiedä miksi. Koira kiihtyi hevosten läheisyydessä? 

Kiropraktikko totesi oikean takajalan olevan todella jäykkä. Aristi lantionseutua sekä lonkkaa. Lihakset olivat kivikovat. Tällä kertaa epäilynä hermopinne ja käsittelyn jälkeen Kaapon jalka tuntuikin toimivan hieman paremmin.

Torstaina jalat pettivät alta hetkellisesti. Myös perjantaina. Kirjoitin Talvion Timolle sähköpostia, johon ynnäsin koko Kaapon sairauskertomuksen lyhennettynä. Olisi helpompi puhua puhelimessa, kunhan Timo olisi ensin lukenut Kaapon tarinan. Timo Talvio on erittäin arvostettu eläinlääkäri ja ortobedi etelä-Suomessa. Koko hermopinne teoria alkoi kuulostaa kaukaa haetulta. Ennemminkin kohtaus näytti takajalkojen halvaantumiselta, joka oli ohi hetkessä. Mietiskelin välilevyn pullistumaa, voisiko olla vaikka röntgen ei näyttänyt mitään. Eihän se välttämättä näytäkään. Myös se jo hiukan unholaan jäänyt borrelioosi alkoi vaivata mieltäni. Myös lauantaina koiralta pettivät takajalat alta.

Sunnuntai-iltana Kaapo köllötteli keittiön sohvalla ja katseli, kun tein mansikkakakkua. Odotteli omaa ruokaansa. Yhtäikkiä tunsin jonkun oudon tunteen ja käännyin katsomaan koiraa. Kaapo oli jähmettynyt kouristuksenomaiseen asentoon eli pää kääntyi oikealle aivan kuin niissä pyörimiskohtauksissa. Nyt koira vaan ei pyörinyt. Silmät olivat kääntyneet nurinperin ja värisivät. Ei minun tarvinnut arvailla, selvä epilepsiakohtaus. Istuin koiran viereen, silittelin ja puhuin Kaapolle. Kaapo oli koko ajan tajuissaan, reagoi puheeseeni ja silitykseeni hännän heilutuksella. Kohtaus kesti ehkä parikymmentä sekunttia, puoli minuuttia. Siltikin ikuisuuden. Kohtauksen jälkeen koira oli aivan normaali, joskin tietenkin hieman väsynyt.

Minulla paloi pinna. Meni hermot itseeni, muihin ihmisiin, eläinlääkäreihin, koko maailmaan ja Jumalaan. Ihan kaikkeen!! Ajattelin, että "Vittu, nyt riitti! Huomenna haen sen borrelioosilääkityksen vaikka kiven sisästä. Kukaan, ei kukaan tule minulle enää sanomaan, että "kun ne testit ovat negatiiviset". Otan riskin! Voin olla väärässä, mutta voin hemmettivie olla oikeassakin!!! Kokeilemalla ei häviä kuin rahaa minun kukkarosta ja Kaapo joutuu kärsimään yhden antibioottikuurin lisää. Niitä turhia kuureja on ollut muutama aiemminkin, kun on yritetty parannella mystisiä oireita. Jos sunnuntain kohtaus ja tasapainohäiriöt ja muut mystiset jutu johtuivat esim. välikorvatulehduksesta, samalla lääkekuurilla katoaa sekin. Jos kyseessä on jotain muuta, jota ei bakteerit ole aiheuttaneet, jatkamme edelleen syyn etsimistä.

Sain reseptin 10 vrk:n Doximycin kuurille, 600mg/vrk. Borrelioosiin pitäisi antibiootteja syöttää yhtäjaksoisesti kuukauden ajan, mutta kinuan ne puuttuvat vuorokaudet myöhemmin. Nyt jännätään! Jos on borrelioosi, oireet alkavat helpottamaan muutamassa vuorokaudessa. Eli katoaako takajalan jäykkyys, halvauskohtaukset ja muut neurologiset kohtaukset??

Kaapon oireet alusta saakka mm. seuraavia:

• korva- ja nielutulehdukset
• ihan hemmetin kipeä niska
• kipeät ja jäykät lihakset
• ontumista
• jalkojen kosketusarkuus
• luonteen muuttuminen araksi
• maksatulehdus
• väsymys
• pissaamisongelmat
• jalkojen tärinä, ensin vain yhdessä leviten lopuksi kaikkiin
• toispuoleinen "naamahalvaus": silmäluomi roikkui, ylähuuli roikkui, kieli mutkalla läähättäessä
• ajoittaista kuumetta, yskää
• kipukohtauksia

Nämä oireet eivät nyt aivan mene järjestyksessä. Mutta jos yksi oire katosi, tilalle tuli kaksi uutta. Lihasvaivat ovat olleet alusta asti mukana. Ne hellittivät kesän alussa, todennäköisesti akupunktion avustuksella. Sen jälkeen koira oli muutamia viikkoja todella hyvässä kunnossa. Kunnes iski nuo pienet ja epämääräiset tasapainohäiriöt oikean takajalan tienoille, pahentuen lopulta epilepsiakohtaukseksi,

Noin kuukausi sitten saimme tulokset myasthenia gravis-lihastaudin toteamista varten otetuista näytteistä. Ne arvot olivat raja-arvot ja siksipä ajateltiinkin kaikkien oireiden johtuneen,jos ei kokonaan, niin ainakin osittain tuosta. Borrelioosikokeita on otettu kahdesti, pikatestillä ja C6-analyysillä. Negatiivisia. Kummatkin kokeet otettu lääkuurin aikana tai heti sen jälkeen. Kaikenlaiset lääkekuurit voivat sotkea tuota analyysia antaen virheellisen negatiivisen arvon. Borrelia-bakteeri on myöskin erittäin hyvä piiloutumaan elimistöön. Tästä syystä niin ihmiselle kuin koirallekin on joskus hankala saada diagnoosia, vaikka borrelioosi olisikin tarttunut. IgM- ja IgG-vasta-aineet saattaisivat kertoakin jotain, mutta nyt niitä ei otettu. Nyt sitten mietin noita asetyylikoliinireseptori vasta-aineita (myasthenia gravis). Voisiko ne hiukan kohota borrelioosissa? Borrelioosihan voi tulehduttaa hermojen juuret, jolloin olisi ihan luonnollista ajatelle, etteivät ne toimi kunnolla ja näin ollen asetyylikoliinia ei pääse vapautumaan normaalisti? Hermoimpulssi on havainnollistettu tässä solunetin animaatiossa oikein hyvin. Toisaalta, jos asetyylikoliini pääsee vapautumaan normaalisti, vastaanottaja eli reseptori ei toimi kunnolla. Nämä reseptorit sijaitsevat lihassolussa. Voisiko borrelioosi vahingoittaa lihassoluja niin, ettei hermoimpulssissa vapautuneet asetyylikoliinit pääse reseeptoriin? Ja mikä borrelioosissa aiheuttaa niitä reseptorin vasta-aineita niin, että reseptorit tuhoutuvat eikä asetyylikoliinilla ole paikkaa minne mennä? Kaapollahan oli vasta raja-arvot, ovatko ne luontaisia Kaapolle? Kun ei tiedetä mitä ne ovat olleet ennen? Olen viime aikoina pohdiskellut kaikennäköistä. Nyt pohdiskelen tätä, tutkailen lääketieteellisiä julkaisuja, surffaan netissä. Rasittavaa tämä tiedon jano, enkö voisi vain antaa olla perehtymättä syntyihin syviin. Jos olisin käyttänyt puoletkaan tästä energiasta opiskeluun silloin aikoinaan, niin olisi varmaan ollut aika paljon parempi päättötodistus :)

Rino oli eilen todella vaisu, lenkilläkin vain käveli. Normaalisti porhaltaa edellä ja energiaa on jakaa koko kylälle. Nyt vain laahusti. Mahakin näytti olevan kuralla. Mietiskelin, että olisiko voinut mennä kipeäksi sunnuntain lenkkeilystä. Kävimme normaalia pidemmän lenkin ihan kaksistaan. Hieroin illalla koiran läpikotaisin ja hieronnan jälkeen Rino olikin pirteämpi. Mutta nyt taas aamulla löntysteli vain. Annoin maitohappobakteereja sekä kipulääkkeen. Toivottavasti olisi paremmassa kunnossa, kun menen kotiin. Muuten lähdetään eläinlääkäriin.

Hassua, parhaimmassa kunnossa oleva koira on Rinja-mummeli. Yli 10-vuotias teräsmummo. Ei ole noilla pojilla toivoakaan päästä samaan..

Hypotusta!!!

Jeeee!!! Eilen teki mieli hyppiä ja pomppia ja tuulettaa. Meillä oli hypokontaktitunnit ja oman osuutemme ajattelin suorittaa ulkona. Meidän vuoromme oli Rinon kanssa viimeisenä. Ryhmässämme on neljä koiraa, joten seurasimme ensin muiden harjoittelua. Hyvin kyllä toimivat kaikki koirat, aloittelijat ja jo hieman edenneet. Lopuksi siirryimme ulos Rinon ja minun suoritusta tekemään. Piilottelin hypohajua itseeni, muistaakseni 2.6 oli verensokerilukema, jonka noin viikko sitten sain itsestäni talteen. Kaksi kuitukangaslappua ja kaksi tai kolme meikkisienen palasta. Helpotin hieman tehtävää, koska olimmehan aika stressaavassa ympäristössä eli piilotin useita hajunlähteitä itseeni. Hupparin taskuun, liivien taskuun, rintaliivien sisäpuolelle, housun kauluksen sisäpuolelle... Ympärillämme olevissa autoissa oli koiria, aiemmin pihalla oli ollut koiraryhmä treenaamassa, vieraita ihmisiä seuraamassa suoritustamme, hajuja ja ääniä...

Otin koiran autosta. Rino oli rauhaton. Enpä ehtinyt kuin astella lähemmäs katsojia ja pysähtyä, niin Rino ilmaisi.. Raapaisi ensin pohkeeseen ja palkan saatuaan siirtyi etupuolelleni raapimaan. Siinä sitten onnesta pakahtuen ja raapimisesta kärsien palkkasin koiraa. Ja koirahan oli tomera, raapaisut teräviä. Jälkeenpäin videolta suoritusta katsellesani huomasin, että väistelen jaloillani Rinon raapaisua. En kuitenkaan liikaa, saa raapaistua siltikin. Tiedostamaton väistämisreaktio, olenhan jo oppinut, että Rinon raapaisu tekee kipeää...

Uskon ja luotan, että Rino tulee aikanaan hoitamaan tehtävänsä oikein mallikkaasti. Se, että saadaanko me viralliset tukikoiraliivit, onkin eriasia. Meidän pitää läpäistä Kiva Koirakansalainen-testi...

En se minä ollut. Se oli Pirkka!

Itkeäkö vai nauraa? Ihan itsestään räjähti juu, semmoisella isolla mustalla läskitassulla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Eipä varmaan! Mutta en voi todistaa, koska en ollut paikan päällä. Mutta Kaapon tekemiseltä vaikuttaa, sillä kun on jokin kumma fetissi noihin patjoihin. Ne pitää aina päästää piinastaan... Ei kait se auta kuin lähteä pehmustekaupoille. Nyt ne onneksi alkavat olla jo edullisempiakin, kesä on kuitenkin jo takana päin.. Mikä kesä? Sellaista ole vielä ollutkaan. Muutamana päivänä on elohopea kivunnut vaivailloisesti sinne +20 Celssiusasteen tienoille. Muuten on pysytellyt nippanappa plussan puolella. No ei, ehkä siinä +15 asteen tienoilla...

Eilen Kaapo oli kiropraktikon käsittelyssä. Nikamajumeja vielä yhä edelleen availlaan. Alkaa menemään parempaan päin, käsittely ei ollut enää niin kivuliasta Kaaponkaan mielestä. Paitsi lonkan alue. Sieltä kipuja löytyi. Kerroin  Merville (kiropraktikko-eläinlääkäri) Kaapon oireista. Siitä kuinka pitää jalkaa suorempana ja kävelee jalka jäykkänä. Myöskin niistä muutamista kerroista, kun jalka on pettänyt alta. Kerran ihan totaalisesti kaataen koko koiran ja sen jälkeen (ja muutama jo ennen tuota kaatumista) vähän vähäisempinä muutaman sekunnin ajan kestävinä "kramppeina"(?)... Jalan aluetta käsitellessään Mervikin huomasi jalan jäykkyyden sekä sen, että lihakset olivat kivikovat. Myöskään venytys ei onnistunut kunnolla. Lantion käsittelyyn reagoi hiukan ja vielä enemmän lonkan alueen käsittelyyn. Mervi arveli siellä jossain olevan hermopinteen. Nikamajumi on voinut siirtyä nyt tällä kertaa lonkkaan, se nikamajumi kun vaeltelee nyt ympäri koiraa etsien laskeutumisalustaa. On ihan normaalia, että koira reagoi näin. Siis nikamalukko reagoi näin eli siirtyen käsittelyjen myötä paikasta toiseen. Joku kerta sitten käy "puff" ja se katoaa, kun otollista jumittamispaikkaa ei enää löydykkään. Kaapolla on joka käsittelyn jälkeen ollut nikamalukko eri paikassa. Pienempiä nikamalukkoja löytyi rintarangan alueelta useampia, ei ihmekään, jos koira söi paljon ruohoa. Niskasta ei oikeastaan enää löytynyt mitään pahoja lukkoja, Kaapo antoi käsitellä niskaansa jo hyvin. Jospa ne lukot vihdoin ja viimein katoaisivat lopullisesti.
Seuraava etappi meillä onkin fysioterapeutti ja lihasten hieronta. Akupunktioon ei ehkä päästä kuuteen viikkoon, koska Soile ei ole töissä. Tai sitten on mentävä sellaiselle, joka ei Kaapoa ole hoitanut aiemmin. No, hierontaa tai akupunktiota jokatapauksessa lähiaikoina tiedossa.

Tänään aamulla Kaapo käytti takajalkaansa normaalisti ja vauhtia piisasi ihan liikaakin. Kaapo ei osaa ottaa yhtään rauhallisesti. Jos se tuntee olonsa hyväksi, silloin touhutaan ja mennään sata lasissa. Sitten vasta rauhoitutaan, kun ns. "nyt sattu Juhaa leukaan" eli menee nurinperin mukkelis makkelis ja tapahtuu tapaturma ja johonkin koskee.... Semmoinen se tuo Kaapo on!

Lehmiä ja lampaankarvaa

Tässä päivänä muutamana tulin töistä kotiin. Rinjalla oli kiima, joten koirat olivat erotettuina toisistaan. Sisällä oli koiraportin ympärillä tavaraa röykkiöttäin, etteivät pojat mene läpi portista. Ja varmuuden maksimoimiseksi Rinja oli teljetty sauna- pesuhuone - kodinhoito-akselille. Käytin pojat pissalla ja telkesin ne takaisin sisälle ja paukautin oven lukkoon. Ulkokautta hipsin kodinhoitohuoneen ulko-ovelle avatakseni sen ja päästääkseni Rinjan ulos. Klonks, klonks vääntelin kahvaa. Ovi pentele oli lukossa! Kiirehdin takaisin etuovelle ja sekin tietenkin oli lukossa. Olinhan juuri lukinnut oven. No ei hätää mitään, taka-ovi on auki ja kävelin talon taakse. No, eipä avautunut takaovikaan. Sekin oli umpivisusti kiinni. Kaikki ovet olivat lukossa ja minulla avaimet sisällä. Olin juuri laittanut insuliinia, joten verensokerini alkoi hiipiä alaspäin. Harri oli töissä, Harrin vanhemmat asioilla. Pikkuinen paniikki alkoi hiipiä, jotta mistäs nyt apua ennenkuin taju lähtee. Juoksin ovelta toiselle kuin sekopäinen kana, joka ei tiedä minne mennä. Kokeilin oven kahvoja ja mantrasin mielessäni "seesam aukene". Syömistä olisi saatava pian. Puhelin!!!! Olihan minulla puhelin taskussani ja seuraavaksi olikin vuorossa puhelu äidilleni. Selostin tilanteen ja äiti ja isä lähtivätkin tulemaan siltä istumalta pelastamaan tytärtään ahdingosta. Puhelimessa ollessani kuulin, kun koira hyppäsi ovea vasten ja klonkotteli kahvaa. Hmmm, voisikohan olla..... Ja juu, kyllä, ovi oli auki ja sain perua hätäavut ja paniikit. Pääsin sisälle! Rinohan se pomppasi ovea vasten samalla painaen kahvaa ja vääntäen toisella tassullaan lukitusnuppia. Ja sehän riitti. Illemmalla huomasin läskitassu-Kaaponkin pystyvän ihan samaan suoritukseen ja viime aikoina ovista ulos karkaaminen onkin alkanut muodostua ongelmaksi.

Viikonloppuna ratsailin urakalla. Lonkkakipu on antanut hieman periksi eikä hevosen selkään nousu saa näkemään tähtiä. Mutta jotain vikaahan tuossa lonkassa on, kun lonkan sivulle ja ylös vieminen on niin tuskallista. Joskus hevosen selässä istuminenkin on varsin tukalaa Siksi olenkin päättänyt tilata satulattoman satulan eli tavallaan huovan, jossa on jalustinhihnat ja ja vatsavyö. Mutta en ihan mitä tahansa huopaa ostakaan vaan tämän Christ Iberica Plus lampaankarvasatulan. Ajattelin tilata Saksasta, Suomesta ei ihan tätä mallia taida saadakaan. Lampaankarva on muotoiltu espanjalaisen satulan tyylisesti. Ai, että odotan, että tammalla on tuo selässään ja pääsen istumaan siihen. Olotila voi olla aika taivaallisen pehmeä, kuin pilvellä ratsastaisi.

Niin ne viikonlopun ratsailut eivät menneet oikein putkeen. Lauantaina Tumpelolta putosi reissussa kenkä ja kavio lohkesi. Tatsille kiilautui kivi kengän reunan ja säteen  väliin. Sunnuntaina Sakari ja Nipsu saivat kunnon paniikkikohtaukset. Jo kotoa lähtiessä varsinkin Sakari oli pörhäkällä päällä. Mörköjä oli eikä meinattu päästä tallin pihasta minnekään ennenkuin Elisa talutti Nipsun edellä. Siltikin tuntui, että ruutitynnyrin päällä istun. Ja lisää pökköä pesään tuli, kun tien vieressä olleella pellolla oli lehmiä. Ne olivat kaukana, mutta ne liikkuivat. Tai että edes olivat samalla planetaalla, se riitti Sakarille ja Nipsulle. Hevoset menivät aivan sekaisin, puhisivat ja pöhisivät. Häntä tötteröllä yrittivät kääntyä kotiin. Sakari hyppi ja melskasi ja eteenpäin päästiin vain Elisan taluttaessa Nipsua edellä. Nipsukin oli hankalasti käsiteltävissä ja yritti karata koko ajan. Jonkin ajan kuluttua päätin itsekin hypätä taluttamaan Sakaria pienen matkaa, en tuntenut oloani kovinkaan turvalliseksi räjähdysalttiin hevosen selässä. Selkään ei takaisin päästykään ennenkuin Harri tuli avuksi ja piti hermostuneita hevosia paikallaan. Ja kotiin mentiinkin aika vauhdikasta steppiä. Tallilla otin Sakarin kanssa kentällä tuttuja mutta aivotyöskentelyä vaativia tehtäviä ja hevonen rauhoittuikin hieman. Nipsu oli tällä välin vetänyt uudet paniikit tallissa. Paniikin laukaisi Elisa, jonka Nipsu ihan selvästi yhdisti tapahtumiin lehmälaitumen lähellä. Kun Elisa lähestyi karsinaa, Nipsu alkoi juosta karsinassa edestakaisin sekä tärisi aivan mielettömästi. Silmän valkuaisetkin olivat aivan punaiset. Kun Elisa lähti pois, hevonen rauhoittui. Kenestäkään muusta ei samanlaista paniikkikohtausta tullut. Päätettiin, että minä talutan Nipsun laitumelle niin ei tarvitse ponin panikoida. Matkalla poni jo rauhoittuikin ja voitiin kulkea Elisan ja Sakarin vieressä ilman hyperventilaatioita. Mielenkiintoista hevosen oppimispsykologiaa!! Erittäin mielenkiintoista! Ehkäpä minä sivujuonteena voisin opiskella hieman hevosen oppimispsykologiaa samalla kun nyt syksyllä aloitan opiskelut Suomen Eläinkoulutuskeskusksen kursseilla...

Maanantaina hyppäsin pitkästä aikaa tamman selkään. Se on saanut oleskella ainakin kuukauden päivät ja liikuskella omaehtoisesti. Tamman jalat tuntuivat hyvältä mutta siltikin maastoilimme vain pehmeitä polkuja pitkin. Kaviokuumeesta on jäänyt pientä vaivaa, tamma kompastelee paljon herkemmin. En tiedä häviääkö tuo vaiva ajan mittaan vai onko tullut jäädäkseen. Mutta kiva huomata, että tamma saatiin sellaiseen kuntoon että rauhallisia maastolenkkejä on mahdollista tehdä. Kesän alussa Liekki karkasi ja Nipsu oli karannut toisesta aitauksesta samaan aikaan sekä jahdannut tammaa pitkin pihoja ties kuinka kauan. Tuon episodin jälkeen tamma ontui kauan. Nyt ei enää ontumista ole näkynyt ja siksipä uskalsinkin hypätä selkään.

Tumpelon kanssa on käyty jo peräti kerran radalla. Tarkoitus oli aloittaa säännöllinen hiittitreeni käyden radalla kaksi kertaa viikossa, mutta eipä tuohon riitä aikaa. Nyt sitten pohditaan minne oripoika vietäisiin valmennukseen. Rokotukset vaan on saatava ensin ajantasalle... Tumpelo on muutenkin alkanut miehistymään ja ryhtynyt vaatimaan itselleen laumassa parempaa asemaa. Eemelin jouduin jo siirtämään pois poikalaumasta, koska Tumpelon ja Eemelin välille tuli riitaa. Parempi kun ei ota riskejä. Luulen, että Sakari on seuraavana tulilinjalla. Toivottavasti ei, vaan varsa tyytyy tähän asemaansa...

Kaapon tunnelmia Koirapoppoon puuhapäivältä

Lauantaina 04.07.2015 pidettiin pieni puuhapäivä, olihan Koirapoppoo ollut kasassa jo vuoden. Ohjelmassa oli rally-tokon möllikilpailut, houkutusrata sekä pieni pujottelu/ahmimiskilpailu. Jaetiin palkintoja ja kunniakirjoja. Aurinko paistoi ja kaikilla oli mukavaa. Naurettiin ihan katketaksemme, koirien kanssa on niin hauskaa.
Alla kuvia Kaaposta tuona päivänä. Kuvaajana toimi Milla Ryhänen.

Kaapo Rally-Tokossa. Kuva: Milla Ryhänen

Rally-Tokoa. Kuva: Milla Ryhänen

Koira eteen, vasemmalta sivulle.. Kuva: Milla Ryhänen

Spiraali oikealle Kuva: Milla Ryhänen

Kaapo houkutusradalla, valmiina lähtöön. Kuva: Milla Ryhänen

Täältä tullaan! Nameja siellä, nameja täällä, haistan ne!!! Kuva:Milla Ryhänen

Mammaaaa!!!! Kuva: Milla ryhänen

"Ai nytkö saa syödä ihan luvan kanssa? Omnomnom" Kuva: Milla Ryhänen