Hajuerottelun ABC osa 3. Hajuerotteluradalle siirtyminen

Tähän mennessä on siis opittu erottelemaan aniksen hajua lattialla olevista lasipurkeista. Mitään käskysanaa ei ole liitetty aniksen etsimiseen. Mutta nyt sekin on edessä, kun siirrytään radalle, jota minä kutsun maalaismaisesti hajuradaksi.

Ratana minulla on valkoisesta huonekaluvanerista tehty pitkä ja kapea laatikko, jossa on neljä pyöreää reikää kannessa. Reiät ovat toisistaan noin 30cm päässä ja ne ovat sopivan kokoisia minun purkeilleni. Purkit eivät kolise laatikossa eikä niitä ole liian hankala asettaa reikiin. Laatikko on sopivan korkuinen, juuri sellainen, että purkeista näkyy suuaukko. Olen nähnyt myös sellaisia ratoja, jossa purkit jäävät melkein kokonaan esille.

Myös pilariharkkoja käytetään ratapohjana. Tai muovisia wc-harjatelineitä. Mielikuvitus kai tässä on vain rajana, kunhan on joku mihin purkit laittaa. Tai voihan ne purkit olla lattiallakin irtonaisena, eihän sitä kukaan kiellä. Jos vain koira ei niitä kaatele.

Siis itse hajurataharjoitteluun nyt. Aloitin Rinon kanssa kahdella purkilla. Asetin ensimmäiseen reikään anispurkin ja toiseen reikään tyhjän purkin. Annoin sen nuuskuttaa ylimääräisestä purkista anishajua ja palkkasin jokaisesta nuuskusta. Näin hieman avitin ensimmäisiä kertoja radalla, että sillä olisi nenässään se haju, mitä sen pitää etsiä (ajan mittaan luovuin tästä tavasta, ei ollut tarpeen enää, koska opetetaan vain tekniikkaa) Nyt liitin sanan radalle lähettämiseen, minulla se oli "No niin", lyhyesti, ytimekkäästi ja erittäin mielikuvituksettomasti. Ja käsky tuli ihan vahingossa, koska ehdin käyttää sitä muutaman kerran, ennenkuin edes mietin mikä sana käskynä voisi olla. Purkit radalla, käsky "No niin" ja kävelin koiran kanssa radan eteen ja odotin mitä tapahtuu. Ja koska Rino oli jo oppinut haistelemaan anista kädessäni olevasta purkista sekä lattialla olevasta purkista, se meni nyt sen kummemmin ihmettelemättä haistelemaan anista radalle. Heti klikkaus ja palkka. Ja palkkaus purkin suunnasta. Annoin koiran haistella vielä uudestaan ja palkkasin ja vielä uudestaan ja vielä ja vielä. Ja aina palkka tuli purkin yläpuolelta. Nyt ei odoteltu pitkää nuuskua vielä, kunhan koira haisteli purkkia radalla. Jälkimmäinen, tyhjä purkki, jäi huomiotta, mutta ei väliä. Senkin aika olisi tulossa vielä. Ja vasta useiden nuuskujen jälkeen poistuttiin radan vierestä pienelle tauolle. Koira siis seisoi koko ajan purkilla ja palkkasin niille sijoilleen. Ei poistuttu välillä. Kymmenen sekunnin aikana tuli monta klikkausta ja palkkaa.

Pienen tauon aikana kävin olevinaan sotkemassa purkkien paikkaa, mutta palautin ne silti alkuperäisille paikoilleen. Anispurkki ensin ja tyhjä sitten. "No niin" ja koiran kanssa radalle ja taas anispurkin haistelusta palkkaus ja monta toistoa, kunnes taas odottamaan uuden sarjan alkua. Nuuskujen pituutta voi sopivassa vaiheessa jo venyttää. Ja välillä taas palkata lyhyemmästä.

En ole ihan varma uskalsinko jo seuraavaksi vaihtaa purkkien paikkaa vai teinkö vielä yhden sarjan purkkien ollessa samoilla paikoilla. Mutta montaa kertaa sitä ei kannata tehdä näin, ettei koira opi anispurkin olevan aina ensimmäisenä.

Seuraava vaihe onkin sekoittaa purkkien paikat ihan oikeasti. Eli tyhjä purkki ensimmäiseksi ja anispurkki viimeiseksi. "No niin" ja koiran kanssa radalle. Oma asettuminen radan viereen on tärkeää. Eli ei saa mitenkään vihjata koiralle missä se haluttu hajupurkki on. Koska koira haistaa aniksen jo kaukaa, sen vain on hoksattava, minkä purkin luo pitää mennä. Ohjaaja ei saa asettua suoraan purkin eteen eikä tuijottaa oikeaa purkkia. Fiksu koira oppii yhdistämään omistajan elekielestä oikean paikan eikä käytä nenäänsä.

Rino tietenkin nuuhkaisi ensin tyhjää purkkia, siinähän se anis oli viimeksi ollut. En antanut palkkaa. Koira ihmetteli, että mitäs nyt tapahtuu. Mietti hetken ja meni haistelemaan jälkimmäistä eli anispurkkia. Palkkasin heti. En odottanut pitkää nuuskua. Monta nuuskujen toistoa ja monta palkkausta myöhemmin (ehkä kuusi toistoa) lopettettiin harjoittelu sillä erää. En lähettänyt enää uudestaan koiraa radalle. Näinkin monta sarjaa yhdelle harjoitukselle on todella paljon, ihan siinä rajoilla ettei ole jopa liikaa. Varsinkin aloittelijalle. Loppupalkkaa kannattaa myös vaihdella. Rino rakastaa palloja, joten joskus viimeisen nuuskun jälkeen lentää pallo ja koirahan on ihan onnessaan.

Seuraavalla kerralla hajuradalla anispurkki oli taas ensimmäisenä ja tyhjä purkki toisena. Luonnollisesti koira haisteli ensin anispurkin ja sai yhtä monta palkkaa kuin teki nuuskuja. Sitten koira kauemmas lepäämään hetkeksi. Tässä vaiheessa vaihdoin purkkien järjestyksen. Jos harjoituksissa on mukana apuri, hän voi vaihtaa purkkien järjestystä. Mutta silloin hän vaihtaa sillä nimenomaisella harjoituskerralla aina purkkien paikan. Vain hänen hajunsa ovat lisänä purkeissa.
Rino meni taas ensimmäiselle purkille, joka oli tyhjä. En palkannut ja koira siirtyi seuraavalle purkille. Heti palkkaus ja sen jälkeen useita nuuskuja anispurkista nuuskujen pituutta vaihdellen, tietenkin palkaten.

Tällaisia kahden purkin harjoituksia teimme jonkin aikaa. Emme kuitenkaan joka päivä. Välillä vaihdoin purkkien paikkaa ja välillä en. Saatoin laittaa ne hajuradan toiseen päähän että lähestyttiin rataa hieman eri kulmasta. Jäin välillä itse pois radalta ja lähetin sinne koiran, mutta menin palkkaamaan kuitenkin oikean purkin suunnalta. Seuraavaan vaiheeseen voi siirtyä eismerkiksi silloin, kun koira onnistumiset on 8/10 ja purkkien paikat ovat vaihdelleet ja on tehty harjoituksia muissakin paikoissa kuin siinä yhdessä.

Ei kannata tehdä kovin montaa sarjaa samalla harjoituskerralla. Hajutunnistus on koiralle rankkaa puuhaa. Siinä koira käyttää nenäänsä ja aivojaan todella paljon. Neljän sarja eli neljä kertaa radalla käynti oli minulla sellainen vakio. Joskus tehtiin vähemmänkin, käytiin vain nopeasti kerran tai kaksi radalla. Sarjojen välissä on hyvä pitää taukoa. Joskus harjoiteltiin niin, että tehtiin kaksi sarjaa ihan peräjälkeen ja pidettiin tauko ja otettiin taas kaksi sarjaa peräkkäin. Minun kielessäni sarja alkaa siis sitä, että koira lähetetään radalle, sitten se nuuskii lasipurkit ja ilmaisee oikean, ja tekee sille oikealle useamman nuuskun. Tähän loppuu sarja. Tapoja ja tyylejä on varmasti useita ja jokainenhan etsii omanlaisensa, kunhan tarkkailee, ettei koira väsy ja että koiralla on mahdollisuus toistojen myötä oppia....

Ja taas se yksi tärkeä asia: Harjoitusten jälkeen pitää purnukat putsata ja puunata. Eli pestä laimealla hajustamattomalla atsianpesuainevedellä ja keittää viisi minuuttia kiehuvassa vedessä. Astiat otetaan vedestä omilla ottimillaan ja pistetään kuivamaan sinne minne aina ennenkin. Sormia ei saa polttaa!!

Hajuerottelun ABC osa 2. Nuuskuharjoitusten alku, kohteena anis

Meillä oli ensimmäisellä harjoittelukerralla käytössä vanha ja käytetty oluttuoppi, koska en ollut vielä kunnon lasipurkkeja ehtinyt hommata. Tuopin kuitenkin pesin ja keitin.. Ja huomaa, että seuraava mitä kirjoitan, ei todellakaan tapahtunut yhden päivän aikana vaan harjoituksia toistettiin useana päivänä. Ensin tyhjällä purkilla monena päivänä ja sitten vasta siirryttiin anikseen. Ja ennenkuin näitä harjoituksia voi alkaa tekemään, koiran on osattava naksutin, jos sellaista aikoo käyttää. Tiedettävä mitä se tarkoittaa. Luonnollisesti voit antaa merkin äänelläsikin sekä palkata nameilla tai sitten lelulla. Nameilla palkatessa toistoja tulee niin paljon enemmän ja koira oppii nopeammin kuin lelulla palkattaessa.

Ja miksi käytin harjoitteluun anista? No pelkästään tekniikan oppimisen takia. Anis ei koskaan tule olemaan koiralle sellainen haju, jota se joutuisi oikeasti etsimään. Tai joo, ehkä joku anisviljelmien työntekijä katoaa joskus, ja koiran pitää hajun perusteella löytää se :) Eli siis aika epätodennäköistä.  Ja tekniikan opettelu turhalla hajulla kannattaa. Virheitä sattuu uutta opetellessa ja näin ei tule "pilanneeksi" hajua, jos jotain meneekin opettelussa vikaan. Ja myöhemmin tulevaisuudessa, kunhan tekniikka on hallussa, uusien hajujen erottelu on helpompaa.

Harjoittelu alkaa sillä, että sinulla on tuoppi eli lasipurkki yhdessä kädessä. Naksutin mieluiten vielä siinä samassa kädessä esimerkiksi teipattuna lasipurkin kylkeen. Ei tarvitse keskittyä lasipurkin ja naksuttimen pitelemiseen. Namipalat toisen käden lähettyvillä jossain piilossa. Purkki asetetaan niin, että koiran on helppo nuuskaista sitä. Itse olin polvillani maassa ja pidin purkkia reisieni päällä.

Kun koira nuuskaisee ja usein se niin tekeekin, koska on kiinnostunut siitä mitä sinulla on kädessäsi, palkkaa heti. Juuri sillä sekunnilla, kun kuono on edes purkin lähellä tai pyyhkäisee nopeasti purkin reunan yli, klikkaa naksutinta. Ole tarkka ajoituksessasi, ei liian myöhään! Opettele ennakoimaan ja lukemaan koiraasi, saat ajoitettua klikkauksen oikeaan kohtaan. Palkkaa heti namilla purkin suuntaisesti eli nyt siis siitä purkin päältä. Tee useampi toisto, esimerkiksi kymmenen peräkkäin. Koira hoksaa nopeasti, mitä odotat siltä. Kun toistoja on kymmenen takana, pidä tauko. Mutta vain onnistuneen suorituksen jälkeen. Puuhaile muuta tai silittele koiraa. Koira tarvitsee hengähdystauon.

Ota taas sarja nuuskaisuja ja pidä tauko. Ja vaikka vielä kolmannenkin kerran sama homma. Ensimmäisellä kerralla muistaakseni tein viisi sarjaa toistoja, sarjassaan oli 10-20 nuuhkaisua.

Käsille jäi enemmän tilaa toimia, kun laitoin lasipurkin reisien väliin. Naksutin toisessa ja namit toisessa kädessä

Kun koira on selvästi hoksannut idean, että palkan saa, kun kuono käy purkilla, ala vaatia hieman enemmän. Älä palkkaa siitä, kun kuono käy nopeasti reunalla. Odota, että se tarjoaa hieman pidempää nuuskua. Älä kuitenkaan vaadi liikaa, ei ole tarkoitus, että nenä viipyilee purkissa sekunttitolkulla. Odota välillä pidempää nuuskua ja välillä palkkaa lyhyemmästä nuuskusta. Ettei koira opi ennakoimaan. Laita purkki lattialle ja palkitse, kun koira nuuhki purkkia sitä kaatamatta.

Siinä vaiheessa, kun koira oikeasti nuuskaisee purkkia eli kuulet nuuhkaisuäänen tai huomaat muuten, että koira nuuhkii, voit tutustuttaa sen anis-hajuun. Tai jos niitä nuuhkaisuja ei ala kuulua, niin älä jää liian pitkäksi aikaa tyhjän lasin kanssa harjoittelemaan. Lisää se anis sinne purkkiin. Tee samat harjoitukset aniksen kanssa kuin mitä teit tyhjän purkin kanssa. Vaadi eri pituisia nuuskuja eli klikkailet naksutinta niin, että koira ei mitenkään voi arvata, kuinka pitkän ajan vaadit. Mutta vaadi enemmän pidempiä nuuskuja kuin lyhyitä, esimerkiksi kolme sekuntia ja vähän yli kestäviä. Ja seuraa, että nuuhkiiko koira oikeasti, höyrystyykö lasin sisäpinnat.  Näillä pitkän nuuskun harjoitteluilla valmensin Rinoa siihen, että se ilmaisee löytyneen aniksen pitkällä nuuskulla eli jää siihen purkin tai anis-esineen ylle "nuuhkimaan". Eihän se enää opittuaan nuuhkinut vaikka oli siinä purkin yllä pitkään. Nuuhkaisi sen kerran, että varmistui aniksen olevan siinä ja jähmettyi nuuhkimisasentoon. Silmät vaan liikkui, kun odotti naksuttimen naksahtavan merkiksi palkan tulosta.

Jos haluat ilmaisutavaksi jonkun muun käytöksen, sen opettaminen tulee hieman myöhemmin.

Lopulta siirryin kahden purkin erotteluun. Opeteltiin tekniikkaa kahdella anispurkilla. Purkit olivat lattialla edessäni, naksutin kädessäni ja namit lähellä. Kun koira nuuhkaisi toista purkkia, klikkasin ja palkkasin sekä laitoin purkin selkäni taakse piiloon. Seuraavaksi koira tietenkin nuuhkaisi jäljelle jäänyttä purkkia ja palkka tuli heti. Piilossa ollut purki tuli selkäni takaa lattialle ja koirahan nuuhkaisi sitä.. Älä anna näin selviä vihjeitä kuin muutaman kerran. Jätä molemmat purkit lattialle erilleen toisistaan. Myös palkan suunnalla voi määritellä mitä purkkia koira haistaa seuraavaksi. Haisteltuaan vasemman puoleista purkkia, koira saakin palkan oikean puoleisen purkin suunnalta tai kahden purkin keskeltä. Palkkaa aina, nuuhkipa kumpaa purkkia tahansa. Jos koira jumittuu samalle purkille, mieti miten saisit sen siirtymään toiselle purkille ilman selvää johdattelua (sormilla osoittelua tms)? Mitä muita keinoja purkilta toiselle siirtymiseen voisi olla kuin purkin piilottaminen tai namilla johdattelu? Mitä enemmän koira joutuu itse pähkäilemään, sen parempi..



Siirryimme siis seuraavaksi aniksen erotteluun. Kaksi purkkia. Toisessa oli anis-maustetta ja toinen oli aivan tyhjä. Tämä vaihe oli minulle luvattoman helppoa, koska käsissäni oli koira, joka hoksasi homman nopeasti. Joten jos tässä vaiheessa minulle tulee joskus ongelmia jonkin toisen koiran kanssa, niin siinäpä sitä onkin pohtimista, että miten selvitän ongelman.  Tarkoituksena siis on, että koira ilmaisee anispurkin ja jättää tyhjän purkin huomiotta tai vain nuuskaisee nopeasti. Anispurkeilla vaadin pidempää nuuskua ja tyhjillä purkeilla nenä vaan pyyhkäisi suuaukon ohi, Rino siis tarkisti tyhjänkin purkin. Ja tottakai koira haistaa, vaikka se ei jääkään nuuskuttelemaan. Tässä vaiheessa mukaan tuli myös tosi pitkä nuuhku. Anispurkilla saatettiin viipyillä vaikka kymmenen sekuntia. Koira sai nostaa päänsä ylös vasta klikkauksesta. Edelleen nuuhkun pituuksia vaihtelin eli klikkailin eri kohdissa, ettei koira opi ennakoimaan. Ja noita tosi pitkiä nuuskuja en tehnyt paljon, ne olivat vain sellaista hupia minulle ja lisäharjoitutsta koiralle.

Muistutuksena! Jokaisen harjoittelukerran jälkeen lasipurkit pestään ja keitetään kiehuvassa vedessä 5 minuuttia. Aina puhtailla välineillä seuraavaan harjoitukseen!