Kulunut kesä on ollut aivan ihana. Kävimme reissussakin Lapissa. Reissusta lisää toisessa blogissani, joka on pyhitetty reissaamiselle: Retkiä, reissuja ja suuria seikkailuja. Koiratkin pääsivät mukaan, onhan meillä nyt matkailuauto mihin koko meidän "perhe" mahtuu.
Rino siis valmisui diabeteskoiraksi kesäkuussa. Nyt olemme muutamaan kertaan päässeet esittäytymään vähän suuremmalle yleisölle ja kertomaan mitä se diabeteskoiran työ on ja kuinka koira sellaiseen työhön koulutetaan. Rino on ollut elementissään. Koska homma on sellaista minkä se taitaa jo unissaan, se ei stressaa esiintymistä ihmisjoukon edessä. Kun se vaan näkee tarvikkeet, se fokusoituu täysin työhönsä. Rakastan!
9.8 esiinnyimme Polly&Pepin avajaisissa. Avajaisten aikana nähtiin muitakin lajiesittelyjä ja Rino esitti oman repertuaarinsa täysin asialleen omistautuneena.
 |
| Polly&Pepin avajaisissa Joensuussa. Näytämme kuinka alkuun hypohajua harjoitellaan hajutunnistusradalla.. |
 |
| Oikean purkin ilmaisusta palkataan. Purkissa hypohaju. |
Vähän muokkailin kuvia, ettei ihmiset ole tunnistettavissa. Alkoi lapsettamaan :)
 | ||||
| Yhdessä purkissa hypohaju, muissa normaalin verensokerin haju |
Mutta joskus saa vähän pelleilläkin :) Anteeksi kaverit, mutta tärkeintä eikös ole, ettette ole tunnistettavissa kuvista???
Seuraavana lauantaina saman esityksen kanssa kerroimme ihmisille Rinon työstä. Silloin olimme vierailemassa erään metsästysseuran tapahtumassa Tuupovaarassa. Paikalla oli myös pari rajavartijaa, jotka pitivät hienot näytökset koiriensa kanssa ihmisen etsinnästä ja esineiden etsinnästä..
 | ||
| Rino raapaisee, kun minulla on verensokeri matalalla. Tässä näytämme, kuinka selllainen käytös saadaan opetettua |
Tänään alkaa "kurssi", jonka päätteeksi minun ja Armin pitäisi pystyä läpäisemään BH-koe. Olen ollut erittäin laiska Armin kanssa enkä ole ollenkaan keksinyt mitä haluamme harrastaa. Joten olemme kokeilleet vähän sitä, tätä ja tuota mistään erityisemmin innostumatta. Olemme käyneet jopa agilityssä muutaman kerran. Se on ihan kivaa, mutta rottweiler ei kuitenkaan ole ketterä agilitykoira. No, jospa tuo BH olisi meidän kiinnekohta..
Syksyllä käytämme Armin virallisissa lonkka/kyynärkuvissa ja silmätkin pitäisi jossain vaiheessa peilata. Jos luuston osalta tulee terveen paperit ja jos ulkomuodontarkastus sekä MH-kuvaus on hyväksytty hyvin arvosteluin, niin EHKÄ sitten voisi miettiä haluaisiko tuon nartun astuttaa. Tiedän jo etukäteen mitkä ovat Armin ongelmat MH-kuvauksissa. Se tulee hakemaan minulta tukea ihan liikaa, ei toimi itsenäisesti. Eikä se myöskään varmasti lähde leikkiin mukaan vieraan ihmisen kanssa..
MH-kokeessa minä en saa ohjata koiraa, en puhua, en estää hihnalla tai mitään muutakaan. Koiran pitää osata itsenäisesti selviytyä kaikista vastaan tulevista ongelmista. Ratkoa, pähkäillä ja luottaa itseensä. Ja Armilla ei ole sillä tavalla itseluottamusta, vaikka onkin rohkaistunut paljon. Ihan tarkoituksella se joutuu nyt vähän itse ottamaan ohjat käsiinsä. Ei tietenkään liikaa, mutta aina ei tarvitse minulta kysellä ensin, onko jokin asia ok. Minä kyllä kerron, jos ei ole. Mutta minä en tee ratkaisuja sen puolesta, koiran on osattava käyttää omia aivojaan.Ja rottweilerin pitäisi olla itsevarma luonteeltaan.
 |
| Ihana Armi |
Rinolla tuntuisi nyt olevan huono kausi nivelongelmiensa suhteen. Ukkeli on tällä hetkellä sairaslomalla ja kipulääkekuurilla. Todennäköisesti sunnuntainen liukastelu märillä pitkospuilla jumiutti koiran lopullisesti. Löysät lonkat ja toisessa vieläpä kohtalaista nivelrikkoa. Ei hyvältä näytä.. Mutta hoidetaan ja yritetään jatkossa pitää vähäoireisena tai jos oireita tulee, niin mennään sen mukaan. Kipulääkekuurin jälkeen aloitetaan cartrophen-pistokset. Tarkoitus olisi myös käyttää koiraa eläinfysioterapeutin luona hoidettavana ja allasjumppaamassa. Akupunktio on meidän taloudessa todettu myöskin erittäin tehokkaaksi. Nivelravinteet menevät luonnollisesti koko ajan. Ja olenpa minä harkinnut kotilaserhoito-laitettakin. Ne vain maksavat hunajaa.. Mutta kaikin asein taistellaan..
Vihdoin ja viimein koirat ja kissat eivät ole meillä "kuin kissat ja koirat" eli toistensa kimpussa. Aikaa se otti, mutta tavoitteena olikin, että tilanne rauhoittuu ja kissat ovat koirien mielestä kivoja kavereita -ei saaliita. Nyt ollaan kaikki sulassa sovussa, tervehditään puolin ja toisin. Koirat häntää heiluttamalla ja kissat koiria vasten hankautuen.
Syksy hiipii hiljalleen. Ahdistaa jo valmiiksi tuleva pimeys? Kuinka sen talven jaksaa taas? En tiedä...
