Hajuerottelun starttikurssi on saatu päätökseen. Itse asiassa kurssi loppui jo muutama viikko sitten. Kurssin vetäjä lupaili jatkokurssia ensi vuoden puolelle jo heti tammikuulle. Arvatkaapa ollaanko menossa? KYLLÄ!
Rino tykkää ihan valtavasti hajuerottelutyöskentelystä ja niin minäkin. Tämä on erilaista kouluttamista, uutta oppii sekä koira että minä. Kummankin on pakko rauhoittua, koska häseltämällä hommasta ei tule yhtään mitään. Ja onkin ollut kiva huomata miten hyvin Rino osaa keskittyä, kun pitää lähteä hajua hajuradalta etsimään. Muuten onkin sitten sellainen höselö eikä malta rauhoittua, mutta kun hajurata otetaan esiin, koira rauhoittuu kuin napista painamalla.
Kesän ajan harjoittelimme tekniikkaa ns. turhalla hajulla eli hajulla, jota ei tarvitse koskaan oikeasti etsiä yhtään mistään. Anis oli meidän haju. Hajurata menee jo suvereenisti ja olemmekin aloittaneet maastotyöskentelyn harjoittelemisen. Koiran siis pitää etsiä ja ilmaista etsittävä haju maastosta. Harjoittelemme aniksen hajuisilla esineillä oikeaa tekniikkaa; koira etsii, koskee esinettä kuonolla ja menee maahan. Hieman vielä hakusessa tuo tekniikka, mutta eipä hätäillä. Harjoituksia vain lisää, niin kyllä se siitä.
Viikonloppuna ampaisen muutaman uuden purkin ostoon. On aika alkaa harjoittelemaan kanttarellien erottelua hajuradalta. Tänä syksynä emme ehdi vielä maastoon kanttarellien etsintään, mutta kanttarellit tuovat vaihtelua hajuradalle. Suppilovahverotkin tulevat meidän repertuaariin. Tarkoituksena on ottaa sienet haltuun ainakin hajuradalla ennen ensi vuoden jatkokurssia, missä haluan perehtyä ID-tunnistamiseen koiran kanssa. Silloin koira siis etsii ihmisen ominaishajun perusteella ihmisen. Ensin tämäkin tekniikka opetellaan hajuradalla ja lopulta ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa minulla on ID-koira, joka kykenee etsimään kadonneita henkilöitä pelkän ominaishajun perusteella. Matka on pitkä ja kivinen mutta motivaatiota vielä löytyy.
Ensi syksynä alkaisi homekoirakoulutus. Muutamia mutkia on matkassa tuohon koulutukseen osallistumisessa. Ensinnäkin koulutus ei ole ihan tässä lähellä.. Siksipä nyt tähtäämme tuohon ID-hommaan, koska tuskin voimme tuonne homekoirakoulutukseen osallistua...
Tässä muutama video Rinon hajuratatyöskentelystä. Annan kädessäni olevasta purkista lähtöhajun aniksesta ja Rino etsii hajuradalla olevista lasipurkeista juuri sen, missä on samaa hajua. Rino on tarkka poika, se käy aina tarkistamassa kaikki muutkin reiät. Niissä on häiriöhajuja. Tällä kertaa muita mausteita; tilliä, rosmariinia ja basillikaa. Häiriöhajuja koira saa nuuskaista mutta ei merkata. Merkata saa vain anispurkin. Rino merkkaa pitkällä nuuhkulla.
Lopuksi hieman kanamaista asiaa. Minun uudet kanat muuttivat talliin. Pöljät vain keekoilivat yökaudet pihalla menemättä koppiin suojaan. Syömässä ja munimassa kävivät kopissa, muuten olivat ulkona satoi tai paistoi. Nyt yksi jos toinen aivastelee, vilustuivat mokomat. Tallissa parvi sai käyttöönsä Tatsin karsinan, ulkonakin pääsevät käymään. Mitään taisteluja uusien ja vanhoen kukkojen välille ei ole syntynyt. Sulassa sovussa ulkoilevat, joskin eri puolilla pihaa suurimman osan ajasta.. Meidän musta kukko vaihtoi puoluetta. Se taisi ihastua Marttaan ja Berttaan, noihin pussihousukanoihin. Siellä se musta kukko nyt isännöi uutta parvea, johon kuuluu kaksi muutakin nuorta kukkoa; Martti-Olavi ja Onni. Hyvin sujuu yhteiselo. Näinköhän mustalle kukolle pitää pian keksiä nimi, jos se jääkin vielä meille eikä naapurin pataan.. Musta-Pekka?
Viikonloppuna meidän Lissu ja Haloska muuttavat uuteen kotiin. Yritän vähentää noita hautovia kanoja, koska muuten hukumme ensi talvena tipuihin. Tilalle tulee kolme tehotyttöä. Tehotytöt kyllä munivat, mutta eivät haudo. Tehotytöt ovat alunperin asustelleet jossakin isossa munintakanalassa. Sieltä muuttaneet Joensuuhun kotikanalaan ja nyt sitten tulevat meille.. Töissä työkaverit ovatkin ennustaneet, että minusta tulee sellainen höperö kanamummo, jolta löytyy kanoja kaapeista ja kirjahyllystä. Ehkä en kuitenkaan ihan noin pahasti höpsähdä, mutta jos enemmän olisi tilaa, niin varmasti kanoja olisi enemmänkin. Erilaiset rodut ovat alkaneet kiinnostamaan paljon. Alkuun ajattelin pitäväni vain noita kiuruvetisiä, mutta vaikka ne aivan ihania kanoja ovatkin, sitä haluaa tutustua muihin rotuihin. Nyt kotkottajien määrä on jo karannut käsistä, onneksi kaikki eivät minulle jää. Kiuruveden kannan kanoja on kuusi (kahdeksan oikeasti, mutta ne kaksi muuttaa pian pois), saman rodun kukkoja neljä. Lisäksi brahma/faverolleja sekoituksia tai puhtaita neljä kanaa, kaksi silkkikanaa (joista toinen voi olla kukko) ja yksi orpingtonkukko. Ja viikonloppuna tulee ne kolme tehotyttöä eli Hy-Line Brown on näiden rotu. Lisäksi ne 14 yllätystipua, joista toivon mukaan kukaan ei jää talveksi meille vaan saavat jostain uuden kodin. En aio edes pataan kasvattaa kukkoja. Toivottavasti kaikki olisivat kanoja, niin niillä olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet saada uusi koti. Tai kanat ehkä saavat jäädä meillekin, aina muutama sopii johonkin parveen... Eli seitsemäntoista aikuista kotkottajaa tulee olemaan alkusyksyn pääluku. Onhan tuo paisunut, vuosi sitten oli neljä kanaa ja yksi äkäinen Boris-kukko.
