Huh huh, kun vientiä riittää! Illasta toiseen sama vauhti päällä. Nyt on koirahommat vieneet niin mennessään ettei yhtään mihinkään muuhun ole ollut aikaa. Ei siis ollenkaan. Pakko vähän hiljentää tahtia, koska ei tällaista kyytiä jaksa kovin kauan. Siispä päätin, että sunnuntain tokoagitentti jää pois. Enhän minä siihen paljon ole ehtinyt harjoitellakaan, kun Kaapon kanssa on ajettu jälkeä, käyty hakutreeneissä, tokoiltu ja näyttelyharjoiteltu. Ja Rinonkin kanssa tehty kaikkea ja vähän lisääkin. Eli tämän viikon osalta se hiukan helpottaa ja ensi viikolla ei ole kuin kolmena iltana pakollisia koiramenoja. Ne ehkä jaksaakin. Viikonlopun luonnetesti on vain jotenkin jaksettava vielä rämpiä läpi. Talkoolaisena olen siellä muutaman muun kanssa. Siis vain muutaman, innokkaita talkoolaisia ei meidän osastosta taida löytyä. Hommat kaatuu aina samojen ihmisten harteille. Mutta niinhän se taitaa usein olla muuallakin.
 |
| Kaapo Tokoagi2-kurssilla opettelee työntämään leikkiautoa kuonollaan |
Tämä viikko on muutenkin mennyt vähillä unilla ja kovassa stressissä. Pinna on ollut tiukalla. Rinjalla on kiima ja senhän tietää, miten nuo leikkaamattomat urokset siihen reagoivat. Huutoa ja edes takaisin ravaamista. Yöllä ei ole saanut nukuttua yhtään. Uloskaan ei voi koiria laittaa yöksi, kun naapurit eivät sitten saa nukuttua. Ja toissa päivänä kun tulin töistä, vastaani juoksi pellolla kaksi saksanpaimenkoiraa. Rino ja Rinja!!! Olivat jotenkin päässeet karkaamaan tarhoistaan. On niillä voinut olla mukavaa, kun kukaan ei ole kieltänyt ja pitänyt erillään! Kuukauden päästä siis narttu ultraan ja jos pentuja näkyvissä tiineys keskeytetään.
Tuo lisääntymisvimma on tarttunut muuhunkin eläinkuntaan. Yksi kiuruveden kana yrittää taas juurtua pesään munien päälle. Kyllä minä olen sitä siunaillut jo pari päivää ja paljon kovempaan on kana siunaillut minua, kun olen sen päivittäin pois munien päältä nostanut. Mutta ei enää tipuja. Ei nyt! Meillä ei ole tilaa! Noita tipusia alkaa plopsahdella kuin sieniä sateella. Plop, plop, plop, plop.... Pistin kolme kiurukanaa myyntiin, kolme hautojaa vähemmän ja kolme kertaa vähemmän mahdollisuus tulla tipuja. Minulle jää nyt sitten kaksi aikuista kiurukanaa ja yksi nuorikko, joka ei vielä muni. Kyllä me silti munissa pysytään.Onhan noita vähemmän innokkaita hautojia talli täynnä! Ja yksi kiuruvetinen kukko pääsi viikonloppuna uuteen kotiin. Hieno homma, ei päätynyt patakukoksi.
