Hyvinvointikartoitus ja hoitosuunnitelma

Juhannuksen alla meillä kävi vierailemassa Iloisen Eläimen Hanna. Hän tutustui minuun ja Rinoon ja tarkoitus olisi alkaa ratkomaan meidän ongelmia. Eli Rinon stressaamista ja Rinon "agressioita" tiettyjä ihmisiä kohtaan. Ja ne agressiothan eivät ole mitään suu vaahdossa päin vierasta syöksyilemistä vaan matalaa urinaa, että äläpäs tule tänne. Tai kovempi räsähdys joskus. Kolmelle ihmiselle on tehnyt tuon varoittamisen, mutta siinä on kolme liikaa. Joten nyt ratkotaan mikä käyttäytymisen taustalla on. Hanna kyseli meiltä (tai siis minulta) erilaisista Rinon arkipäiviin kuuluvista asioista kuten ruokailusta, lenkkeilystä ja aktivoinnista ja lisäksi pureuduttiin hieman tuohon ongelmakäytökseen. Tänään sain sitten hyvinvointikartoituksen ja hoitosuunnitelman..

Hyvinvointikartoituksen pääpiirteet olivat, että Rinolla on liikunta, lepo, aktivointi ja ruokailu aika hyvällä mallilla. Aina on tietysti parantamisen varaa ja aionkin keskittyä hieman enemmän virikkeistämiseen ja aktivointiin.

Hoitosuunnitelma ynnäsi käytösongelmat ja sen kuinka niistä päästään eroon ja tässä jotain omia huomioita tuosta yhteenvedosta: Yllätävän agressiivisen käytöksen taustalla voi olla useita syitä. Esim. minun läsnäolo, josta arka koira saa pontta käyttäytyä agressiivisesti. Tätä aletaan työstämään itsetuntoharjoituksilla eli koiralle luodaan onnistumisen edellytykset tekemisiin. Kosketuskeppi tai käsikohde pelkojen poissiedättämiseen sekä oman paikan koulutus. Oma paikka = turva paikka. Lisäksi opiskellaan uusia paikkoja ja ihmisten kohtaamisia. Rutiineja, rutiineja ja rutiineja... Tekstiä, ohjeita ja huomioita oli paljon, mutta tietenkään minä en saa toisten tekstejä kopioida tähän. Suosittelen kyllä teettämään tuollaisen kartoituksen omasta koirastaan. Herää ajatuksia, saa kuulla toisen mielipiteitä ja tulee ahaa-elämyksiä.

Työtä on asian eteen tehty jo reilun viikon ajan. Oma paikka löytyi näyttelyhäkistä. Rino valitsi sen ihan itse. Kasasimme näyttelyhäkin uunin viereen ja sinnehän se poika meni ihan omatoimisesti köllöttelemään. Uusia paikkoja olemme käyneet katselemassa, treenaamassa kentällä ilman muiden koirien häiriöitä. Käsikosketusta opiskellaan. Lenkillelähdöt pyrin rauhoittamaan. Kaikille koirille on ohjeistettu nyt oma paikka. Vielä ei toimi, että käskyllä "oma paikka" kaikki koirat sinkoutuvat paikoilleen odottamaan. Ohjeistan ja opasta, välillä vien takaisin omalle paikalleen jonkun malttamattoman koiran. Pakotteita ei yhtään, palkataan kun ollaan hyvin. Tarkoitus olisi, että se oma paikka on kiva paikka ja jossa voi rentoutua, ei sellainen, jossa ollaan pakosta.

Kaapolla hotspot, haava anturoiden välissä (särkyneestä kaljatölkistä) ja lisäksi takajalat eivät taas toimi niinkuin pitäisi. Tänään on akupunktio, asiasta keskustellaan varmasti.

Rinokin astui viikko sitten samaan kaljatölkkiin mihin Kaapokin. Sillekin tuli haava anturaan. Haava meni umpeen mutta koira yhä vieläkin ajoittain ontuu. Jalassa ei näy kylläkään enää yhtään mitään näkyvää merkkiä onnettomuudesta.

Rinjan kanssa käytiin ohittamis- ja sosiaalistamisharjoituksissa. Yllättävän hyvin narttu käyttäytyi. Kyllähän siellä silti se sama vanha Rinja löytyi yhä vieläkin. Kaikkea ja kaikkia koiria ei siedä. Ja ei kai tarvitsekaan. Kunhan niiden ohi mennään välittämättä. Ja mentiinhän me...

Myasthenia Gravis? (kiikun kaakun)

Kaapo kävi eilen taas akupunktiossa. Samalla saimme viimeisetkin verikokeiden tulokset.

Muscle Profile (viitervot suluissa)

CK            197u/l (59-210)
LDH         143u/l  (33-155)
ASAT        34u/l   (10-57)
Kalsium     2.52 mmol/l    (2,20-3,10)


Borrelia Kvantitatiivinen C6       <10u/l eli negatiivinen

Asetyylikoliinireseptori, vasta-aineet
Viiterajat
Cell line TE671     <400
Cell homogenate    <300

Kaapon tulokset:  Cell line TE671               400
                             Cell homogenate             300 eli tulos on borderline.

Kaapo siis on nyt seurannassa tuon myasthenia gravis-nimisen hermo-lihasliitoksen sairauden takia.

"Myastenia gravis on vasta-ainevälitteinen hermo-lihasliitoksen sairaus, jossa keskeinen oire on fyysisessä rasituksessa voimistuva ja levossa helpottava lihasheikkous. Tauti vaikuttaa yleisimmin silmien alueen lihaksiin ja aiheuttaa eri päivinä ja eri vuorokaudenaikoina voimakkuudeltaan vaihtelevaa silmäluomien roikkumista tai karsastusta sekä näistä johtuvia kaksoiskuvia tai näön hämärtymistä. Myös niin sanotut bulbaarioireet ovat tavallisia ja tarkoittavat suun ja nielun alueen heikkoudesta johtuvia oireita, esimerkiksi puheen puuroutumista tai pureskelu- ja nielemisvaikeuksia. Ajan myötä heikkous leviää yleensä raajojen sekä vartalon alueen lihaksiin. Asetyylikoliinireseptori (AchR)vasta-aineista johtuva myastenia gravis on taudin yleisin muoto; AChR- vasta-aineet ovat koholla noin 80-90%:lla yleistynyttä ja 50 %:lla silmiin rajoittuvaa (okulaarista) myasteniaa sairastavilla. MuSK-vasta-aine-välitteinen myastenia on tietyissä väestöissä yleinen, mutta Suomessa tiettävästi harvinainen. MuSK-myasteniassa oireet painottuvat kasvojen, kielen ja kaulan alueelle ja vähemmän silmien seudun lihaksiin. Hiljattain löydettyjen LRP4-vasta-aineiden merkitys myasteniassa on epäselvä. Pieneltä osalta (n. 5-10%:lta) myastenia gravis-potilailta ei nykyisillä menetelmillä löydetä tautia aiheuttavia vasta-aineita." (Lihastautiliitto Ry)

Seuraavasta linkistä löytyy lisää tietoa:
Myasthenia Gravis

Melkeinpä kaikki tieto mitä olen saanut kerättyä, liittyy ihmisiin. Koirien myasthenia graviksesta löytyy hyvin vähän materiaalia.

Nyt siis seurataan, lähteekö nuo arvot nousemaan  vai pysyvätkö rajamailla. Tällä hetkellä ei mitään oireita ole. Joinain päivinä vasen silmäluomi hieman roikkuu eikä vasemman puoleinen huuli oikein toimi. Kielikin saattaa olla jonkin verran mutkalla. Mutta nämä oireet eivät ole jokapäivisiä eivätkä mitenkään selviä. Jos ei osaisi oireita etsiä, jäisivät ne huomiotta. Jalkojen tärinä ja lihaskivut ovat hävinneet kokonaan. Samoin väsyminen. Kaapo jaksaa riehua ja rellestää. Akupunktio jatkuu meillä säännöllisesti. Myös kiropraktikkohoidot kuuluvat rutiineihin. Viime perjantaina oli kiropraktikko eikä siitä oikein mitään tullut, koska Kaapo oli niin puolustuskannalla. Ensimmäinen niskanikama tuntuu olevan aika kipeä ja sen manipuloimiseen käytetään nyt aikaa. Eli useita hellävaraisia hoitoja, että saadaan nikamalukko avautumaan ja veri kiertämään normaalisti ja paranemisprosessi käyntiin.  ensi keskiviikkona seuraava käynti.

Ruokavalio on Kaapolla normaali. Edelleen kyllä saa Hill´s LD Hepatic nappulaa jonkin verran ja paljon lihaa. Kalkkunaa, kanaa, sikaa, nautaa, hevosta ja poroa. Maksa-arvot ovat varmaankin edelleen ihan normaalit. Nyt niitä ei ole mitattu, mutta koiran voinnista päätellen mitään hätää ei ole. Kallista on tuo erikoisruoka, mutta se on niin maistuvaa. Jopa nirsoilija Rinja tykkää syödä sitä. Ehkä meidän talous ei tuohon ruokaan kaadu. Onhan tässä suurempiakin kulueriä ollut (montakohan tonnia on mennyt pelkästään Kaapon tutkimiseen? Lisäksi lääkitykset ja muut hoidot? Mutta ei meillä lasketa, jos kyse on eläimen hyvinvoinnista. Omista asioista voi tinkiä)..
Päivittäin Kaapo ja muutkin koirat saavat Trikem Hyaluron 365-nivelravinnetta. Lisäksi Kaapolle B-vitamiinia reilusti sekä magnesiumia. Nämä lihasoireiden takia. B-vitamiini on tärkeää myös hermostolle. Ja uskonpa, että nämä ovat auttaneet todella paljon. Epäsäännöllisen säännöllisesti kaikki koirat syö myös Möllerin ADE-kalaöljykapseleita sekä sinkkiä (useita kertoja viikkoon). Sinkkiä pitäisi antaa enemmänkin, vaikka nappulaa saavatkin. Sinkistä on aina puute.

Nyt kun nämä ilmat tästä lämpenisivät niin päästäisiin nauttimaan kesästä toden teolla. Nyt on juhannusviikko ja ensi yöksi on Pohjois-Karjalaan luvattu hallaa. Vettä on satanut melkein joka päivä ja tuuleekin aina hirmuisesti. Ei tee mieli köllötellä pihakeinussa..

Hajuerottelun ABC Osa 4. Erottelua

Erotteluradan tyhjään purkkiin lisätään seuraavaksi jokin häiriöhaju. Alkuun se oli meillä jokin ihan erilainen haju, esim. kivi. Ja koiran piti erotella anishaju kivestä. Tai risun palasesta. Heinänkorresta. Ihan mikä vaan, kunhan se oli tarpeeksi erilainen aniksen hajusta. Jokusia päiviä tehtiin tällaista erottelua aniksen ja jonkun muun hajun välillä ja sitten lisäsin radalle yhden purkin lisää. Ensimmäisillä kerroilla tämä oli tyhjä purkki.

Eli nyt oli radalla anispurkki, häiriöpurkki hajulla ja häiriöpurkki ilman hajua. Harjoitukset etenivät aivan samalla lailla kuin ennenkin. "No niin" käskyllä lähetin koiran radalle, josta sen täytyi ilmaista pitkällä nuuskulla anispurkki. Anispurkilla teetätin Rinolla useita nuuskuja. Harjoituksissa aloitettiin niin että anispurkki oli ensimmäisenä ja sekoitin järjestystä sitten seuraaville sarjoille. Nyt saatoin tehdä kolme erottelusarjaa yhteen putkeen ja pidin sitten tauon. Ja taas yhteen putkeen kolme sarjaa. Nuuskujen pituutta edelleen säätelin naksulla ettei ennakointia alkaisi tapahtumaan. Rino ilmaisi jo tässä vaiheessa oikean hajun todella mallikkaasti pitkällä nuuskulla. Muutamien päivien kuluessa ensimmäiselläkään sarjalla ei anispurkki ollut heti radan alussa vaan koira joutui jo heti alusta lähtien etsimään purkin muiden joukosta.
Lisäsin häiriöhajun viimeiseen tyhjään purkkiin. Jokin mauste taisi olla, ehkä rosmariini. Yhdessä oli vielä jokin kivi, avain tms erilainen haju. Kolmella purkilla pelasin jonkin aikaa, kunnes peliin tuli mukaan neljäs purkki. Alussa se oli tyhjänä, mutta hyvin nopeasti lisäsin sinne jotain maustetta. Kivihajukin muuttui mausteeseen.

Nyt Rino siis erotteli neljän mausteen tuoksuisen purkin joukosta oikean purkin eli sen anishajuisen purkin.Rinon erottelutaktiikka oli lyömätön. Se kävi haistelemassa kaikki purkit ja meni ilmaisemaan sitten sen missä oli anista. Eli se tarkisti kaikki purkit ettei sitä vaan yritetä huijata.Vaihtelin mausteita. Vaihtelin harjoituspaikkaa (ulkona, sisällä eri huoneissa...) ja luonnollisesti joka kerran, kun lähetin koiran radalle, purkkien järjestys oli sotkettu. Ja koira handlasi hyvin hommansa ja saimme näin hyvät pohjat tulevaan hypokoulutukseen, joka eteni samoin kuin aniskoulutus. Nyt kohteena vaan oli hypohaju eli matalan verensokerin haju. Ja nopeampaan tahtiin edistyimmekin nyt kun pohjalla oli kunnon opit tekniikkaan liittyen.

Id-hajujen ja eläinten hajujen tunnistamisen koulutustekniikka on melkein samanlainen. Kun tekniikka on hiottu aniksen avulla täydelliseksi, lisätään vain pieni twisti ja päästään id- ja eläinhajuihin käsiksi. Toki ihmis- ja eläinhajujen tunnistuksen voi opettaa ilman tekniikkaharjoittelua, mutta jos näillä aidoilla hajuilla harjoitellessa tekee virheen opetuksessa, tai tapahtuu jotain muuta mistä koiralle tulee huono fiilis, jäädään junnaamaan paikoilleen mahdollisesti pitkäksi aikaa. Mutta kun koiralla ja ohjaajalla on tekniikka hallussa ja virheet on tehty aniksella, jatko on helpompaa. Näin koin ainakin omalla kohdallani

Hajuerottelun ABC osa 3. Hajuerotteluradalle siirtyminen

Tähän mennessä on siis opittu erottelemaan aniksen hajua lattialla olevista lasipurkeista. Mitään käskysanaa ei ole liitetty aniksen etsimiseen. Mutta nyt sekin on edessä, kun siirrytään radalle, jota minä kutsun maalaismaisesti hajuradaksi.

Ratana minulla on valkoisesta huonekaluvanerista tehty pitkä ja kapea laatikko, jossa on neljä pyöreää reikää kannessa. Reiät ovat toisistaan noin 30cm päässä ja ne ovat sopivan kokoisia minun purkeilleni. Purkit eivät kolise laatikossa eikä niitä ole liian hankala asettaa reikiin. Laatikko on sopivan korkuinen, juuri sellainen, että purkeista näkyy suuaukko. Olen nähnyt myös sellaisia ratoja, jossa purkit jäävät melkein kokonaan esille.

Myös pilariharkkoja käytetään ratapohjana. Tai muovisia wc-harjatelineitä. Mielikuvitus kai tässä on vain rajana, kunhan on joku mihin purkit laittaa. Tai voihan ne purkit olla lattiallakin irtonaisena, eihän sitä kukaan kiellä. Jos vain koira ei niitä kaatele.

Siis itse hajurataharjoitteluun nyt. Aloitin Rinon kanssa kahdella purkilla. Asetin ensimmäiseen reikään anispurkin ja toiseen reikään tyhjän purkin. Annoin sen nuuskuttaa ylimääräisestä purkista anishajua ja palkkasin jokaisesta nuuskusta. Näin hieman avitin ensimmäisiä kertoja radalla, että sillä olisi nenässään se haju, mitä sen pitää etsiä (ajan mittaan luovuin tästä tavasta, ei ollut tarpeen enää, koska opetetaan vain tekniikkaa) Nyt liitin sanan radalle lähettämiseen, minulla se oli "No niin", lyhyesti, ytimekkäästi ja erittäin mielikuvituksettomasti. Ja käsky tuli ihan vahingossa, koska ehdin käyttää sitä muutaman kerran, ennenkuin edes mietin mikä sana käskynä voisi olla. Purkit radalla, käsky "No niin" ja kävelin koiran kanssa radan eteen ja odotin mitä tapahtuu. Ja koska Rino oli jo oppinut haistelemaan anista kädessäni olevasta purkista sekä lattialla olevasta purkista, se meni nyt sen kummemmin ihmettelemättä haistelemaan anista radalle. Heti klikkaus ja palkka. Ja palkkaus purkin suunnasta. Annoin koiran haistella vielä uudestaan ja palkkasin ja vielä uudestaan ja vielä ja vielä. Ja aina palkka tuli purkin yläpuolelta. Nyt ei odoteltu pitkää nuuskua vielä, kunhan koira haisteli purkkia radalla. Jälkimmäinen, tyhjä purkki, jäi huomiotta, mutta ei väliä. Senkin aika olisi tulossa vielä. Ja vasta useiden nuuskujen jälkeen poistuttiin radan vierestä pienelle tauolle. Koira siis seisoi koko ajan purkilla ja palkkasin niille sijoilleen. Ei poistuttu välillä. Kymmenen sekunnin aikana tuli monta klikkausta ja palkkaa.

Pienen tauon aikana kävin olevinaan sotkemassa purkkien paikkaa, mutta palautin ne silti alkuperäisille paikoilleen. Anispurkki ensin ja tyhjä sitten. "No niin" ja koiran kanssa radalle ja taas anispurkin haistelusta palkkaus ja monta toistoa, kunnes taas odottamaan uuden sarjan alkua. Nuuskujen pituutta voi sopivassa vaiheessa jo venyttää. Ja välillä taas palkata lyhyemmästä.

En ole ihan varma uskalsinko jo seuraavaksi vaihtaa purkkien paikkaa vai teinkö vielä yhden sarjan purkkien ollessa samoilla paikoilla. Mutta montaa kertaa sitä ei kannata tehdä näin, ettei koira opi anispurkin olevan aina ensimmäisenä.

Seuraava vaihe onkin sekoittaa purkkien paikat ihan oikeasti. Eli tyhjä purkki ensimmäiseksi ja anispurkki viimeiseksi. "No niin" ja koiran kanssa radalle. Oma asettuminen radan viereen on tärkeää. Eli ei saa mitenkään vihjata koiralle missä se haluttu hajupurkki on. Koska koira haistaa aniksen jo kaukaa, sen vain on hoksattava, minkä purkin luo pitää mennä. Ohjaaja ei saa asettua suoraan purkin eteen eikä tuijottaa oikeaa purkkia. Fiksu koira oppii yhdistämään omistajan elekielestä oikean paikan eikä käytä nenäänsä.

Rino tietenkin nuuhkaisi ensin tyhjää purkkia, siinähän se anis oli viimeksi ollut. En antanut palkkaa. Koira ihmetteli, että mitäs nyt tapahtuu. Mietti hetken ja meni haistelemaan jälkimmäistä eli anispurkkia. Palkkasin heti. En odottanut pitkää nuuskua. Monta nuuskujen toistoa ja monta palkkausta myöhemmin (ehkä kuusi toistoa) lopettettiin harjoittelu sillä erää. En lähettänyt enää uudestaan koiraa radalle. Näinkin monta sarjaa yhdelle harjoitukselle on todella paljon, ihan siinä rajoilla ettei ole jopa liikaa. Varsinkin aloittelijalle. Loppupalkkaa kannattaa myös vaihdella. Rino rakastaa palloja, joten joskus viimeisen nuuskun jälkeen lentää pallo ja koirahan on ihan onnessaan.

Seuraavalla kerralla hajuradalla anispurkki oli taas ensimmäisenä ja tyhjä purkki toisena. Luonnollisesti koira haisteli ensin anispurkin ja sai yhtä monta palkkaa kuin teki nuuskuja. Sitten koira kauemmas lepäämään hetkeksi. Tässä vaiheessa vaihdoin purkkien järjestyksen. Jos harjoituksissa on mukana apuri, hän voi vaihtaa purkkien järjestystä. Mutta silloin hän vaihtaa sillä nimenomaisella harjoituskerralla aina purkkien paikan. Vain hänen hajunsa ovat lisänä purkeissa.
Rino meni taas ensimmäiselle purkille, joka oli tyhjä. En palkannut ja koira siirtyi seuraavalle purkille. Heti palkkaus ja sen jälkeen useita nuuskuja anispurkista nuuskujen pituutta vaihdellen, tietenkin palkaten.

Tällaisia kahden purkin harjoituksia teimme jonkin aikaa. Emme kuitenkaan joka päivä. Välillä vaihdoin purkkien paikkaa ja välillä en. Saatoin laittaa ne hajuradan toiseen päähän että lähestyttiin rataa hieman eri kulmasta. Jäin välillä itse pois radalta ja lähetin sinne koiran, mutta menin palkkaamaan kuitenkin oikean purkin suunnalta. Seuraavaan vaiheeseen voi siirtyä eismerkiksi silloin, kun koira onnistumiset on 8/10 ja purkkien paikat ovat vaihdelleet ja on tehty harjoituksia muissakin paikoissa kuin siinä yhdessä.

Ei kannata tehdä kovin montaa sarjaa samalla harjoituskerralla. Hajutunnistus on koiralle rankkaa puuhaa. Siinä koira käyttää nenäänsä ja aivojaan todella paljon. Neljän sarja eli neljä kertaa radalla käynti oli minulla sellainen vakio. Joskus tehtiin vähemmänkin, käytiin vain nopeasti kerran tai kaksi radalla. Sarjojen välissä on hyvä pitää taukoa. Joskus harjoiteltiin niin, että tehtiin kaksi sarjaa ihan peräjälkeen ja pidettiin tauko ja otettiin taas kaksi sarjaa peräkkäin. Minun kielessäni sarja alkaa siis sitä, että koira lähetetään radalle, sitten se nuuskii lasipurkit ja ilmaisee oikean, ja tekee sille oikealle useamman nuuskun. Tähän loppuu sarja. Tapoja ja tyylejä on varmasti useita ja jokainenhan etsii omanlaisensa, kunhan tarkkailee, ettei koira väsy ja että koiralla on mahdollisuus toistojen myötä oppia....

Ja taas se yksi tärkeä asia: Harjoitusten jälkeen pitää purnukat putsata ja puunata. Eli pestä laimealla hajustamattomalla atsianpesuainevedellä ja keittää viisi minuuttia kiehuvassa vedessä. Astiat otetaan vedestä omilla ottimillaan ja pistetään kuivamaan sinne minne aina ennenkin. Sormia ei saa polttaa!!

Hajuerottelun ABC osa 2. Nuuskuharjoitusten alku, kohteena anis

Meillä oli ensimmäisellä harjoittelukerralla käytössä vanha ja käytetty oluttuoppi, koska en ollut vielä kunnon lasipurkkeja ehtinyt hommata. Tuopin kuitenkin pesin ja keitin.. Ja huomaa, että seuraava mitä kirjoitan, ei todellakaan tapahtunut yhden päivän aikana vaan harjoituksia toistettiin useana päivänä. Ensin tyhjällä purkilla monena päivänä ja sitten vasta siirryttiin anikseen. Ja ennenkuin näitä harjoituksia voi alkaa tekemään, koiran on osattava naksutin, jos sellaista aikoo käyttää. Tiedettävä mitä se tarkoittaa. Luonnollisesti voit antaa merkin äänelläsikin sekä palkata nameilla tai sitten lelulla. Nameilla palkatessa toistoja tulee niin paljon enemmän ja koira oppii nopeammin kuin lelulla palkattaessa.

Ja miksi käytin harjoitteluun anista? No pelkästään tekniikan oppimisen takia. Anis ei koskaan tule olemaan koiralle sellainen haju, jota se joutuisi oikeasti etsimään. Tai joo, ehkä joku anisviljelmien työntekijä katoaa joskus, ja koiran pitää hajun perusteella löytää se :) Eli siis aika epätodennäköistä.  Ja tekniikan opettelu turhalla hajulla kannattaa. Virheitä sattuu uutta opetellessa ja näin ei tule "pilanneeksi" hajua, jos jotain meneekin opettelussa vikaan. Ja myöhemmin tulevaisuudessa, kunhan tekniikka on hallussa, uusien hajujen erottelu on helpompaa.

Harjoittelu alkaa sillä, että sinulla on tuoppi eli lasipurkki yhdessä kädessä. Naksutin mieluiten vielä siinä samassa kädessä esimerkiksi teipattuna lasipurkin kylkeen. Ei tarvitse keskittyä lasipurkin ja naksuttimen pitelemiseen. Namipalat toisen käden lähettyvillä jossain piilossa. Purkki asetetaan niin, että koiran on helppo nuuskaista sitä. Itse olin polvillani maassa ja pidin purkkia reisieni päällä.

Kun koira nuuskaisee ja usein se niin tekeekin, koska on kiinnostunut siitä mitä sinulla on kädessäsi, palkkaa heti. Juuri sillä sekunnilla, kun kuono on edes purkin lähellä tai pyyhkäisee nopeasti purkin reunan yli, klikkaa naksutinta. Ole tarkka ajoituksessasi, ei liian myöhään! Opettele ennakoimaan ja lukemaan koiraasi, saat ajoitettua klikkauksen oikeaan kohtaan. Palkkaa heti namilla purkin suuntaisesti eli nyt siis siitä purkin päältä. Tee useampi toisto, esimerkiksi kymmenen peräkkäin. Koira hoksaa nopeasti, mitä odotat siltä. Kun toistoja on kymmenen takana, pidä tauko. Mutta vain onnistuneen suorituksen jälkeen. Puuhaile muuta tai silittele koiraa. Koira tarvitsee hengähdystauon.

Ota taas sarja nuuskaisuja ja pidä tauko. Ja vaikka vielä kolmannenkin kerran sama homma. Ensimmäisellä kerralla muistaakseni tein viisi sarjaa toistoja, sarjassaan oli 10-20 nuuhkaisua.

Käsille jäi enemmän tilaa toimia, kun laitoin lasipurkin reisien väliin. Naksutin toisessa ja namit toisessa kädessä

Kun koira on selvästi hoksannut idean, että palkan saa, kun kuono käy purkilla, ala vaatia hieman enemmän. Älä palkkaa siitä, kun kuono käy nopeasti reunalla. Odota, että se tarjoaa hieman pidempää nuuskua. Älä kuitenkaan vaadi liikaa, ei ole tarkoitus, että nenä viipyilee purkissa sekunttitolkulla. Odota välillä pidempää nuuskua ja välillä palkkaa lyhyemmästä nuuskusta. Ettei koira opi ennakoimaan. Laita purkki lattialle ja palkitse, kun koira nuuhki purkkia sitä kaatamatta.

Siinä vaiheessa, kun koira oikeasti nuuskaisee purkkia eli kuulet nuuhkaisuäänen tai huomaat muuten, että koira nuuhkii, voit tutustuttaa sen anis-hajuun. Tai jos niitä nuuhkaisuja ei ala kuulua, niin älä jää liian pitkäksi aikaa tyhjän lasin kanssa harjoittelemaan. Lisää se anis sinne purkkiin. Tee samat harjoitukset aniksen kanssa kuin mitä teit tyhjän purkin kanssa. Vaadi eri pituisia nuuskuja eli klikkailet naksutinta niin, että koira ei mitenkään voi arvata, kuinka pitkän ajan vaadit. Mutta vaadi enemmän pidempiä nuuskuja kuin lyhyitä, esimerkiksi kolme sekuntia ja vähän yli kestäviä. Ja seuraa, että nuuhkiiko koira oikeasti, höyrystyykö lasin sisäpinnat.  Näillä pitkän nuuskun harjoitteluilla valmensin Rinoa siihen, että se ilmaisee löytyneen aniksen pitkällä nuuskulla eli jää siihen purkin tai anis-esineen ylle "nuuhkimaan". Eihän se enää opittuaan nuuhkinut vaikka oli siinä purkin yllä pitkään. Nuuhkaisi sen kerran, että varmistui aniksen olevan siinä ja jähmettyi nuuhkimisasentoon. Silmät vaan liikkui, kun odotti naksuttimen naksahtavan merkiksi palkan tulosta.

Jos haluat ilmaisutavaksi jonkun muun käytöksen, sen opettaminen tulee hieman myöhemmin.

Lopulta siirryin kahden purkin erotteluun. Opeteltiin tekniikkaa kahdella anispurkilla. Purkit olivat lattialla edessäni, naksutin kädessäni ja namit lähellä. Kun koira nuuhkaisi toista purkkia, klikkasin ja palkkasin sekä laitoin purkin selkäni taakse piiloon. Seuraavaksi koira tietenkin nuuhkaisi jäljelle jäänyttä purkkia ja palkka tuli heti. Piilossa ollut purki tuli selkäni takaa lattialle ja koirahan nuuhkaisi sitä.. Älä anna näin selviä vihjeitä kuin muutaman kerran. Jätä molemmat purkit lattialle erilleen toisistaan. Myös palkan suunnalla voi määritellä mitä purkkia koira haistaa seuraavaksi. Haisteltuaan vasemman puoleista purkkia, koira saakin palkan oikean puoleisen purkin suunnalta tai kahden purkin keskeltä. Palkkaa aina, nuuhkipa kumpaa purkkia tahansa. Jos koira jumittuu samalle purkille, mieti miten saisit sen siirtymään toiselle purkille ilman selvää johdattelua (sormilla osoittelua tms)? Mitä muita keinoja purkilta toiselle siirtymiseen voisi olla kuin purkin piilottaminen tai namilla johdattelu? Mitä enemmän koira joutuu itse pähkäilemään, sen parempi..



Siirryimme siis seuraavaksi aniksen erotteluun. Kaksi purkkia. Toisessa oli anis-maustetta ja toinen oli aivan tyhjä. Tämä vaihe oli minulle luvattoman helppoa, koska käsissäni oli koira, joka hoksasi homman nopeasti. Joten jos tässä vaiheessa minulle tulee joskus ongelmia jonkin toisen koiran kanssa, niin siinäpä sitä onkin pohtimista, että miten selvitän ongelman.  Tarkoituksena siis on, että koira ilmaisee anispurkin ja jättää tyhjän purkin huomiotta tai vain nuuskaisee nopeasti. Anispurkeilla vaadin pidempää nuuskua ja tyhjillä purkeilla nenä vaan pyyhkäisi suuaukon ohi, Rino siis tarkisti tyhjänkin purkin. Ja tottakai koira haistaa, vaikka se ei jääkään nuuskuttelemaan. Tässä vaiheessa mukaan tuli myös tosi pitkä nuuhku. Anispurkilla saatettiin viipyillä vaikka kymmenen sekuntia. Koira sai nostaa päänsä ylös vasta klikkauksesta. Edelleen nuuhkun pituuksia vaihtelin eli klikkailin eri kohdissa, ettei koira opi ennakoimaan. Ja noita tosi pitkiä nuuskuja en tehnyt paljon, ne olivat vain sellaista hupia minulle ja lisäharjoitutsta koiralle.

Muistutuksena! Jokaisen harjoittelukerran jälkeen lasipurkit pestään ja keitetään kiehuvassa vedessä 5 minuuttia. Aina puhtailla välineillä seuraavaan harjoitukseen!

Hajuerottelun ABC osa 1. Välineet

Ajattelinpa rustata tänne ylös sen mitä muistan hajuerottelun opettamisesta koiralle. Seuraavan koiran kanssa voin edes vaiheet palautella mieliin, kun luen tämän jatko-osamaisen miniopuksen.

Astioiksi kannattaa valita sellaiset, joissa on mahdollisimman vähän muovia (esim muoviset tiivisteet ja kansien sisäosat keäävät hajuja itseensä). Astioiden täytyy olla sellaiset joita koiran on helppo nuuhkia mutta kuono ei kuitenkaan yllä purkin pohjalle. Kuono on koirasta mukava painaa lasipurkin reunoja vasten, kun se nuuhkii tarkkaan. Minä ostin Prismasta Fido-lasipurkkeja (lasikannella) erotteluradalle sekä pieniä sinappipurkkeja sekä erikokoisia muita lasipurkkeja erilaisten hajujen säilyttämiseen. Jotkut käyttävät myös ruostumattomasta teräksestä valmistettuja tomusokerisirottimia tai ihan tavallisia, sopivankokoisia juomalaseja koiran hajuerottelukoulutukseen.

Olivatpa astiat millaisia tahansa, on tärkeää, että ne eivät ole muovisia. Muovin pintaan tarttuu ympäristön hajut helposti. Astioiden tulee kestää keittämistä, koska ne pestään laimealla astianpesuvedellä ja tämän jälkeen keitetään kiehuvassa vedessä viiden minuutin ajan. Astiat kuivataan esim pyyhkeen päällä tai jossain muualla (mutta kuitenkin aina samassa paikassa ja samalla tavalla). Tämän jälkeen astiat laitetaan säilytettäväksi esimerkiksi muoviseen säilytysastiaan. Itse säilytin astiat muovilaatikossa kannet paikoillaan, ettei muovilaatikosta imeydy turhaa hajua astioihin. Astioita ei saa käsitellä niin, että kosket purkin sisäpintoihin silloin, kun ne ovat puhtaat. (Edit: Nykyisin säilytän hajupurkit ilman kansia hyllyssä, kun koira ei häiriöhajuista enää välitä.)

Pesen astiat LV-astianpesuaineella (laimealla, 1 tippa per purkki). Käytössä on astianpesuharja, jota en käytä mihinkään muuhun. Myös kattila sekä isot ottimet kuumia lasipurkkeja varten ovat pyhitetty pelkästään tätä hommaa varten. Kuivaan aina pyyhkeen päällä ja samassa paikassa ja laitan kuivat, puhtaat purkit omaan isoon muovirasiaan.  Alkuun pidin kaikissa hajuradan lasipurkeissa kansia tiukasti kiinni säilytyksen ajan, ettei purkkeihin menisi ylimääräisiä hajuja, nykyisin kannet ovat jossain missä lie. Paitsi tietenkin hajujen säilytyspurkeissa on kannet tiukasti kiinni. Myöskin pyyhe, jonka päällä astiat kuivasin oli alussa sama ja säilytin tätä pyyhettä vieläpä astiassa. Nykyisin pyyhe voi olla mikä vaan tässä vaiheessa koulutusta. Joo, olen pilkun tarkka joissakin asioissa ja Rinon koulutuksen edetessä eteeni tuli aina vaan uusia epäkohtia, joihin teki mieli tarttua. Mutta pääsin niistä yli, koska ne eivät koiralle niin ylitsepääsemättömiä olleet..

Hankin myös kasan halpoja euron tai kaksi maksavia sokeriottimia, joilla siirrän hajustettuja esineitä ja lappuja paikasta aa paikkaan bee eimerkiksi säilytyspurkista hajuradan purkkiin. Omin käsin en koske mihinkään, mitä koira haistelee.

Harri rakensi vanerista hajuerotteluradan. Puolitoistametriä pitkän, kapean laatikon, jossa on neljä purkin mentävää aukkoa. Rata oli kätevä, koira ei päässyt kaatamaan purkkeja eivätkä ne kolisseet turhaan.

Hajuerottelutekniikan opettelemiseen anista. Ihan tavallista kaupasta saatavaa anista. Anis säilytetään lasipurkissa, josta sitä otetaan käyttöön silloin kun tarvitaan. Itse säilytin maustepussia lasipurkissa, jotkut ovat kai kumonneet aniksen lasipurkkiin ja säilyttäneet niin. Harjoittelun edetessä tarvitaan muitakin mausteita. Minulla oli rosmariini, timjami, tilli, erilaiset teet nyt ainakin häiriöhajuina. Pieniä esineitä, joita säilytetään häiriöhajujen seassa omissa purkeissaan.

Naksutin. Ehdoton ainakin minulle. Niin helppo merkata oikea kohta suorituksen aikana ja palkata koira. Naksuttimesta on tullut minulle viides sormi. Myös sanallisesti voi antaa merkin.

Myrsky repii puita taivas salamoi...

No ei ihan salamoinut, mutta en ikänään ole nähnyt sellaista myrskyä, mikä tilallemme iski viime keskiviikkona. Olin koirien kanssa lähdössä lenkille, mutta Rinon outo käytös sai minut palaamaan kotiin. Luulin koiraa sairaaksi, kun viihtyi jalkojeni juuressa. Erittäin outoa Rinolta, joka juoksee ympäriinsä aina kun vain voi. Sisällä ehdin olla ehkä vajaa kymmenen minuuttia, kun talo alkoi nitistä liitoksistaan. Ikkunat helisivät ja vettä tuli vaakatasossa. Kysäisin Harrilta "Mitä täällä tapahtuu?" Harri tuumasi "Siellä tuulee..." Ja tosiaan tuulikin. Katsoin keittiön ikkunasta, kun yksi koivuista katkesi keskeltä kahtia. Sitten alkoi kuulua "Tömps! Tömps! Tömps! Tömps!..." Pihatien varrella kasvaneet isot koivut (12 kpl) kaatuivat tien yli hevosten laitumelle yksi toisensa perään. Sähkölinja jäi alle. Hevoset olivat kaikki ulkona aitauksissaan. Sinne tuuleen ja sateeseen kaikennäköisten lentävien oksien ja esineiden keskelle oli lähdettävä hevosia pelastamaan. Vähän vauhkona olivat, mutta eivät onneksi pahemmin... Saatiin kaikki talliin turvaan. Ja sitten alkoikin jo aurinko paistaa ja tuntui, että juuri tapahtunut oli jostain painajaisesta. Paitsi kun katsoi tallilta talolle päin, huomasi juuriltaan irti kaatuneet koivut, tukkeutuneen pihatien ja sähkölinjan siellä jossain koivujen alla. Myöhemmät tarkastelut osittivat, että puita oli kaatunut siellä täällä vieden sähkölinjat mukanaan. Elikkäs olimme ilman sähköä saarrettuna omaan kotiimme. Puita kun ei saa mennä linjojen päältä sahaamaan muut kuin ammattimiehet. Ja siinä ne puut jötköttivät puolitoista vuorokautta ennenkuin sähköyhtiön miehet ehtivät paikalle. Samainen myrsky oli pimentänyt yli 20 000 muutakin taloutta.  Ja jos Rino ei olisi käyttäytynyt niin oudosti, olisimme olleet lenkillä myräkän aikana ja juuri sieltä meidän lenkkeilyreitin varrelta oli paljon puuta kaatunut. Näinköhän sitä olisi edes hengissä ilman tuota koiraa? Kaapokin kävi koko ajan tökkimässä kättäni ja Rinja pysyi vierelläni, mutta en osannut niiden käytöstä pitää mitenkään ihmeellisenä. Mutta huolissaanhan nekin olivat, nyt kun asiaa tarkemmin ajattelee. Ihanat karvaturrit!

Kaapo on terve kuin pukki ainakin omasta mielestään. Vauhtia riittää ja koira on ihan superonnellisen oloinen. Ei kipuja tai kolotuksia. Mikä ikinä koiraa vaivasikin niin ne vaivat on poissa. Huomenna saan tietää viimeisten labrakokeiden tulokset. Akupuntioonkin mennään...

Rino on edennyt hypokoiran urallaan hyvin. Harmi kun en ole enää muistanut pitää päiväkirjaa niin en muista tarkkoja päivämääriä mitä milloinkin tapahtui. Koulutushan alkoi viime kesänä anishajun erottelun opettelulla. Silloin ei minulla ollut hajuakaan mistään tulevasta hypokoulutuksesta, kunhan vaan koiraa aktivoidakseni ilmoittauduin kurssille mukaan. Hajuerottelukurssi sujui hyvin ja Rino oppi hyvinkin nopeasti aniksen erottelun hajuradalta. Kurssi päättyi siihen vaiheeseen, että anista alettiin etsiä ympäristöstä. Ja tästä jatkettiin sitten tammikuussa alkaneella hypokoirakurssilla. Koira etsi huoneesta aniksen hajuisia lappuja. Hypohajuihin tutustuttiin aktivoimalla eli kun minulle tuli hypo, piilottelin namit tai ruuan riisutun paitani sisään. Samalla kun Rino söi herkkujaan, haisteli se myös hypohajua paidastani. Pikkuhiljaa siirryttiin hypohajuihin hajuerotteluradalle. Koulutus eteni samoin kuin aniksen kanssa. Ensin Rino opetteli haistelemaan yhtä purkkia, jonka sisällä jokin hypohajuinen esine (meillä kuitulappu). Tämän jälkeen se opetteli erottelemaan tuon hypopurkin tyhjästä purkista. Eli ilmaisi pitkällä nuuskulla, että tässä on se haju. Yksinkertaisesti  koira siis palkattiin just silloin, kun se haisteli hypopurkkia. Pian se jo oivalsikin, että tämä on se haju mitä etsitään. Liitin mukaan käskysanan "Hypo". Tällä sanalla se sitten oppi etsimään useiden lasipurkkien joukosta juuri sen purkin, jossa hypohaju oli. Rino ilmaisi oikean purkin jähmettymällä nuuhkaisuasentoon purkin päälle niin, että kuono oli purkin sisällä. Harjoittelujen myötä haju jäi sen "nenämuistiin" ja tätä nenämuistia treenaamme säännöllisesti, ettei haju häviä sieltä muistista.

Hypohajut sain talteen itsestäni (tietenkin itsestäni, koska koulutan koiraa omaksi avukseni). Kun minulla oli hypo päällä, hankasin itseäni steriileillä haavataitoslapuilla (myöhemmin vaikka millä mahdollisella) ja laitoin nämä keitettyyn lasipurkkiin säilytykseen ja purkin kansi tiukasti kiinni. Näissä lasipurkeissa hajut säilyvät huoneenlämmössä varmasti ainakin pari päivää ja pakastimessa kauemminkin. Vanhin haju pakastimessa taisi olla 1.5kk ja koira tunnisti sen. Hypojen aikana koiran huomioiminen on tärkeää; silittelyä, makupalojen syöttämistä, leikkiä... Tietenkin niin, että siinä vielä itse pysyy suht koht tolkuissaan. Treenasimme usein erotteluradalla ja kun tämä tuntui olevan koiran hallinnassa suvereenisti, siirryimme seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavassa vaiheessa opetin uuden ilmaisutyylin. Halusin Rinon ilmaisevan hyponi raapaisemalla. Tämän opetin tassukohteen avulla. Maton palasella. Heitin matonpalasen (10x10cm) lattialle ja odotin koiran reaktiota. Jos tassu kävi matolla, klikkasin naksutinta ja palkkasin. Hyvin nopeasti nopea tassun hipaisu muuttui raapaisuksi. Tämän jälkeen siirsin maton palasen reidelleni ja opetin koiraa näin raapaisemaan jalkaani. Liitin mukaan käskyn, joka on "raaps".. Ja pikkuhiljaa häivytin kohteen (matonpala pienentyi saksilla leikaten koko ajan pienemmäksi, kunnes sitä ei ollut ollenkaan) ja käskysanalla "raaps", Rino raapaisi reittäni.

Kolmas vaihe sisälsi hypohajun ja raapaisun yhdistämisen. Olimme jo tehneet hiukan sitä, että Rino osasi etsiä hypohajun minusta. Eli olin piilottanut hypohajuisen kankaan taskuuni tai muualle itseeni ja koira etsi sen ja ilmaisi nuuhkaisemalla. Tässä olin pyrkinyt siihen, etten anna mitään käskysanaa ettei koira opi, että minua tullaan nuuhkimaan vain silloin kun käsken. Oli hieman haastavaa. Minun piti ängetä itseni koiran tykö ja olla kuitenkin luonteva. Piti johdatella haistelemaan ja kuitenkin olla johdattelematta liikaa. Että koira hoksaisi itse... Koska niin koira oppii parhaiten. Rino hoksasi homman nopeasti ja pian sainkin liittää nuuskaisuun käskyn "raaps". Ennen Rino sai oikeassa paikassa nenän viivyttämisestä palkan, nyt se saikin uuden käskyn palkan sijasta. Ja vasta kun raapaisu oli suoritettu, koira sai nakkimakkaraa. Mikäspäs siinä, Rino ei asiaa kummastellut vaan oppi hyvinkin pian, että pitää myös raapaista. Eli nuuskaisi taskua/sukanvartta/hihansuuta minne hyphajuinen lappunen oli piilotettu ja heti peään raapaisi minua jalkaan. Vein harjoituksia pikku hiljaa pidemmälle. Olin eri asennoissa; istuin, seisoin, olin pitkällään.. Seisoin tuolilla, istuin tuolilla, olin ylhäällä taikka maatasossa. Ulkona tai sisällä. Ympärillä oli hälinää ja välillä tehtiin ihan rauhassa. Kaikesta aina suoriuduttiin enemmän tai vähemmän hyvin, mutta joka kerta sain palkattua Rinoa paljon ja Treenit lopetettiin aina hyvään suoritukseen. Sarjat pidin lyhyinä ja toistin muutaman kerran. Harjoittelimme aamulla ja/tai illalla, joskus joka päivä, joskus harvemmin. Harjoittelimme milloin minulle sattui mieleen juolahtamaan;  kesken ruuan laiton, tiskatessa, leikkiessä koirien kanssa, syödessä.. Mahdollisimman paljon eri tilanteissa.

Niinpä sitten tapahtuikin, että jokunen viikko takaperin Rino teki ensimmäisen aidon hypoilmaisun. Minulla oli sokerit matalalla ja kävelin Rinon luo ja puhalsin sitä kohti. Ja koirahan tuli päin kynnet tanassa ja ilmaisi hypon. Hieno tunne! Ollaan matkattu ehkä jo puoliväliin tai ainakin lähelle puoliväliä tässä hypokoulutuksessa. yksi rajapyykki on ohitettu, aito hypoilmaisu. Yhä vieläkin olemme harjoitelleet lapuilla ahkerasti. Koira on muuttunut toimissaan paljon hyökkäävämmäksi eli ilmaisut alkavat olla jo hieman kovakouraisia. Rino tietää hommansa ja tekee työnsä juuri sille ominaisella intensiteetillä eli kaikkensa antaen. Nyt työskentelemme ilmaisun parissa muuntaen sitä niin, että en olisi aina ruhjeilla hypon jälkeen. Eli tarkennamme kriteeriä, raapaisun pitää osua pohkeeseen, jolloin ei saa siihen samanlaista voimaa.

Kuulostaapas yksinkertaiselta, helpolta ja nopealta hypokoiran koulutus. Voinen kuitenkin kertoa, että pelkästään anishommien opettelemiseen meni viime kesänä pari kuukautta, että työskentely oli varmaa. Tähän lisätään talven aikana tehdyt harjoitukset ID-hajuilla, muutama kuukausi lisää. Ja tammi-helmikuun vaihteessa aloitettu hypokoulutus, neljä kuukautta ensimmäiseen aitoon hypoilmaisuun. Eli kaiken kaikkiaan kahdeksan kuukautta on työskennelty enemmän kuin tiiviisti hajujen maailmassa. Väliin mahtui löysäilyä ja harvemmin treenaamista, jopa koko asian unohtamista talven masennuksen keskellä, mutta nyt on kuitenkin vuosi vierähtänyt ensimmäisen hajuerottelukurssin alkamisesta.

Sattuipa muuten niin, että viimeisimmän hypon Rino ilmaisi hypokurssin kontaktitunneilla vieraiden ihmisten keskellä. Olin ylpeä! Olen tehnyt nyt paljon töitä Rinon stressinsietokyvym ja rauhoittumisen kanssa ja voi pojat, muutoksen huomaa. Ehkä kemiallinen kastrointikin auttaa asiaa. Koira on paljon rennompi ja rauhallisempi oudoissa tilanteissa. Ensi viikolla vieraaksemme tulee henkilö, joka ammatikseen selvittelee koiraongelmia. Rino pääsee "psykologin sohvalle" ja alamme miettimään yhdessä ratkaisumalleja siihen, kuinka koirasta tulisi vielä rennompi ja rauhallisempi ja ehkä jopa onnellisempi. Välillä sitä tarvitsee toiset silmät näkemään, että huomaa jotain uutta. Olen sitoutunut tähän projektiin täydestä sydämmestäni, niin hypokoiraprojektiin kuin Rinon tunnetilan parantamiseen. Koska ilman toista ei voi olla toista, se on niin simppeliä! Ja se päämäärä motivoi kovasti. Itsevarma, tyyni ja onnellinen koira, joka kykenee toimimaan ja auttamaan minua paikassa kuin paikassa. Stressi pois ja rentous tilalle. Voisiko parempaa enää olla?