Hajuerottelun ABC Osa 4. Erottelua

Erotteluradan tyhjään purkkiin lisätään seuraavaksi jokin häiriöhaju. Alkuun se oli meillä jokin ihan erilainen haju, esim. kivi. Ja koiran piti erotella anishaju kivestä. Tai risun palasesta. Heinänkorresta. Ihan mikä vaan, kunhan se oli tarpeeksi erilainen aniksen hajusta. Jokusia päiviä tehtiin tällaista erottelua aniksen ja jonkun muun hajun välillä ja sitten lisäsin radalle yhden purkin lisää. Ensimmäisillä kerroilla tämä oli tyhjä purkki.

Eli nyt oli radalla anispurkki, häiriöpurkki hajulla ja häiriöpurkki ilman hajua. Harjoitukset etenivät aivan samalla lailla kuin ennenkin. "No niin" käskyllä lähetin koiran radalle, josta sen täytyi ilmaista pitkällä nuuskulla anispurkki. Anispurkilla teetätin Rinolla useita nuuskuja. Harjoituksissa aloitettiin niin että anispurkki oli ensimmäisenä ja sekoitin järjestystä sitten seuraaville sarjoille. Nyt saatoin tehdä kolme erottelusarjaa yhteen putkeen ja pidin sitten tauon. Ja taas yhteen putkeen kolme sarjaa. Nuuskujen pituutta edelleen säätelin naksulla ettei ennakointia alkaisi tapahtumaan. Rino ilmaisi jo tässä vaiheessa oikean hajun todella mallikkaasti pitkällä nuuskulla. Muutamien päivien kuluessa ensimmäiselläkään sarjalla ei anispurkki ollut heti radan alussa vaan koira joutui jo heti alusta lähtien etsimään purkin muiden joukosta.
Lisäsin häiriöhajun viimeiseen tyhjään purkkiin. Jokin mauste taisi olla, ehkä rosmariini. Yhdessä oli vielä jokin kivi, avain tms erilainen haju. Kolmella purkilla pelasin jonkin aikaa, kunnes peliin tuli mukaan neljäs purkki. Alussa se oli tyhjänä, mutta hyvin nopeasti lisäsin sinne jotain maustetta. Kivihajukin muuttui mausteeseen.

Nyt Rino siis erotteli neljän mausteen tuoksuisen purkin joukosta oikean purkin eli sen anishajuisen purkin.Rinon erottelutaktiikka oli lyömätön. Se kävi haistelemassa kaikki purkit ja meni ilmaisemaan sitten sen missä oli anista. Eli se tarkisti kaikki purkit ettei sitä vaan yritetä huijata.Vaihtelin mausteita. Vaihtelin harjoituspaikkaa (ulkona, sisällä eri huoneissa...) ja luonnollisesti joka kerran, kun lähetin koiran radalle, purkkien järjestys oli sotkettu. Ja koira handlasi hyvin hommansa ja saimme näin hyvät pohjat tulevaan hypokoulutukseen, joka eteni samoin kuin aniskoulutus. Nyt kohteena vaan oli hypohaju eli matalan verensokerin haju. Ja nopeampaan tahtiin edistyimmekin nyt kun pohjalla oli kunnon opit tekniikkaan liittyen.

Id-hajujen ja eläinten hajujen tunnistamisen koulutustekniikka on melkein samanlainen. Kun tekniikka on hiottu aniksen avulla täydelliseksi, lisätään vain pieni twisti ja päästään id- ja eläinhajuihin käsiksi. Toki ihmis- ja eläinhajujen tunnistuksen voi opettaa ilman tekniikkaharjoittelua, mutta jos näillä aidoilla hajuilla harjoitellessa tekee virheen opetuksessa, tai tapahtuu jotain muuta mistä koiralle tulee huono fiilis, jäädään junnaamaan paikoilleen mahdollisesti pitkäksi aikaa. Mutta kun koiralla ja ohjaajalla on tekniikka hallussa ja virheet on tehty aniksella, jatko on helpompaa. Näin koin ainakin omalla kohdallani