Kissankujeita

Pulla ja Pilli

Nilokselan tilalla vietetään tästä lähtien kissanpäiviä. Kesäkuun alussa tänne muutti kaksi tyttökissan pentua, sisarukset. Pilliksi ja Pullaksi heidät nimettiin Pekka Töpöhäntä-seikkailujen mukaan. Pulla on laiska ja rauhallinen, se mieluiten köllöttelee auringonpaisteessa. Pilli on rohkea rämäpää, joka ei arkaile tutustuessaan ympäröivään maailmaan. Kummatkin ovat hellyydenkipeitä sylikissoja. Kehräyskone lähtee käyntiin heti, kun ihminen tulee lähelle. Pulla painautuu mielellään käsivarsille nukkumaan kun taas Pilli hyppää olkapäälle tassuttelemaan. Koirien kanssa tehdään tuttavuutta turvallisesti aidan takaa...
En pidä itseäni suurena kissaihmisenä vaikka kissoista tykkäänkin. Mutta kyllä nuo kaksi viikaria ovat varastaneet sydämen niin totaalisesti. Päivisin ne nukkuvat ja laiskottelevat ja yöllä alkaa mahdottomat bileet. Hauskaa niillä on yhdessä!

Kuten näkyy, sää on varsin harmaa..

Talven heinät saatiin hevosille tehtyä vaikka säiden jumala ei ollutkaan armollinen. Pienessä paniikissa kytättiin säätiedotuksia, jotka eivät useinmiten pitäneet edes paikkaansa. Pitkistä heinäpoudista oli turha haaveilla, onneksi nykypäivänä on heinillekin keksitty säilöntäaine. Säilöntäaine meidät pelasti tänä kesänä, kun heiniä ei rutikuiviksi tahtonut saada millään. Sattuihan siellä kaiken heinäahdistuksen ja normaalien konerikkojen keskellä pienoinen haaverikin, kun traktori paalaimineen luiskahti suopellolla ojaan. Onneksi ystävät riensivät hätiin ja koneet saatiin kuivalle maalle. Ja mitään ei hajonnut. Ihme kyllä!

Vähän vaan vinossa..

Viime keväänä kanoissamme diagnosoitiin Mycoplasma Gallisepticum, kanojen tarttuva, krooninen hengitystiesairaus. Siitä päivästä lähtien olimme karanteenitila, en saanut myydä enkä ostaa kanoja. Sairaus oli lakisääteisesti vastuttavien tautien listalta. Eilen sain läänineläinlääkäriltä postia. M G poistetaan vastustettavien eläintautien listalta eli meidän karanteeni loppuu 1.8.2016. Tauti on levinnyt Suomessa jo niin laajalle, että lähes kaikilla harrastekanatiloilla sitä voi jo esiintyä. Eli sitä ei voi enää Suomesta poistaa. Muualla maailmassahan tuo tauti ei merkitse mitään, ei aiheuta rajoituksia harrastuskanaloissa. Tällä hetkellä kanoissani ei ole mainittavia MG:n oireita eikä tuo vapautus meidän elämääkään muuta.. En kasvata kanojani myyntiä varten..

Onni-kukko paistattelee auringossa..

Menestyksen viikko

Kesäkuun 18. se sitten tapahtui. Se mitä en kyllä ihan oikeasti uskonut ikipäivänä voivan tapahtua. Rino läpäisi Kiva Koirakansalainen testin ja näin ollen valmistui diabeteskoiraksi. Koko kevät harjoiteltiin, välillä tosi hyvin onnistumisin, mutta pääosin ihan pyllylleen meni treenit. Joku voisi ajatella, että pikku juttu joku Kiva Koirakansalainen käytöstesti. Mutta ei meille, eikä monelle muullekaan. Kaksi asiaa, joista olin epävarma aivan loppuun asti.

• toisten koirien ohittaminen reagoimatta niihin
• käsiteltävyys

Rino ei ole koskaan pitänyt vieraiden ihmisten kosketuksesta ja olenkin ollut hieman varovainen sen kanssa. Tämä osio jännitti eniten, koska tässä osiossa olisi voinut tapahtua isoin vahinko. Mutta harjoittelu tuotti tulosta ja koira alkoi pikkuhiljaa luottamaan ihmisiin. Nykyisin se menee tervehtimään ihmisiä häntä heiluen ja jää jopa rapsuteltavaksi. Olen aivan äimistynyt.

Yllättävissä tilanteissa toisten koirien ohittaminen on edelleen hankalaa, mutta jos tilanteeseen ehtii valmistautua kunnolla, ei ole niin vaikeaa. Omia töppäyksiä on hidas korjata jälkikäteen.

Kiva Koirakansalainen testin sisältö, kaikki kohdat täytyvät olla hyväksyttyjä :

• Vieraan ihmisen hyväksyminen
• Koira istuu kauniisti silitettävänä
• Tutkiminen ja hoitaminen
• Vetämättä kävely
• Ihmisjoukon läpi kulkeminen
• Istuminen, maahanmeno ja paikalla pysyminen
• Luoksetulo
• Koirien kohtaaminen
• Koiran reaktio häiriöön
• Omistajan odottaminen 

Kiva Koirakansalainen

Tuo kulunut viikko oli ollut muutenkin menestystä ja onnistumisia täynnä. Edellisenä lauantaina kävimme Armin kanssa Rottweilereiden Erikoisnäyttelyssä, jonka oma alaosastomme aivan hillittömällä taidolla järjesti. Erikoisnäyttelyyn panostettiin aivan täysillä, olihan SRY:n Juhlavuosi, ikää 70-vuotta. Hienot palkinnot ja upeat puitteet Sirkkalan puistossa Joensuussa. Rottweilereita paikalla muistaakseni n. 140. Armi kävi Avoimesta luokasta hakemassa maininnan EH eli erittäin hyvä. Olihan se tyttö laihanpuoleinen muihin rottweilereihin verrattuna, eikä niin innokaskaan ollut koko hommasta. Jos totta puhutaan niin sitä ei kiinnostanut pätkääkään. Ehkä harjoittelemme vielä esiintymistä.. Tiiistaina Armi kävi vielä mätsäreissä, edelleenkin hälläväliä, onkoihanpakko-tyylillä meni. Sai sentään punaisen ruusukkeen, ehkäpä ne nuo hurmaavat ruskeat silmät ja silmäripsien räpse riittää!


Keskiviikkona sujui Rinon jälkitreenit aivan huipusti, poika osasi käyttää nenäänsä ja löysi kadonneen kissan. Harjoittelemme siis eläinten etsintää oman pienen tiimin kesken. Emme keskity pelkästään eläinten etsintään, vaan voimme lähteä metsään etsimään esimerkiksi marjastajan kadonnutta kukkaroa tai puhelinta. Harjoitukset jatkuvat ja toivottavasti piakkoin meidänkin alueella olisi useampi taitava etsiväkoira. Ei siis etsijäkoira, jotka hoitavat pelkästään eläinten etsintää...

Retroalus

Ja lauantaina olikin sitten tuo Rinon KKK-testin läpäisy. Olipa hieno aloittaa loma tuollaisen viikon jälkeen. Lähdettiin koko porukka reissuun "uudella" matkailuautolla. Reissu oli lyhyt mutta huippu. Kyllä nollautui aivot aivan täysin. Unohtui maiset murheet!
Täällä reissusta lisää