Itkeäkö vai nauraa? Ihan itsestään räjähti juu, semmoisella isolla mustalla läskitassulla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Eipä varmaan! Mutta en voi todistaa, koska en ollut paikan päällä. Mutta Kaapon tekemiseltä vaikuttaa, sillä kun on jokin kumma fetissi noihin patjoihin. Ne pitää aina päästää piinastaan... Ei kait se auta kuin lähteä pehmustekaupoille. Nyt ne onneksi alkavat olla jo edullisempiakin, kesä on kuitenkin jo takana päin.. Mikä kesä? Sellaista ole vielä ollutkaan. Muutamana päivänä on elohopea kivunnut vaivailloisesti sinne +20 Celssiusasteen tienoille. Muuten on pysytellyt nippanappa plussan puolella. No ei, ehkä siinä +15 asteen tienoilla...
Eilen Kaapo oli kiropraktikon käsittelyssä. Nikamajumeja vielä yhä edelleen availlaan. Alkaa menemään parempaan päin, käsittely ei ollut enää niin kivuliasta Kaaponkaan mielestä. Paitsi lonkan alue. Sieltä kipuja löytyi. Kerroin Merville (kiropraktikko-eläinlääkäri) Kaapon oireista. Siitä kuinka pitää jalkaa suorempana ja kävelee jalka jäykkänä. Myöskin niistä muutamista kerroista, kun jalka on pettänyt alta. Kerran ihan totaalisesti kaataen koko koiran ja sen jälkeen (ja muutama jo ennen tuota kaatumista) vähän vähäisempinä muutaman sekunnin ajan kestävinä "kramppeina"(?)... Jalan aluetta käsitellessään Mervikin huomasi jalan jäykkyyden sekä sen, että lihakset olivat kivikovat. Myöskään venytys ei onnistunut kunnolla. Lantion käsittelyyn reagoi hiukan ja vielä enemmän lonkan alueen käsittelyyn. Mervi arveli siellä jossain olevan hermopinteen. Nikamajumi on voinut siirtyä nyt tällä kertaa lonkkaan, se nikamajumi kun vaeltelee nyt ympäri koiraa etsien laskeutumisalustaa. On ihan normaalia, että koira reagoi näin. Siis nikamalukko reagoi näin eli siirtyen käsittelyjen myötä paikasta toiseen. Joku kerta sitten käy "puff" ja se katoaa, kun otollista jumittamispaikkaa ei enää löydykkään. Kaapolla on joka käsittelyn jälkeen ollut nikamalukko eri paikassa. Pienempiä nikamalukkoja löytyi rintarangan alueelta useampia, ei ihmekään, jos koira söi paljon ruohoa. Niskasta ei oikeastaan enää löytynyt mitään pahoja lukkoja, Kaapo antoi käsitellä niskaansa jo hyvin. Jospa ne lukot vihdoin ja viimein katoaisivat lopullisesti.
Seuraava etappi meillä onkin fysioterapeutti ja lihasten hieronta. Akupunktioon ei ehkä päästä kuuteen viikkoon, koska Soile ei ole töissä. Tai sitten on mentävä sellaiselle, joka ei Kaapoa ole hoitanut aiemmin. No, hierontaa tai akupunktiota jokatapauksessa lähiaikoina tiedossa.
Tänään aamulla Kaapo käytti takajalkaansa normaalisti ja vauhtia piisasi ihan liikaakin. Kaapo ei osaa ottaa yhtään rauhallisesti. Jos se tuntee olonsa hyväksi, silloin touhutaan ja mennään sata lasissa. Sitten vasta rauhoitutaan, kun ns. "nyt sattu Juhaa leukaan" eli menee nurinperin mukkelis makkelis ja tapahtuu tapaturma ja johonkin koskee.... Semmoinen se tuo Kaapo on!
