Nyt kun Kaapo on viettänyt hiljaiseloa "sairaana", Rino on päässyt mukaan harjoituksiin. Vaikka ei Kaapo yleiskunnoltaan sen huonommassa kunnossa ole kuin ennenkään, jotenkin sitä silti säästelee. Ei tuhlata voimia nyt. Eli siis Rino on tehnyt risteily- ja ilmaisuharjoituksia muutamaan kertaan. Risteilyt menivät upeasti jo heti ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla kuin vettä vaan. Olin superhyper ylpeä koirastani, taas se hoksasi jotain ihan kerrasta. Minun tarvitsi vain keskilinjalla seisoa ja osoittaa koiralle suunta, minne seuraavaksi pitää juosta. Ja koirahan juoksi ja palasi ja juoksi... Ja ei tarvinnut keskilinjalla pysäyttää. Tuuletin, kun rata oli menty läpi!! Ne pienet ilon aiheet.
Eilen Kaapo sitten pääsi hakumetsään kaikesta huolimatta. Ja hyvinhän se poika veivasi. Kuusi pistoa, kuusi haukuttua maalimiestä. Tyytyväinen olin. Haukkua ei ole pitkään pitkään aikaan kokeiltu ja nyt eilen sieltä tuli jo äänekäs haukku. Palkkana lelu ja haukku kuului. Aiemmin namipalkka ja Kaapohan kuolasi sitä namia ja haukkuessa meinasi tukehtua omaan kuolaansa. Eli rullaa ei tarvitsekaan opettaa. Huh :)
Kanalakin on viittä vaille valmis. MarttiOlavi muuttikin jo oman parvensa kanssa sinne. Aika tyytyväisen oloisia kanoja painui yöpuulle illalla. Ikkunasta osa tillisteli, kun hevosia ohi kuljetin. Siinäpä onkin hyvä vahtipaikka, istua pöydällä ja tiirailla ulos.. Tänään jos Onni pääsisi Hiliman ja Nyytin kanssa muuttamaan. Tyytti ja lapsoset taitavat vielä jäädä vanhan parven luo vaikka tipuset itse itsensä vieroittivat. Niillä kun on verkon ali pääsy toiseen häkkiin. Aamulla yllätin Onni-kukon nukkumasta pesästä monen monituisen tipun kanssa. Onni siis ei kuulu tipujen parveen. On ne nuo kiuruvetiset niin leppoisia, kun noin vain hyväksyvät toiset kanat. Tykkään!! Ikinä ei ole ollut mitään välienselvittelyjä. Joskus emo on pitänyt omista tipuistaan niin kovan huolen ettei vieraita kanoja ole lähelle laskenut vaan on antanut kyytiä. Mutta tuollaiset jälkikasvun suojelemiset ovat ihan luonnollisia.
