Kaapo sairastelee edelleen. Kurkkukipu tulee ja menee enkä keksi mikä ihme sen aiheuttaa. Nyt on sitten taas erimerkkiset antibiootit käytössä. Nenäpunkkeihin kuuri menossa parhaillaan. Voin vain sanoa, että perseestä. Ei paljon naurata enää. Koiran elämä on yhtä lääkkeiden syömistä. Kolmen eri eläinlääkärin paikkeilla on tähän mennessä käyty, vielä taidamme etsiä neljännenkin. Jos vaikka tulisi uusia ideoita... Onhan tästä kierteestä jo pikku hiljaa päästävä eroon..
Liekki syö heinää slow feeding verkosta ja laihtuu ja kaviokuume hellittää varmaankin samaa tahtia. Tumpelo treenailee kovasti jo vauhtia raviinsa, tähän mennessä onkin menty voiman ja kunnon kasvatuksen puitteissa.
Lauantaina koettiin lenkillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kapealla tiellä vastaamme kiisi pakettiauto peräkärreineen. Saimme hienosti käännettyä hevoset takaisinpäin, vaikka kärrit olivatkin perässä. Kun saatiin väistettyä pakettiautoa ja oli aika kääntyä takaisinpäin lenkkiä jatkaaksemme, Tumpelo oli hieman eri mieltä. Tatsi kääntyi edessämme, mutta Tumpelo jatkoi eteenpäin ja rymisteli Tatsin kärrien ohi ja päältä. Tietenkin minun allani sitten kärrit keikahtivat, putosin ja Tumpelo pääsi irti ravaten vapauteen. Hyppäsin Harrin ja Tatsin kyytiin ja lähdimme varsan perään. Muutaman satametrisen juostuaan Tumpelo pysähtyi ja seisoi niillä sijoillaan niin kauan kunnes kapusin takaisin kyytiin ja käänsin pojan ympäri. Etenimme kolaripaikalle ja pysähdyimme keräämään taskustani pudonneet tavarat pois tieltä. Ja oripoika vaan seisoi paikallaan. Pientä draamailua lukuunottamatta Tumpelo on mielettömän fiksu hevonen. Kunhan se tuosta saa lisää elämänkokemusta ja tottuu uusiin asioihin ja siihen, että elämässä voi sattua ja tapahtua mitä vaan, oripoika tulee olemaan varmasti soiva peli
Kun kyselet, lähtiskö joku lenkille....
