Summa summarum

Viime viikon tiistaina kiidettiin Kaapon kanssa Kuopion eläinlääkärikeskukseen . Koira oli ollut parempi vointinen kuin aiemmin, mutta jokin vielä selvästi vaivasi. Lisäksi lauantaina alkoi aivan järjetön veden juominen. Koira vaan joi ja joi ja joi sekä pissasi paljon, joten klinikkakäynti todellakin oli paikallaan.

Eläinlääkäri kyseli todella tarkaan aiemmat kipuilut, lääkitykset ja eläinlääkärikäynnit. Hän myös pyysi röntgenkuvat ja potilaskertomukset Kivuttomalta. Lisäksi eläinlääkäri kysyi minulta, että minkä minä luulen koiraani vaivaavan. Kerroin, että korvat. Lisäksi niska. Ja myös ehkä sisäelimissä on otain häikkää (kilpirauhaset, cushing??).

Jo alkututkimuksissa löytyi korvista paljon vaikkua. Kaapo nukutettiin ja se jäi sinne tutkittavaksi, kun me Harrin kanssa kulutimme aikaa ajellen ympäri Kuopion laitakaupunkeja "nähtävyyksiä etsien". Pitihän se taas ajaa ylös Puijon rinnettä ja saada korvansa umpitukkoon. Sen verran jyrkkä se "pikkuinen kukkula" on...

Kun muutamia tunteja myöhemmin palasimme klinikalle, Kaapo oli jo hereillä. Käytimme pojan pienellä kävelyllä klinikan ympäri, että pää selviäisi hieman. Sitten palasimme kuuntelemaan tuomiota. Tulihan sitä tuomiota ihan monen sivun verran...

KOTIUTUSOHJEET
Kaapo aristi kliinisessä tutkimuksessa pään alasvientiä.
Kaapon korvahuuhtelussa löytyi molempien tärykalvojen edestä isot määrät eritettä, mutta tärykalvot ovat ehjät.
Tärykalvojen takana välikorvassa ei vaikuta olevan runsaasti tulehduseritettä paljoa, kuitenkin niin että oikean tärykalvon alaosassa on jnkv sameutta viitaten mahdolliseen
kuivuneeseen tulehduseritteeseen välikorvassa.
Tämä jättää epäilyn välikorvatulehduksesta.
Korvaeritteestä tehdyssä värjäyksessä todetaan bakteeritulehduksen merkkejä (runsaahkosti bakteereja), mutta ei hiivaa.
Hoidoksi Aurizon tippakuuri ja Oriprim forte antibioottikuuri suun kautta.
Rinta- ja vatsaontelosta otetuissa rtg-kuvissa ei todeta normaalista poikkeavia muutoksia.
Kaularangan alueella natiivikuvissa ei muutoksia, mutta useat muutokset tällä alueella näkyvät vasta MRI- tai varjoainekuvauksessa.
Otimme verinäytteet josta tutkittiin laaja kliininen ja hematologinen verenkuva sekä CRP arvo.
Tulehdusarvo CRP on hieman koholla ja maksa-arvot AFOS ja ALAT ovat merkittävästi koholla.
Tästä syystä otettiin myös kortisolimääritys. Sen vastauksen perusteella päätetään tarvitseeko tehdä rasitustesti Cushingintaudin varalta.
Lisäksi tutkitaan kilpirauhasarvopaketti Movet:ssa. Niistä vastaukset saatte sähköpostitse.
Hengitysteiden tähystyksessä ei todettu normaalista poikkeavia muutoksia suussa, nielussa eikä henkitorven alueella.
Koholla olevien maksaentsyymiarvojen vuoksi suosittelen toistaiseksi yksiomaisena ravintona Hill´s l/d maksaystävällistä ruokavaliota.
Toistaiseksi en suosittele muita kipulääkityksiä kuin aivan tarvittaessa tramadoli (resepti Jari Aholta), ennen kuin kontrollinäytteessä todetaan maksaentsyymiarvojen laskeneen.

Nyt nuo maksa-arvot olivat todellakin koholla. Alat jopa kymmenkertainen. Ja noista arvoista johtuikin Kaapon jatkuva veden juominen ja pissaaminen. Maksassa oli myrkytystila, jota koira yritti helpottaa juomalla paljon.

ALP (Afos/Alkalinen fosfataasi) 307 U/L (19-106)
ALT (Alat/ Alaniiniaminotransferaasi) 1221 U/L (24-136)

Myöhemmin tulleissa verikokeiden vastauksissa TSH (kilpirauhashormoni) ja kortisoli olivat koholla, mutta eivät yli viitearvojen. Todennäköisesti koholla siksi, koska koiralla olivat nuo maksa-arvotkin koholla ja elimistössä lievä tulehdustila kaiken kaikkiaan....

Kun Kaaposta otetut röntgenkuvat suurennettiin (olikohan nelinkertaiseksi tai ellei jopa isommaksi), kaularangassa näkyi yhden nikaman molemmin puolin samentumaa. Eläinlääkäri ei osannut sanoa, mitä se on vai onko mikään. Arveli tulehdukseksi ja antoi lääkityksen tuohon. Sama lääke auttaa välikorvatulehdukseen. Noita lääkkeitä Kaapo on nyt syönyt viikon. Lisäksi maksaystävällinen ruoka ja Kaapon mielestä ihan sika pahanmakuinen lisäravinne maksan toiminnan tukemiseen ovat meille jokapäiväisiä nyt hetken aikaa. Korvat eivät ole vaivanneet kovin paljoa ja maksa-arvotkin ovat varmaan laskeneet, koska koira on pirteämpi. Kaapo ei myöskään juo enää niin paljon.

Olemme saaneet apua muualtakin ja sitä kautta saatiinkin tieto, tai oikeastaan vahvistettiin meidän epäilys, että niskalihakset ovat suurin syy koiran jäykistelyyn. Eli kun ei siis tahdo kääntää päätään alas tai sivulle. Reilu viikko menikin todella hienosti niskankin suhteen, mutta eilen lihakset taas kipeytyivät. Muutamassa tunnissa koira muuttui rennosta ja iloisesta vesselistä jäykäksi ja apaattiseksi puupökkelöksi. Hieroin illalla niskan lihaksia varovasti sekä teimme pieniä ja varovaisia venytysharjoituksia. Tänä aamuna täytin kumiset kertakäyttöhanskat lämpimällä vedellä ja laitoin ne koiran niskan päälle. Kaapo selvästikkin tykkäsi, häntä paukutti sängyn patjaa vimmatusti.

Nyt pitäisi keksiä miten nuo niskajumit saadaan pysymään poissa. Voin vain arvata kuinka tukala olotila koiralla on silloin, kun niskalihakset kramppaavat. Omanikin ovat heti jumissa, jos vähänkään vetoa saavat. Ja silloin ei pää käänny, ei sitten mitenkään eikä minnekään. Ja kun yrittää, niin koskee niin perhanasti. Kärsitäänköhän me Kaapon kanssa samasta oireyhtymästä, helposti nokkiinsa ottavasta niska-hartiaseudusta?

Joka tapauksessa.. Jos koira alkaa oireilemaan enemmänkin tuota niskaansa, edessä on MRI-kuvaus (1000euroa) ja lisäksi ehkä leikkaus (toinen tonni tai ehkä kolmaskin).. Magneettikuvauksella saadaan tarpeeksi tarkkaa kuvaa noista nikamista. Toivottavasti ei koskaan moiseen tarvitse ryhtyä, vaan vika olisi täysin lihaksissa ja keksisimme syyn, mikä kivun aiheuttaa. Ja keksisimme kuinka auttaa...

Mutta nyt sentään tiedämme jo jotain Kaapon ongelmien alkuperästä. Eikä tarvitse enää arvuutella ja syöttää lääkkeitä, jotka eivät auta mitään tai auttavat vain hetken. Kolmen viikon päästä maksa-arvot kontrolloidaan ja toivottavasti kesä ja lämpimät ilmat toisivat helpotuksen niskavaivoihin. Onhan tuo niska ollut paljon paremmassa kunnossa kuin mitä se sydäntalvella oli..

Päivä kerrallaan eikä hehkuteta, että nyt tämä ruljanssi on ohi. Koska joka kerta, kun olen iloinnut koiran hyvästä voinnista, käänne huonompaan on tapahtunut seuraavana päivänä. Nyt olen suu supussa. Kerron kyllä kyselijöille, että koira voi hyvin, mutta en puhu parantumisesta yhtään mitään. Koskaan!

6.5.2015

Eilen siis kirjoitin tuon ylläolevan tekstin. Illalla koira oli aivan jumissa ja apaattinen. Avasin tramadol-pakkauksen. Epäilevästi annoin yhden pillerin. Nyt on kolmiolääkelinjalle siis lähdetty. Eilisen illan koira nukkui ja oli pahoinvoivan oloinen. Vaivoin sai pissalla käytyä. Yöllä heräsin muutaman kerran koiran vingahteluun. Taisi nähdä aika sekavia unia. Aamulla olikin jo paljon pirteämpi. Annoin silti vielä yhden tramadolin. Ja mitä nyt kotiin olen aamun aikana soitellut, koira voi hetki hetkeltä paremmin. Luojan kiitos. Nyt vain mietin, että kuinka pitkän "kuurin" syötän tramadolia? Jätänkö tähän vai teenkö niin, että syötän sen viikon tai jopa kahden viikon pätkän niinkuin eläinlääkäri ehdotti? Että varmasti ne niskan lihakset palautuisivat ennalleen?

Ehkä päätän sitten, kun näen itse missä kunnossa koira on, kun menen kotiin..

Tammikuun pakkaset ovat poissa, luojan kiitos!

7.5.2015

Jouduin antamaan Kaapolle vielä tramadolin eilen illalla kuuden maissa. En ollut vielä tyytyväinen niskan asentoon. Kävimme pienellä lenkillä. Siellä Kaapo jo lähti lintujen perään juoksemaan sekä ravisteli itsensä kunnolla. Tätä ravistelua ei ollut tehnyt sunnuntain jälkeen. Loppuillan ja yön koira sitten olikin lääkkeestä ihan tokkurassa. Tänä aamuna en antanut tramadolia. Oli lenkillä juoksennellut ja härnännyt Rinjaa sekä ravistellut itseään kunnolla. Katsotaan vieläkö illalla pitää antaa tramadol. Toivottavasti ei, koska koira on niin pökerryksissä lääkkeestä. Pikku-ukkoja ja kaiken näköisiä olioita taitaa nähdä. Ja nukkuu melkein koko ajan.

Olen saanut paljon neuvoja ihmisiltä, joiden koirat kärsivät samasta ongelmasta. Emme ole suinkaan siis ainoita, meillä vaan ei vielä ole diagnoosia tälle sairaudelle.

Akupunktiota, laseria ja fysioterapiaa. Niskan suojaaminen tuulelta, kylmältä ja sateelta. Loimitus kylmällä ja tuulisella säällä. Siinä ensiapu ja toivottavasti ihan vaikka se lopullinenkin apu, ettei tarvitsisi leikkaukseen lähteä. Noilla käytännöillä moni on pärjännyt koiransa kanssa vuosia ilman pahempia ongelmia..

11.5.2015

Perjantaina soiton Kuopioon varateakseni aikaa magneettikuvaukseen. Tänään maanantaina eläinlääkäri soittaa milloin päästään kuvauksiin. Samainen lääkäri antoi vapautuksen norocarp-kiellosta. Sanoi, että muutama päivä norocarp-kuuria ei vaikuta maksa-arvoihin suuntaan tai toiseen. Ja pari tuntia ensimmäisen norocarpin jälkeen koira oli entisellään. Siis iloinen ja terveen oloinen. Ravisteli itseään monen monta kertaa, piehtaroi ja oli oikein reipas. Ohjeen mukaan olisin saanut antaa tabletin aamuin illoin. Ensimmäisen vuorokauden aikana annoin kaksi norocarppia ja eilen sunnuntaina sai vain aamulla. 

Eilen illalla alkoi Kaapon hyvät olotilat mennä jo överiksi. Tietenkin kun kipua ei tuntunut missään, oli pojalla vauhti ja meininki semmoista, että oksat pois. Koko ajan puuhasi jotain. Toi vesiletkua, jota piti sitten kiskoa sen kanssa. Hyvin varovasti leikin noita kiskomisjuttuja, kun ei tiedä kuinka niska reagoi. Autonrenkaan kanssa sitten Kaapo meuhkasi senkin edestä.

Korviaan rapsuttaa taas. Ja syö heinää... Huoh :/