 |
| Kuvassa Liekki varsana ja ensimmäinen hevoseni Lucky Git |
Joulu on keskitalven juhla. Juhla, jolloin päivä alkaa voittaa yötä. Näin se on ollut muinaisista ajoista lähtien. Kunnes keksittiin Jeesus. Vähän aikaa joulua on juhlistettu Jeesuksen syntymäpäivänä. Sitten syntyi Joulupukki ja nykyäänhän tuo Joulu alkaa olla yhä enemmän Joulupukin juhla lapsille ja 'kulutusjuhlan keskeyttämisen aikaa' aikuisille. Hetki, jolloin voi rentoutua viikkojen kaupoissa juoksemisen, stressin ja kiireiden jälkeen. Kunnes normaali arki alkaa jälleen.
Onneksi en ajattele joulusta noin aikuismaisen kyynisesti. Ajattelen lapsekkaan viattomasti, minähän siis uskon vieläkin Joulupukkiin. Joka ikinen aattoilta tähyilen tähtitaivaalle, jos vaikka sen Petterin johtaman poroletkan näkisin vilahtavan taivaalla. Petteri, Ailu, Suivakka, Mutsikki, Valkko, Tilkku, Sipsu, Täpy, Turpo, Pyry, Kipinä, Maskotti, Saukki ja Poku. Ja tietenkin pulska pukki lahjasäkin kera reessä. No, suomalaiset porothan eivät osaa lentää eikä pukilla ole rekeä vaan ahkio. Sitäkin vetää korkeintaan kaksi poroa. Pikku juttu, ei se minun Jouluntaikaa häiritse. Ja tiedänhän minä ettei Joulupukkia oikeasti ole olemassa, mutta toivoisin että olisi. Hyväntahtoinen ja kiltti mies, joka tuo iloa ja onnea maailman lapsille edes kerran vuodessa. Tässä maailmassa tuollaista miestä tarvitaan. Siksi tähyilen joka aattoilta taivaalle kuin odottaen ihmettä tapahtuvaksi.
 |
| Kuva:YLE |
Ei Joulu ole mikään törsäämisen ja ahmimisen juhla. Joulu on yhdessä oloa rakkaiden kanssa. Joulu on rauhaa ja raukeutta. Joulu on kynttilänvaloa. Joulu on lunta. Joulu on se erityinen tunne sydämmessä.
Joulu tulee myös ilman kiirettä ja stressiä. Ei se Joulu välitä onko joka ikinen nurkka tomutettu pölyttömäksi. Ei sitä haittaa, vaikka joulupöydästä puuttuu jokin perinteinen herkku. Ei se tunne huonoa omaatuntoa vaikka joulutervehdykset olisi lähettämättä. Eikä se varsinkaan halua kukkarosi olevan tyhjä kaikenmaailman joululahjojen ja muiden jouluostosten jäljiltä. Joululle riittää vähempikin. Se viihtyy luonasi, jos niin haluat. Jos tunnet niin sydämmessäsi.
Mitä minä tarvitsen saadakseni joulun tunnelman? Lunta ainakin. Lumi tuo aina mieleen lapsuuden Joulut. Ne ajat, jolloin jännitti niin himskatisti Joulupukin tulo. Ei meinannut pöksyissään pysyä. Varhaisimmat muistot ovat ajalta, jolloin asuimme isovanhempieni yläkerrassa. Jouluaterialle keräännyttiin pienen pöydän ääreen alakertaan. Sitten saapuikin Joulupukki. Turkis päällä ja pahvinaamari kasvoillaan. Isosta säkistään kaiveli muutaman lahjan. Muistan joulukuusen ja muistan tunnelman. Sellaisen rauhallisen mummin ja ukin aikaansaaman tunnelman. Mummin ja ukin luona aina oli rauhallista. Seuraava muisto on ajalta, jolloin asuimme kerrostalossa kylällä. Sillä aikaa, kun olimme saunassa (tai isovanhempien luona syömässä), oli joulupukki tuonut neljä nallea. Kaksi isoa ja kaksi pienenmpää. Toiset olivat veljelleni ja toiset minulle. Saimme päättää kumpi ottaa mitkäkin. Minä ihastuin heti nalleen, jolla oli mustat silmänympärykset. Huijasin siis veljeni ottamaan sen toisen nallepariskunnan, että sain juuri sen haluamani. Sitten hypätäänkin muistoissa kotvanen aika eteenpäin. Aikaan, jolloin oman koiran kanssa kuljeskelin lumisessa metsässä miettien Joulupukkia ja odottaen, että aika kuluisi ja olisi jo ilta. En enää uskonut Joulupukkiin, mutta toivoin hänen olevan totta.
Joulumuistoja ovat myös vanhempien "salaiset" joululahjapiilot. Kyllähän niitä paketteja taidettiin veljen kanssa käydä tutkailemassa. "Salaa"... Muutamana Jouluna isäni kävi vuokraamassa videonauhurin. Niin, aivan. Silloin aikoinaan videonauhuri ei ollut joka kodin vakiovaruste. Ai niinkuin mikäkö on videonauhuri? No se, mikä edelsi DVD-soitinta, tietenkin. Isä vuokrasi meille myös elokuvia. Disneyn piirettyjä katseltiin sitten videolta veljeni kanssa. Eräänä jouluna isä vuokrasi Modesty Blaise-elokuvan, sen vanhan ja alkuperäisen. Sekin on jäänyt joulumuistoksi. Muistan jopa muutamia kohtauksia kyseisestä elokuvasta, vaikka tuskin olin edes 12-vuotta. On ne nuo ihmiset aivot aika jännä kapistus.
Mitä muuta minä tarvitsen jouluntunnelmaan? Muuta kuin lunta ja muistot? Rakkaat ihmiset ja eläimet tietenkin. Entäs muuta?
Paikka, jossa asun, muistuttaa talvisin Joulumaata.
Luminen pelto, luminen metsä, vanhoja rakennuksia lumisine kattoineen.
Metsän eläinten jälkiä pihamaalla. Lumitaakan alla notkuvia
pihlajapuita. Varpusia, talitinttejä ja punatulkkuja. Jäniksiä, kettuja
ja oravia. Ei kaupungin valoja eikä melua, vain tähtien tuike, puiden
pauke sekä askelten narske pakkasessa. Rauhaa ja levollisuutta. Leikkiä ja iloisuutta. Onnellisuutta. Hevosen hirnuntaa ja kanan kotkotusta. Koiran haukahdusta. Revontulia ja hiljaista lumisadetta. Tallitontun vilahdus nurkan takana...
Aattoaamu alkaa arkisin askarein, koirien kanssa aamutalliin kun tepastelen.
Hevosetkin sen aistivat, on tunnelma nyt erilainen.
Hörähdellen ne tervehtivät, liikehtivät levottomasti, ulos jo tahtovat.
Pakkasessa kirmaillen, hengitys höyryten ne telmivät ja sitten syömään asettuvat.
Kaviot narskuen tallovat maata, kun kilpaa parasta paikkaa paalin ympäriltä halajaavat.
Kanalan oven takaa motkotus kuuluu. Ruokaa, valoa kanat jo tahtovat.
Tipuset mamman helmoissa piipittävät, pian sinne tänne vipeltävät.
Kukko kiekuu, huomenen toivottaa.
Alle lumisten puiden koirien kanssa yhdessä sukellamme.
Telmien ja hyppien, keppejä kannellen matka taittuu.
Ei ristin sielua metsässä, puut vaan pakkasessa paukkuu.
Vain minä, koirat ja kiireetön hetki.
Jälkiä metsäneläinten tutkailemme, mukava on tämä Joulun retki.
Hetkeksi hevosen selkään piipahdan ja pienen matkan teemme.
Poskia pakkanen nipistää.
Nautin laukan rytmistä, maisema silmissä vilistää.
Hiljennän vauhtia ja ihailen jäätynyttä Pielijoen rantaa.
Jäljet jäniksen sen kertovat, hieman jo jääkin kantaa.
Järven ja puita tuhansia, vaaran laelta kauas näen.
Jopa oman kylän kirkkomäen.
Hevonen korska lumista, kapeaa polkua eteenpäin kulkee.
Talvinen metsä meidät pian syleilyynsä sulkee.
Ilta jo hämärtyy.
Taivaan kansi tähtien painosta taipuu.
Tuike tuhansien, äärettömyydessä hiljaisuuskin kaikuu.
Tunnelma sydämmessä onnea on,
tämä hetki aivan unohtumaton.
Tässä vain olla vois,
en koskaan tahtoisi pois..
Ihanaa Joulun (t)aikaa kaikille!
