Tumpelon kanssa tehtiin toissa päivänä ensimmäinen oikea intervalliharjoitus. Poika joutui töihin ihan eri tavalla, lenkin jälkeen oli oikeasti hikinen hevonen.. Liekillä aikoinaan tein paljonkin intervalleja ja hevonen tykkäsi niistä kovasti ja treenit antoi hyvän vasteen. Katsotaan miten poika reagoi, alkaako tuottamaan tulosta. Selvästi on pikkuravurin elkeitä pojassa. Hölkälle pitäisi päästä koko ajan, kävelemään ei malttaisi millään jäädä. Pää pystyssä juokse kuten emänsäkin, askelkin Liekkimäinen. Jos Tumpelolla ei olisi tuollainen hulmuharja ja päässä olisi isompi merkki, luulisi emäkseen. Tosin Tumpelo ei tarjoa epämiellyttäville ihmisille kaviota tai hammasta.
Eilen oli hampaiden raspausta ohjelmassa. Liekille oli ihan kohtuulliset koukut kasvanut takahampaisiin. Nyt niistä päästiin eroon. Nipsulta oli yksi hammas katkennut ja se on nyt seurannassa tulehduksen varalta. Liekin silmän alla on elohiiri ihan jatkuvana. Alkaa huolestuttaa. Eläinlääkäri sanoi sen olevan hermoperäistä ja voi johtua monestakin syystä. Mä en tiedä mitä teen!!!! Minkälaiset tutkimukset tuohonkin on? Voiko johtua jostain vitamiinin puutteesta (kalkki, magnesium... Joku?) Ainakin magnesiumia pitää lisätä rehujen joukkoon, eihän tuo ota eikä annakaan. Ei ole kiva olla, kun silmä nykii koko ajan. Muistan, kun itsellänikin viikkoja jatkui elohiiri silmässä. Alkoi vaikuttamaan jo tasapainoon sun muuhun.
Rino pääsi eilen harjoituksiin isoon koiralaumaan. Voi pyhä veli, että taas oli "riemussa" pitelemistä. Eihän siitä meinannut tulla mitään, koira kävi niin kierroksilla. Aivan järkyttävää oli sitä touhua seurata. Kokeilin olla välittämättä ja käänsin selän poispäin kiihdyttävistä asioista. Löysäsin hihnan. Tai yritin. Koira syöksyi aina hihnanmitan päähän. Syöksyi minun eteen, taakse, sivulle, toiselle sivulle. Hyöri ja pyöri ja piippasi. Välillä haukkui muita. Murisi koirille. Ja siinä sivussa jo ihmisillekin. Minusta näytti se kohtaus aivan joltakin raivokohtaukselta, koska ei päässyt purkamaan tunnetilaansa mihinkään käsinkosketeltavaan. Silloin päätin laittaa koiran jäähylle ja polttaa tupakan, että itsekin saan vedettyä henkeä. Ja sitten alettiin töihin ämpyilemättä. Pakotin koiran ottaamaan kontaktin minuun vaikka niitä muita yrittikin vahtia ihan tosissaan. Ärähdin, enkä suostunut vastahankoiluun yhtään. Ajattelin, että nyt riitti... No, ei se koira ollut sen parempi tai huonompi kuin ennenkään. Ainahan se on tehnyt työnsä hyvin, kun vaan saa ajatuksensa irti kaikesta muusta häiritsevästä. Mutta hyviä vinkkejä sain palkkaukseen ja palkan suuntaan. Illalla jo kokeilin, ja totta tosiaan toimii eteeni tulevissa liikkeissä. Eli koiralle annettava palkka on leuan alla ja palkataan pudottamalla se palkka sieltä.
Illan koira olikin varsin rauhallinen ulkoisesti vaikkakin huomasin silmistä, ettei päässä ole rauhallista. Voi että minulla käy sääliksi tuota koiraa. Aivan varmasti taitavalla ja tavoitteellisella kouluttajalla Rino pääsisi oikeuksiinsa vietikkäänä ja kiihkeänä koirana. Minulla kun tämä on enemmän puuhastelua ja aika pitää jakaa kahden muun koiran ja kolmen hevosen kesken, niin Rino ei saa niin paljon treeniä ja puuhaa kuin se tarvitsisi... Pelkkänä kotikoirana tuo koira olisi kulmakunnan kauhistus. Lenkkeily ei riittäisi vaan alkaisi ihmisten terrorisointi, huonekalujen tms silpominen ym. ikävä puuha.
Tänään Kaapon kanssa mennään ensimmäiselle Dobo-tunnille.. Mitähän siitäkin tulee?? Naurattaa jo valmiiksi :)
