Pitkän tauon jälkeen palasin peltojäljelle koiran kanssa. Koirapoppoo kokoontui muutama viikko sitten hakutreeneihin ja silloin tallasin myös lyhyen jäljen. Liian lyhyen Kaapon mielestä, koska koira olisi halunnut jatkaa jäljestämistä kauemminkin eikä jäljen päässä olleet herkut kiinnostaneet yhtään.
Kyselin neuvoja Kaapon isän omistajalta jäljestyshommiin. Riikka kertoili, että hyvä olisi tehdä monena päivänä peräkkäin koiralle jälki, 3-5 päivänä. Koira oppii rytmin ja näkee kehittymisen parhaiten, kun edellinen treeni on vielä tuoreena mielessä. Lyhyitä jälkiä ei kannata tehdä, 200 askeleen jana aloittelevalle koiralle hyvä alkuopintojen jälkeen ja aika nopeasti voi siirtyä 300:n askeleeseen ja lisätä jäljelle kulmia. Myös esineiden ilmaisun voi ottaa kotiharjoituksiin, mutta vielä ei kannata lisätä niitä jäljelle. Ensin kannattaa opettaa tyhjät askeleet eli namia ei ole joka askeleella ja sitten esineet mukaan, kunhan pohjatyöt on ensin kotona tehty. Kun esineet tulevat mukaan, jälkeä voi pidentää roimasti, koska esineet antavat koiralle pienen "huilitauon" jäljellä. Tavallisia valjaita ei kannata käyttää, innostavat koiraa vetämään. Tynnyrivaljaat ja ketju parhaat vaihtoehdot. Jäljen päähän jotain superhyperherkkua, että koira ymmärtää pysähtyä, kun jälki loppuu. En ole vielä keksinyt, mitä se superhyperherkku voisi olla. Sekä Rino että Kaapo tuntuvat saavan suurimman palkkion työn tekemisestä. Siis oikeastihan minä en sitä tiedä, mutta kumpikaan ei haluaisi jäädä jäljen päähän vaan jatkaa matkaa eteenpäin jäljestäen. Palkkio ei kiinnosta. Ostin jotain Cesar-koiranpateeta ja kissan märkäruokaa, kokeilen niitä palkitsemiseen. En tiedä, pitääkö pian jotain sisäfilettä ostaa :)
Hakutreenit meni Kaapolta hyvin. Innoissanhan se kävi poimimassa ukot piiloistaan. Kesällä kävin kuuntelemassa Sari Kärnän luennon, hän on voittanut koiransa kanssa hakukilpailuja ympäri pohjoismaita. Luennolta sainkin hyviä vinkkejä ja Kaapon kanssa palasimme hieman taaksepäin harjoittelussa. Yritän opettaa sille vähemmän kuluttavan ruotsalaisen risteilytavan hakualueella. Ei varmasti ihan helppoa, koska on jo oppinut toisenlaisen tavan. Mutta pikku hiljaa.
Seuraavat päivät tallailinkin jälkeä hyvinkin ahkerasti. Aina sama ongelma toistui eli koira ei pysähtynyt jäljen loppuun. Askelia tuli joka kerta reilu sata, en tiedä tarkkaa määrää, kun laskut menivät aina sekaisin. Kulmiakin tuli, kuin myös tyhjiä, eli jäljet eivät enää niin helppoja olleet. Lyhyitä ehkä kuitenkin, ei varmaan kahtasataa askelta tullut ihan täyteen.
Tiistaina harjoiteltiinkin koirapoppoolaisten kanssa näyttelyhommia ja toisten koirien lähettyvillä oloa. Kaapo osasi seisoa jo hetken aivan hienossa näyttelyasennossa. Asenteella jätkä veti, otti varmaan oppia edessään olevalta Penalta.
Keskiviikkona päästiin kokeilemaan raunioetsintää. Voi hitsi, että olikin kivaa. Rino oli minulla
mukana ja poika veti homman hienosti rullan palautusta lukuunottamatta. Siinä meillä on vielä petraamista. Toisaalta, pikku vikoja. Meille homma on vain leikkiä ja koiran aivojen energian purkamista. Ei mitään totista torvensoittoa. Vaikkakin Rino oli muihin koiriin verrattuna hyvinkin totinen. Kaikki koirat pienimmästä isoimpaan innoissaan heiluttivat häntäänsä ja suorastaan meinasivat kaatua ilosta, kun piiloutunut ukkeli löytyi. Rino etsi ukon, otti rullan, tuli minun luokseni ja sitten etsittiin ukko yhdessä. Ei se häntä tainnut niin hirveästi heilua, koira teki työtään. Mukavampi olisi, jos koira näyttäisi ulospäinkin miten mukavaa touhu on. Taitaa vaan keskittyä niin kovasti työntekoon, ettei ehdi häntäänsä heilutella.
Viime päivät onkin ahkerasti treenailtu sitä sun tätä, koirilla on tekemistä ollut ja itselläkin jo väsymys painaa. Tänään pysytelläänkin kotona ja muutamaa jälkeä lukuunottamatta ei tehdä lenkkeilyä kummempaa. Tokoagistakaan en ota enää stressiä, en aio tenttiin osallistua tänä vuonna. Meillä käy aika vähiin ja ei koirakaan hirveää määrää jaksa uutta oppia. Talven aikana sitten treenaillaan tokoagi-liikkeitä, kun nuo jäljet ja haut ovat talvitauolla. Silloin on aikaa keskittyä tokoon ja tokoagiin.
(Kuvat Koirapoppoon treeneistä, kuvaajana Erja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti