Hajuerottelun ABC osa 2. Nuuskuharjoitusten alku, kohteena anis

Meillä oli ensimmäisellä harjoittelukerralla käytössä vanha ja käytetty oluttuoppi, koska en ollut vielä kunnon lasipurkkeja ehtinyt hommata. Tuopin kuitenkin pesin ja keitin.. Ja huomaa, että seuraava mitä kirjoitan, ei todellakaan tapahtunut yhden päivän aikana vaan harjoituksia toistettiin useana päivänä. Ensin tyhjällä purkilla monena päivänä ja sitten vasta siirryttiin anikseen. Ja ennenkuin näitä harjoituksia voi alkaa tekemään, koiran on osattava naksutin, jos sellaista aikoo käyttää. Tiedettävä mitä se tarkoittaa. Luonnollisesti voit antaa merkin äänelläsikin sekä palkata nameilla tai sitten lelulla. Nameilla palkatessa toistoja tulee niin paljon enemmän ja koira oppii nopeammin kuin lelulla palkattaessa.

Ja miksi käytin harjoitteluun anista? No pelkästään tekniikan oppimisen takia. Anis ei koskaan tule olemaan koiralle sellainen haju, jota se joutuisi oikeasti etsimään. Tai joo, ehkä joku anisviljelmien työntekijä katoaa joskus, ja koiran pitää hajun perusteella löytää se :) Eli siis aika epätodennäköistä.  Ja tekniikan opettelu turhalla hajulla kannattaa. Virheitä sattuu uutta opetellessa ja näin ei tule "pilanneeksi" hajua, jos jotain meneekin opettelussa vikaan. Ja myöhemmin tulevaisuudessa, kunhan tekniikka on hallussa, uusien hajujen erottelu on helpompaa.

Harjoittelu alkaa sillä, että sinulla on tuoppi eli lasipurkki yhdessä kädessä. Naksutin mieluiten vielä siinä samassa kädessä esimerkiksi teipattuna lasipurkin kylkeen. Ei tarvitse keskittyä lasipurkin ja naksuttimen pitelemiseen. Namipalat toisen käden lähettyvillä jossain piilossa. Purkki asetetaan niin, että koiran on helppo nuuskaista sitä. Itse olin polvillani maassa ja pidin purkkia reisieni päällä.

Kun koira nuuskaisee ja usein se niin tekeekin, koska on kiinnostunut siitä mitä sinulla on kädessäsi, palkkaa heti. Juuri sillä sekunnilla, kun kuono on edes purkin lähellä tai pyyhkäisee nopeasti purkin reunan yli, klikkaa naksutinta. Ole tarkka ajoituksessasi, ei liian myöhään! Opettele ennakoimaan ja lukemaan koiraasi, saat ajoitettua klikkauksen oikeaan kohtaan. Palkkaa heti namilla purkin suuntaisesti eli nyt siis siitä purkin päältä. Tee useampi toisto, esimerkiksi kymmenen peräkkäin. Koira hoksaa nopeasti, mitä odotat siltä. Kun toistoja on kymmenen takana, pidä tauko. Mutta vain onnistuneen suorituksen jälkeen. Puuhaile muuta tai silittele koiraa. Koira tarvitsee hengähdystauon.

Ota taas sarja nuuskaisuja ja pidä tauko. Ja vaikka vielä kolmannenkin kerran sama homma. Ensimmäisellä kerralla muistaakseni tein viisi sarjaa toistoja, sarjassaan oli 10-20 nuuhkaisua.

Käsille jäi enemmän tilaa toimia, kun laitoin lasipurkin reisien väliin. Naksutin toisessa ja namit toisessa kädessä

Kun koira on selvästi hoksannut idean, että palkan saa, kun kuono käy purkilla, ala vaatia hieman enemmän. Älä palkkaa siitä, kun kuono käy nopeasti reunalla. Odota, että se tarjoaa hieman pidempää nuuskua. Älä kuitenkaan vaadi liikaa, ei ole tarkoitus, että nenä viipyilee purkissa sekunttitolkulla. Odota välillä pidempää nuuskua ja välillä palkkaa lyhyemmästä nuuskusta. Ettei koira opi ennakoimaan. Laita purkki lattialle ja palkitse, kun koira nuuhki purkkia sitä kaatamatta.

Siinä vaiheessa, kun koira oikeasti nuuskaisee purkkia eli kuulet nuuhkaisuäänen tai huomaat muuten, että koira nuuhkii, voit tutustuttaa sen anis-hajuun. Tai jos niitä nuuhkaisuja ei ala kuulua, niin älä jää liian pitkäksi aikaa tyhjän lasin kanssa harjoittelemaan. Lisää se anis sinne purkkiin. Tee samat harjoitukset aniksen kanssa kuin mitä teit tyhjän purkin kanssa. Vaadi eri pituisia nuuskuja eli klikkailet naksutinta niin, että koira ei mitenkään voi arvata, kuinka pitkän ajan vaadit. Mutta vaadi enemmän pidempiä nuuskuja kuin lyhyitä, esimerkiksi kolme sekuntia ja vähän yli kestäviä. Ja seuraa, että nuuhkiiko koira oikeasti, höyrystyykö lasin sisäpinnat.  Näillä pitkän nuuskun harjoitteluilla valmensin Rinoa siihen, että se ilmaisee löytyneen aniksen pitkällä nuuskulla eli jää siihen purkin tai anis-esineen ylle "nuuhkimaan". Eihän se enää opittuaan nuuhkinut vaikka oli siinä purkin yllä pitkään. Nuuhkaisi sen kerran, että varmistui aniksen olevan siinä ja jähmettyi nuuhkimisasentoon. Silmät vaan liikkui, kun odotti naksuttimen naksahtavan merkiksi palkan tulosta.

Jos haluat ilmaisutavaksi jonkun muun käytöksen, sen opettaminen tulee hieman myöhemmin.

Lopulta siirryin kahden purkin erotteluun. Opeteltiin tekniikkaa kahdella anispurkilla. Purkit olivat lattialla edessäni, naksutin kädessäni ja namit lähellä. Kun koira nuuhkaisi toista purkkia, klikkasin ja palkkasin sekä laitoin purkin selkäni taakse piiloon. Seuraavaksi koira tietenkin nuuhkaisi jäljelle jäänyttä purkkia ja palkka tuli heti. Piilossa ollut purki tuli selkäni takaa lattialle ja koirahan nuuhkaisi sitä.. Älä anna näin selviä vihjeitä kuin muutaman kerran. Jätä molemmat purkit lattialle erilleen toisistaan. Myös palkan suunnalla voi määritellä mitä purkkia koira haistaa seuraavaksi. Haisteltuaan vasemman puoleista purkkia, koira saakin palkan oikean puoleisen purkin suunnalta tai kahden purkin keskeltä. Palkkaa aina, nuuhkipa kumpaa purkkia tahansa. Jos koira jumittuu samalle purkille, mieti miten saisit sen siirtymään toiselle purkille ilman selvää johdattelua (sormilla osoittelua tms)? Mitä muita keinoja purkilta toiselle siirtymiseen voisi olla kuin purkin piilottaminen tai namilla johdattelu? Mitä enemmän koira joutuu itse pähkäilemään, sen parempi..



Siirryimme siis seuraavaksi aniksen erotteluun. Kaksi purkkia. Toisessa oli anis-maustetta ja toinen oli aivan tyhjä. Tämä vaihe oli minulle luvattoman helppoa, koska käsissäni oli koira, joka hoksasi homman nopeasti. Joten jos tässä vaiheessa minulle tulee joskus ongelmia jonkin toisen koiran kanssa, niin siinäpä sitä onkin pohtimista, että miten selvitän ongelman.  Tarkoituksena siis on, että koira ilmaisee anispurkin ja jättää tyhjän purkin huomiotta tai vain nuuskaisee nopeasti. Anispurkeilla vaadin pidempää nuuskua ja tyhjillä purkeilla nenä vaan pyyhkäisi suuaukon ohi, Rino siis tarkisti tyhjänkin purkin. Ja tottakai koira haistaa, vaikka se ei jääkään nuuskuttelemaan. Tässä vaiheessa mukaan tuli myös tosi pitkä nuuhku. Anispurkilla saatettiin viipyillä vaikka kymmenen sekuntia. Koira sai nostaa päänsä ylös vasta klikkauksesta. Edelleen nuuhkun pituuksia vaihtelin eli klikkailin eri kohdissa, ettei koira opi ennakoimaan. Ja noita tosi pitkiä nuuskuja en tehnyt paljon, ne olivat vain sellaista hupia minulle ja lisäharjoitutsta koiralle.

Muistutuksena! Jokaisen harjoittelukerran jälkeen lasipurkit pestään ja keitetään kiehuvassa vedessä 5 minuuttia. Aina puhtailla välineillä seuraavaan harjoitukseen!